Miten omat vanhemmat suhtautuivat,kun kerroit raskaudesta?

esikoisesta pelotti kertoo ihan hirveesti (olin 15) ja ihan syystä!tuli ihan mieletön sota ja monta kk sain suoraan sanottuna p.askaa niskaan :ashamed: sitte muutin "salaa" pois kotoota ja tilanne rauhottu heti :) välit parani siinä yhdessä yössä...
tokasta (olin 17,mutta ehtiin täyttää 18 ennen synnytystä) ei pelottanu niin paljoo,ehkä vaan vähä jännitti mutta porukat otti sen tosi hyvin ja oli ilosia :)
kolmannesta (oon 19) ne jo malttamattomina kyseli että koskas teille kolmas tulee ja oli tosi onnellisia ku kerrottiin että no toukokuussa :)
 
miehen vanhemmat oli ihan onnesta soikeena, mut mun vanhemmat koki sen vähän toisin...
ensinnäkin tilanne oli muutenkin vähän hankala, koska mun isä ei voinu sietää mun miestä. vaikka ei siis silloin ollu sitä koskaan tavannutkaan. isukille tais olla aika hankala paikka ku esikoinen, ja vielä tyttö, ottaa melkein 10v vanhemman miehen, seurustelee vain vähän aikaa ennen ku muuttaa pois yms yms... kai se pelkäs että tässä käy hassusti.
mut joka tapauksessa, mun isä ei puhunu mulle varmaan kolmeen kuukauteen, ja jos puhu, ni se soitti ainoana asianaan painostaa mua aborttiin. äiti raivosi ja soitteli samasta asiasta päivittäin.
yllättäin lopputulos oli se, että vauva ku syntyi ni mun isä niinku äitikin oli ihan polvillaan sen edessä. poika on papalle kaikki kaikessa. yllättäin kävi myös niin että kun mun isä ja mies vihdoinkin tutustu, niin ne tulikin loistavasti toimeen.
toisesta raskaudesta kertominen vähän jännitti, kun edellisestä tilanteesta oli aika karmeat kokemukset. sen tiedon ne otti jo ihan asiallisesti, ja tää vuoden vanha pikkuprinsessa on mun vanhemmille vähintään yhtä tärkeä ku veljensä.

olin siis ekan kerran raskaaksi tullessa just täyttäny 17, ja täytin samana päivänä 18 ku esikko synty. seuraava syntyi kuukauden ennen ku täytin 19.

uskon että sullaki menee hyvin, se alkushokki voi olla hirveä ja pari kuukautta sen jälkeen yhtä helvettiä, mutta siihen auttaa se jos et asu enää kotona, ei tarvitse nähdä joka päivä ja tulevat isovanhemmat saa rauhassa miettiä ja jäsennellä omia tunteitaan, ja ehkä vähän hautoa asiaa ennen ku hyväksyvät sen. ja lopuksi ne kumminkin hyväksyy ja on siitä onnellisiakin, sano mun sanoneen! ;)
 
charppe
Ensimmäistä kertaa kirjoitan tälle keskustelu palstalle, toivottavasti viesti nyt menee oikeaan paikkaan... =)

Syksyllä kerroin vanhemmilleni että olen raskaana. Olen 18v ja laskettu aika on 5.4. Onnittelut tuli ja äitini on kysellyt voinnistani yms. Kaikki sukulaiset ovat olleet onnellisia puolestamme, enkä ole kuullut mitään moitetta että miten nyt noin nuorena lapsia tekee. Olen asunut aviopuolisoni kanssa yhdessä 3v.
 
Äiti sano että oonki ihmetelly, miten oot nuin lihonu. älä nyt vain lihota itteäs vaikka ootki raskaana(painoa tuli sitten kivat 30kg)ja onnitteli sitten. Olin sillon 17v, täytin 18 2vk ennen esikon syntymää., isä lupas repiä ukolta pallit irti ja naulata ne seinään talitintin ruuaksi(juuri näillä sanoilla)
 
Olin 16-vuotias ku aloin odottamaan esikoistamme.
Kerroin äidilleni.Meillä todella hyvät ja ihanat välit :heart:
Tiedämme kaikki toistemme asiat.Oli hetken aikaa niin hämmästyksissä ja sanoi että pitää miettiä tarkkaan mitä teette.Mutta sanoi että oli päätös mikä hyvänsä hän tukee meitä.Päätettiin pitää lapsi ja äitini oli niin onnessaan ja käytiin yhdessä katselemassa vaunuja yms...
Hän itse on tullut kans pari kuukautta vajaa 17v raskaaksi ja mennyt 17-vuotiaana pressan luvalla naimisiin.Äidilleni voin kertoa kaikki asiani hän on maailman paras äiti :heart: Isäni on kuollut v.2000. :'(
 
Aloin odottamaan esikoistamme kun olin 18 ja mieheni sekä omat vanhempani suihtaituivat erittäin positivisesti raskauteen.. Varsinkin mieheni äiti osti jo leluja kun olin vasta toisella kuulla... Omilla vanhemmillani oli lapsenlapsia jo 7 entuudestaan, joten ei heille ollut mikään ylätys minun raskauteni...
 
iota
Tää on pitkä juttu ja poikkee ehkä vähän rateilta mutta laitetaan koko juttu tänne. Olin 16v kun rupesin odottamaan esikoista. Yhtenä päivänä äitini tuli minulta kysymään että haluanko kyydin töihin (olin tuolloin iltatöissä) ihmettelin että mikäs äidillä nyt on kun tulee kysymään että haluanko kyydin kun yleensä sai ruikuttamalla ruikuttaa että saisi kyydin. No äiti vei minut töihin ja siskoni tuli käymää työpaikalla ja hänelle ihmettelin että mikäköhän sitä meidän äiskää vaivaa kun kyytiä tarjosi ja olihan äiti muutenkin ollut ihmeelisen pirteä. Siskoni vastasi siihen että olisit sinäkin varmaan iloinen jos kuulisit että sinusta tulee mummo. Minulla loksahti suu auki :eek: ja mietin että mistä sisko tietää että olen raskaana kunnes tajusin että siskoni on raskaana :whistle: Sen jälkeen minä puraskahdin nauramaan :LOL: ja sisko ihmetteli että mikä minulle nyt tuli :eek: Ja sanoin vain siskolleni että niin minäkin ja sisko meni hiljaiseksi ja poistui hetkeksi pihalle :whistle: . No sitten sisko tuli sisälle ja puhuttiin asiasta. Siskoni oli sanonut äidille että hän saa syntymäpäivälahjaksi lapsenlapsen (oli laskettuaika lähellä äidin synt.päivää) Seuraavana päivänä sisko oli meillä käymässä ja äitini tuli kotiin ja jotain naureskelitiin siskoni kanssa ja äiti tuli meiltä kysymään että mitäs te siellä naureskelette? Ja siskoni heitti siihen sitten että mitäs jos saisitkin kaksi syntymäpäivä lahjaa? äidillä meni hetki ennekuin tajusi ja sen jälkeen häneltä pääsi itku :'( No hetken aikaa äiti mietti asoita ja tuli onnittelemaan minua =) Ja äidin kanssa asiasta puhuttiin. Myöhemmin mieheni tuli meille ja silloin äitini huusi hänelle että tuleppas isukki kahville sieltä ;)
Äitini soitti sitten isälleni ja kertoi hänelle että olen raskaana ja isä puhui kanssani puhelimessa ja sen jälkeen miehen kanssa jolle sanoi että katokkin ettet tyttöä pulaan jätä
:whistle:
On äitini monta kertaa sanonut että alku järkytys oli suuri mutta hyvin asiat on mennyt joten turhista sitä murehti. Siskoni synnytti pojan äitini syntymäpäivänä ja meidän esikois poika syntyi viikoa myöhemmin. (itse olin kerinnyt 17v täyttää) ja pojat ovat nykyisin kuin paita ja peppu. :D

 

Yhteistyössä