Miten omat vanhemmat voi olla kateellisia?

Mä ainakin iloitsisin jos omilla lapsille menee hyvin. Kaikkea hyväähän heille toivonkin. Miks on ihan mahdoton odottaa, että oma isä iloitsis mun kanssa?

 

Jaa-a. Kun et ole kokenut mitään mitä se itse on kokenut, pumpulissa kasvanu koko kakara kun hänessä ei tietenkään mitään vikaa ole vaikka ois mitä tehnyt ja niin edelleen :kieh:
No ei, oikeasti mä en tiedä, mut mutsi on tollanen(kin) joten otan vaan osaa :hug:

 

Kiitos! Oon mäkin omat kasvukipuni läpi elänyt, silti isä selvästi ajattelee niinkuin tää nykyhetki olis liian helpolla tullut. Tuntuu vaan oudolta, kun kertoo omia hyviä uutisia omalle isälleen niin toinen on kuin myrkyn niellyt. Nytkin pitkitin viimeisen uutisen kertomista ja odotin oikeaa aikaa... Siis hullua... eikö enemmänkin pitäis voida heti soittaa vanhemmilleen ja iloita että jipii, nyt kävi näin jne.

 

Pitäis voida soittaa, mutta aina ei voi. Joskaan aina ei tee edes mieli, mulla ainakaan, kun mutsi on aina tykännyt vihjailla ja sanoa suoraan mun syntymän pilanneen sen elämän, niin olkoot.
Onhan se perseestä, mutta minkäs tekee aikuiselle ihmiselle jonka oma vanhempi pitäis olla. Syynsä kai kullakin :/

 

Jopas on inhottavia vanhempia, katkaiskaa te kierre omalla kohdallanne omille lapsille.

 

Siis hullua... eikö enemmänkin pitäis voida heti soittaa vanhemmilleen ja iloita että jipii, nyt kävi näin jne.

Kyllä, ja ne vasta ovat mukavia puheluita olleetkin!

Mielyttävää se, että on käynyt "jipii" ja se, että soittaa!

Valitettavasti en vain osaa auttaa, ja epäilen että sinä et voi juurikaan asialle mitään. Koeta vain sietää ja kestää ihmissuhteesi.

Tuohon aikaisempaan vielä vain sellainen lisäys, että vaikka isäsi ei voi iloita tilanteistasi, niin ehkä hänkin kuitenkin osaa arvostaa edes siitä, että yleensä soitat, eli pidät yhteyttä. Mielestäni se on hyvä asia. Mielestäni kirjoituksestasi paistoi myös muitakin hyviä luonteenpiirteitä..

 

Siis hullua... eikö enemmänkin pitäis voida heti soittaa vanhemmilleen ja iloita että jipii, nyt kävi näin jne.

Kyllä, ja ne vasta ovat mukavia puheluita olleetkin!

Mielyttävää se, että on käynyt "jipii" ja se, että soittaa!

Valitettavasti en vain osaa auttaa, ja epäilen että sinä et voi juurikaan asialle mitään. Koeta vain sietää ja kestää ihmissuhteesi.

Tuohon aikaisempaan vielä vain sellainen lisäys, että vaikka isäsi ei voi iloita tilanteistasi, niin ehkä hänkin kuitenkin osaa arvostaa edes siitä, että yleensä soitat, eli pidät yhteyttä. Mielestäni se on hyvä asia. Mielestäni kirjoituksestasi paistoi myös muitakin hyviä luonteenpiirteitä..

Mulla taas tulee sellainen olo kun hänelle soitan, että häiritsen ja olen vaivaksi. Isä lähestulkoon huokailee toisessa päässä ja on koko ajan lopettamassa puhelua.