miehen vanhemmat oli ihan onnesta soikeena, mut mun vanhemmat koki sen vähän toisin...
ensinnäkin tilanne oli muutenkin vähän hankala, koska mun isä ei voinu sietää mun miestä. vaikka ei siis silloin ollu sitä koskaan tavannutkaan. isukille tais olla aika hankala paikka ku esikoinen, ja vielä tyttö, ottaa melkein 10v vanhemman miehen, seurustelee vain vähän aikaa ennen ku muuttaa pois yms yms... kai se pelkäs että tässä käy hassusti.
mut joka tapauksessa, mun isä ei puhunu mulle varmaan kolmeen kuukauteen, ja jos puhu, ni se soitti ainoana asianaan painostaa mua aborttiin. äiti raivosi ja soitteli samasta asiasta päivittäin.
yllättäin lopputulos oli se, että vauva ku syntyi ni mun isä niinku äitikin oli ihan polvillaan sen edessä. poika on papalle kaikki kaikessa. yllättäin kävi myös niin että kun mun isä ja mies vihdoinkin tutustu, niin ne tulikin loistavasti toimeen.
toisesta raskaudesta kertominen vähän jännitti, kun edellisestä tilanteesta oli aika karmeat kokemukset. sen tiedon ne otti jo ihan asiallisesti, ja tää vuoden vanha pikkuprinsessa on mun vanhemmille vähintään yhtä tärkeä ku veljensä.
olin siis ekan kerran raskaaksi tullessa just täyttäny 17, ja täytin samana päivänä 18 ku esikko synty. seuraava syntyi kuukauden ennen ku täytin 19.
uskon että sullaki menee hyvin, se alkushokki voi olla hirveä ja pari kuukautta sen jälkeen yhtä helvettiä, mutta siihen auttaa se jos et asu enää kotona, ei tarvitse nähdä joka päivä ja tulevat isovanhemmat saa rauhassa miettiä ja jäsennellä omia tunteitaan, ja ehkä vähän hautoa asiaa ennen ku hyväksyvät sen. ja lopuksi ne kumminkin hyväksyy ja on siitä onnellisiakin, sano mun sanoneen!