Miten päästä eroon pessimistisistä ajatuksista lasten suhteen

[negatiivinen...]

Oikein itseänikin ärsyttää, että miten kaikesta , ja etenkin kaikesta lapsiin liittyvästä, tulee aina ne pahimmat ja negatiivisimmat skenaasriot mieleen.

Jos näen lapsia uimarannalla leikkimässä ja etenkin jos joku pikkuinen juoksentelee kokonaan ilman vaatteita, niin miksi en osaa vain iloita lasten riemusta, vaan heti tulee mieleen, että mitähän kauheita pedofiilejä täälläkin on paikalla.

Tai jos vaikka jolssain kaupassa äiti toruu lastaan huonosta käytöksestä, niin sitä ei osaa pitää normaalina kasvatuksena, vaan mieleen tulee aina jotain synkkää tyyliin, että mahtaako tuo äiti hakata lapsensa tajuttomaksi kun pääsevät kotiin

 

[vilionkka]

Menemällä terapiaan.

Mikä on noiden tutemusten alkulähde? jotain sinun henkilöhistoriassa,lähde siitä liikkeelle,ihan omaan lapsuuteesi saakka kun mietit.

Kaikki äidit toruvat lapsiaan

itseasiassa olen jopa karjassu täysiä prismassa että mua ei perkele potkita nyt loppu(8v adhd lapsi suuttu kun otin pikkukärryt häneltä pois ja potkaisi mua takapuoleen).. enkä minä hakkaa lapsia..en omia enkä muiden

 

["viiraska"]

Niitä asioita pelkäät. Ei kai ajatusten mieleentulolle voi mitään, päinvastoin. Mitä enemmän yrittää torjua ja työntää pois mielestä, sitä synkempinä ne tupsahtelevat mieleen.

Oletko kokeillut ajatusten sallimista semmoisella tekniikalla, että sitten kun ikävä mielikuva tulee, jatkat ajatusta, miten tilanne ratkeaa? Pedofiili näkee lapsen, mutta - ruiks - lokki paskoo suoraan häntä silmään samalla hetkellä. Äiti toruu lasta eikä siksi huomaa lasitölkkihyllyä, vaan törmää siihen ja - räts, pauks, kilin kolin, sirpaleita ja etikkalientä lentää hänen päälleen. Tai äiti menee kotiin lyömään lastaan, mutta naapurissa asuva helvetinenkeli kuulee asunnosta ääniä ja tulee ovelle uhkaamaan, että jos vielä kosket lapseen, saat tuntea motoristin raivon. Ja sitten äiti ei enää ikinä uskalle tehdä lapselle mitään.

Mietin myös, onko sinulla itselläsi torjuttuja juttuja, kuten että et saisi - syystä tai toisesta - suuttua lapsellesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="viiraska";28285171]Niitä asioita pelkäät. Ei kai ajatusten mieleentulolle voi mitään, päinvastoin. Mitä enemmän yrittää torjua ja työntää pois mielestä, sitä synkempinä ne tupsahtelevat mieleen.

Oletko kokeillut ajatusten sallimista semmoisella tekniikalla, että sitten kun ikävä mielikuva tulee, jatkat ajatusta, miten tilanne ratkeaa? Pedofiili näkee lapsen, mutta - ruiks - lokki paskoo suoraan häntä silmään samalla hetkellä. Äiti toruu lasta eikä siksi huomaa lasitölkkihyllyä, vaan törmää siihen ja - räts, pauks, kilin kolin, sirpaleita ja etikkalientä lentää hänen päälleen. Tai äiti menee kotiin lyömään lastaan, mutta naapurissa asuva helvetinenkeli kuulee asunnosta ääniä ja tulee ovelle uhkaamaan, että jos vielä kosket lapseen, saat tuntea motoristin raivon. Ja sitten äiti ei enää ikinä uskalle tehdä lapselle mitään.

Mietin myös, onko sinulla itselläsi torjuttuja juttuja, kuten että et saisi - syystä tai toisesta - suuttua lapsellesi.[/QUOTE]

Kauheaa, miten negatiivisella tavalla jatkat noita ajatuksia! Muuten toi "kertomuksen jatkaminen" on hyvä tapa.

 

["hirvi"]

[QUOTE="vieras";28285209]Kauheaa, miten negatiivisella tavalla jatkat noita ajatuksia! Muuten toi "kertomuksen jatkaminen" on hyvä tapa.[/QUOTE]

Mikä siinä niin kauheaa on? Noinhan lapsetkin niitä tarinoita jatkaisivat? Meinaatko että aikuinen ja lapsi on täysin eri planeetalta? Eihän se lapsi meistä mihinkään katoa.