Miten oppisin tykkäämään vartalostani?

["huoh"]

Minulla on pienet tissit, B-kuppia. Ne olivat nuorempana ihan ok, eivät olleet pienet kun kroppa oli hoikempi, mutta kun on ikää tullut ja ihraa niin siihen nähden tissejä ei enää ole. Kunpa lihoisikin tisseistä yhtälailla kuin muualta kropasta!

Kadehdin kaikkia lihavia naisia, joilla on isot tissit! Afrikkalaiset "big mamat" ovat upeita näkyjä. Itse olen yhtä kaksoisleukaa, mahaa, allia ja reittä, mutten tissiä! Väittäisin olevani upea ja tyytyväinen itseeni tämänkin kokoisena jos minulla olisi vain ne isot tissit. Se tasapainottaisi olemusta...

 

["aapee"]

Olisi ihanaa jos vastaantulijoiden huomio kiinnittyisi ekana tisseihin. Luulen, että kohdallani huomio kiinnittyy mahaani, leveisiin olkapäihin ja pulleaan naamaani, jotka hallitsevat kokonaisuutta.

 

["Juh"]

No mutta, kun et niitä isoja tissejä tule saamaan ilman kirurgia, niin mitäpä jos yrittäisit kiinteyttää itsesi vastaamaan tissejäsi..?

 

[no ku]

mitä väliä - ne on vastaantulijoita. minuuttia myöhemmin ne eivät muista sua nähneensä.

kun taas itte joudut elämään kanssasi lopun ikää. miksi elelisit tyypin kanssa, joka katsoo sinua noin tuomitsevin silmin?

ei kysymys ole siitä, miten opit tykkäämään tomumajastasi. vaan siitä, miten opetat itsesi lopettamaan sen inhoilun. tuomitsevuudesta luovuttua voit jo oppiakin pitämään itsestäsi. mutta ensin sun täytyy ihan oikeasti uskoa, että se itse"kritiikki" ei ole mikään hyve. niin moni nainen kasvaa uskomaan, että taivaspaikka aukeaa sillä, että solvaa ja rääkkää itseään. ja tuntuuhan se olo hetken paremmalta, kun on saanut jälleen kerran halveksia itseään. Halveksijat tekevät sitä nimenomaan koska siitä tulee hetkeksi lämmin olo.

laihduttaminenkaan ei yllättäen ole mitenkään kamalaa, kun ymmärtää että kohtuullisuus on hauskaa sitten kun on oppinut rakastamaan itseään. silloin on kivaa olla itselleen hyvä. oppii myös palkitsemaan itseään sopivasti.

 

["aapee"]

mitä väliä - ne on vastaantulijoita. minuuttia myöhemmin ne eivät muista sua nähneensä.

kun taas itte joudut elämään kanssasi lopun ikää. miksi elelisit tyypin kanssa, joka katsoo sinua noin tuomitsevin silmin?

ei kysymys ole siitä, miten opit tykkäämään tomumajastasi. vaan siitä, miten opetat itsesi lopettamaan sen inhoilun. tuomitsevuudesta luovuttua voit jo oppiakin pitämään itsestäsi. mutta ensin sun täytyy ihan oikeasti uskoa, että se itse"kritiikki" ei ole mikään hyve. niin moni nainen kasvaa uskomaan, että taivaspaikka aukeaa sillä, että solvaa ja rääkkää itseään. ja tuntuuhan se olo hetken paremmalta, kun on saanut jälleen kerran halveksia itseään. Halveksijat tekevät sitä nimenomaan koska siitä tulee hetkeksi lämmin olo.

laihduttaminenkaan ei yllättäen ole mitenkään kamalaa, kun ymmärtää että kohtuullisuus on hauskaa sitten kun on oppinut rakastamaan itseään. silloin on kivaa olla itselleen hyvä. oppii myös palkitsemaan itseään sopivasti.

Arvaapa olenko yrittänyt laihduttaa? Ennen laihduin tuosta vaan ja leveilinkin sillä! Nyt kun ikää on niin eipä kilot noin vain lähde. En mitenkään mässäilevästi edes elä, mutta kiloja on kertynyt silti.

Gok Wan, tulisitko istuttamaan minulle itsetunnon?! En edes tiedä miten tällaisella vartalolla pitäisi pukeutua! t: lyhyt tissitön tynnyri

 

[mul 3 kaveria]

Kun lihosi , nin tissit vain pieneni
Eli kun olivat hoikkia tissit olivat ok, kun kroppa muuttui ja lihovat tissit eivät lihoneetkaan vaan jäi normi mittoihin

 

[no ku]

[QUOTE="aapee";26202340]Arvaapa olenko yrittänyt laihduttaa? Ennen laihduin tuosta vaan ja leveilinkin sillä! Nyt kun ikää on niin eipä kilot noin vain lähde. En mitenkään mässäilevästi edes elä, mutta kiloja on kertynyt silti.

Gok Wan, tulisitko istuttamaan minulle itsetunnon?! En edes tiedä miten tällaisella vartalolla pitäisi pukeutua! t: lyhyt tissitön tynnyri[/QUOTE]

Hoo, itsetunnon voin istuttaa mutta vaateneuvoista en tiiä juur mittään. Itsetunnon salaisuus on lopulta yksinkertainen: kunnioita itseäsi. Ei sitä rähisevää kriitikkominuutta, vaan sitä moitteiden kohdetta. Älä nimittele itseäsi tynnyriksi. Ihminen saa näyttää tynnyriltäkin, ja on silti ihminen eikä tynnyri. Jos hävettää, niin mieti mikä, ja sitten pilkkaa sitä häpeämistä jos jotain täytyy pilkata.

Saman olen havainnu, että ikä tekee ihmeitä. Parikymppisenä sitä söi mitä huvitti. Sittemmin on pitänyt säädellä syömistä, ja silti on tullut painoa. Ja lisätään sitten lisääntymiset siihen, niin...

Eli enemmän pitää tehdä töitä laihtuakseni minunkin, mutta olen oppinut miten siitä työstä tehdään mukavaa. Sitten ei haittaa, vaikka projekti kestää kauan. Ja olen huomannu, että jostain syystä se iloinen mieli edistää asiaa. Ilmeisesti liikun iloisena enemmän ja jotenkin tanssin menemään... Ja olen ollu huomaavinani, että jos paino alkaa jumittaa, käynti pitsalla auttaa. Pari päivää on paino koholla sen jälkeen ehkä, ja sitten laskee aiempaa alemmas.

 

["jaada"]

Laihdutin joskus 16 kiloa ja naapuri sanos yks kaunis päivä et kato sulla on rinnatkin miehet mutta oikeesti kun se ylämaha lähtee niin b kokosetkin tulee ihan hyvin esiin