Miten ottaakin näin koville. :/ (vauvattomuus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja illuusia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

illuusia

Aktiivinen jäsen
08.08.2004
15 590
1
36
Mies ja poika lähtivät ulos, kun miehen kaveri soitti ja pyysi seuraksi.
Kaverin vaimoke on raskaana ja vailla seuraa kai myös. No, mulla on ollut huonohko päivä ja sanoin miehelle etten jaksa tänään enää lähteä, ei huvittanut ollenkaan.

No, mies mutisi että "Kaisa" ois varmaan kaivannut juttuseuraa kun on raskaana ja kaikkea, meinasin purskahtaa itkuun, että onneksi joku on! :(
Miten ottaakin näin helvetin koville tämä yritys ja pettymys kun menkat alkaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mupeli:
Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä keskenmenon jälkeen. Ja on oikeastaan vieläkin, kovin oisin sen toisen pikkusen halunnut. Myöhäistä se enää on..

:hug: Voi kun kurjaa sulle sattunut.
Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo että antaa olla sitten vaan, mut kuitenkin sitä sitten toivoo ja kuvittelee jo kaikki oireetkin, kunnes taas.. :/
Tunnen itseni kyllä lapselliseksi etenkin tuon ulkoiluasian kanssa, ei toisen onni ole multa pois, vaikka hitto vie se siltä tuntuukin. :ashamed:
 
Tiedän tunteen. Esikkoa yritettiin 1v8kk, tuntu et kaikki muut mutten minä.. Ja sitten pari kaveria viel kehtas siinä ajassa tehdä abortin, kun oli vaan ehkäsy unohtunut yhden illan jutuissa, teki mieli korvista ravistella |O
Kakkosta ei ehditty yrittää ku 11kk ja siinä ajassa oli yksi tuulimuna, silloinkin meinas usko loppua jossain välissä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Alkuperäinen kirjoittaja mupeli:
Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä keskenmenon jälkeen. Ja on oikeastaan vieläkin, kovin oisin sen toisen pikkusen halunnut. Myöhäistä se enää on..

:hug: Voi kun kurjaa sulle sattunut.
Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo että antaa olla sitten vaan, mut kuitenkin sitä sitten toivoo ja kuvittelee jo kaikki oireetkin, kunnes taas.. :/
Tunnen itseni kyllä lapselliseksi etenkin tuon ulkoiluasian kanssa, ei toisen onni ole multa pois, vaikka hitto vie se siltä tuntuukin. :ashamed:

Mä tunsin itteni kanssa todella lapselliseksi kun muut tuli raskaaksi ja sai vauvoja ja mä oisin vaan halunnut huutaa ja kiukutella.

Toivotaan että teille se pikkunen sieltä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin, mielummin tietysti ennemmin
=) :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja koivunkäpy:
Tiedän tunteen. Esikkoa yritettiin 1v8kk, tuntu et kaikki muut mutten minä.. Ja sitten pari kaveria viel kehtas siinä ajassa tehdä abortin, kun oli vaan ehkäsy unohtunut yhden illan jutuissa, teki mieli korvista ravistella |O
Kakkosta ei ehditty yrittää ku 11kk ja siinä ajassa oli yksi tuulimuna, silloinkin meinas usko loppua jossain välissä..

No meillä tuo poika tärppäsi oikeastaan heti, eli ekasta täydestä kierrosta ja minä typerys kai kuvittelin että kyllä varmasti raskaudun helposti toistekin.
Ja ei tässä nyt kovin montaa kuukautta ole edes vierähtänyt mutta silti on olo jo toivoton. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja mupeli:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Alkuperäinen kirjoittaja mupeli:
Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä keskenmenon jälkeen. Ja on oikeastaan vieläkin, kovin oisin sen toisen pikkusen halunnut. Myöhäistä se enää on..

:hug: Voi kun kurjaa sulle sattunut.
Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo että antaa olla sitten vaan, mut kuitenkin sitä sitten toivoo ja kuvittelee jo kaikki oireetkin, kunnes taas.. :/
Tunnen itseni kyllä lapselliseksi etenkin tuon ulkoiluasian kanssa, ei toisen onni ole multa pois, vaikka hitto vie se siltä tuntuukin. :ashamed:

Mä tunsin itteni kanssa todella lapselliseksi kun muut tuli raskaaksi ja sai vauvoja ja mä oisin vaan halunnut huutaa ja kiukutella.

Toivotaan että teille se pikkunen sieltä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin, mielummin tietysti ennemmin
=) :hug:

Kiitos sulle! :hug: Ehkä huomenna taas parempi päivä.
 
Me olemme yrittäneet lasta reilu kaksi vuotta, esikoinen siis kyseessä.. nyt se kyllä tuntuu lyhyeltä ajalta, ku luin kuinka kauan te olette yrittäneet.. :ashamed: mutta kyllä minustakin välillä tuntuu, että mie en koskaan saa lasta.. kavereillani on lapsia ja tykkään jutella heidän kanssa lapsista ja hoitaa lapsia, mutta kyllä se välillä tuntuu, että miksi mie en saa.. joskus tuntuu, että kait minulla on sitten jokin muu tarkoitus tässä elämässä kuin lasten saanti.. :/
 
:hug:
En voi väittää, että tietäisin mitä lapsettomuus on, mutta uskon että se on todella kipeä ja vaikea asia.
Minä olen menossa luovuttamaan munasoluja. Ehkä niistä on apua jollekin, joka todella kaipaa vauvaa :flower:
 

Yhteistyössä