Toggle sidebar

Miten olisit toiminut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Tein ruoaksi kalaa, 5 v:n inhokkia. Hän samalla jälkkäriksi pilkkoi meille hedelmät rahkaan ja sekoitteli hyvin ja oli mahdottoman onnellinen ja ylpeä tuotoksestaan. Meillä on sääntö ettei ole pakko syödä kaikkea mitä on lautasella, mutta mitään muutakaan ei sitte tule ennen seuraavaa ateriaa. Hän oli tietysti mahdottoman pettynyt kun ei päässyt syömään jälkiruokaa kanssamme ja itse mietin olisiko meidänkään muidenkaan pitänyt sitä sitten syödä. Olisiko sittenkin pitänyt tänään hieman lieventää käytäntöä tai olla edes sitten itse syömättä kun tiesin ettei tuo kala varmasti mene innolla alas? Toisaalta haluan, että lapset oppivat ettei ole aina lempiruokaa, mutta silti on syötävä. Huomiseksi sitä jäi, joten huomenna hän saa lounaalla rahkaa jälkiruoksi.
 
meillä 5v pojan herkkua on kala (ei söisi mitään muuta ) Liha kaikissa muidoissa on hänelle se kompastuskivi (siis ihan jauhelihasta asti ) Ei voi todellakaan sietää sitä. En ole pakottanut, koska itse saanut pienenä niin hirveän kammon moia ruokia kohtaan juuri tuolla pakottamisella ja jälkiruoasta luopumisella. meidän poika ei sitten syö lihaa ja sillä siisti. Monessa muussa asiassa olen tiukka, mutta ruokailun suhteen en. Jäänyt traumat lapsuudesta.
 
Olisin tehnyt näin: erottelisin lautaselle pienen keon, joka pitää syödä. Siinä olisin 2-3 suupalaa kalaa. Kun lapsi hoitelee sen, saa jälkkärin. Se ei ole pakottamista, vaan maistelua, tutustelua.

Noin toimin aina, kun nirppikset ei halua syödä.
 
Ei saisi pakottaa. Maistaa kyllä pitää. Mutta pakottaa syömään ruokaa josta ei pidä.

Toihan on lapsen kiusaamista. Ja muutenkin että tuosta jälkkäristä tehdään joku palkinto. Syö nyt tämä paha ruoka niin sitten saat herkkua. Jos et syö sua rangaistaan niin ettet saa herkkua.

Jos on jälkkäriä sitä saa edes maistettuaan ruokaa. Ja joskus taas ei ole jälkkäriä.


Sit tietty on eriasia jos tietää että lapsi vain pelleilee, en syö vaikka tää on normisti lempiruokaa koska tiedän että tän jälkeen saa jätskiä.
Mutta sä tiesit ettei lapsi pidä kalasta ja silti teit noin? Sä et tekstisi perusteella kuulostanut kovin kivalta ihmiseltä.


ja hyi, se että lautanen pitäisi syödä tyhjäksi. Tosta tulee sun lapsille traumoja. Mahansa kun syö täyteen niin sillä hyvä. Ja maistaa edes kaikkia ruokia.
 
Me ollaan tehty 4,5-vuotiaan kanssa nyt niin, että hän saa itse ottaa ruokaa lautaselle juuri sen verran kuin aikoo syödä. Ja kaiken lautaselle laittamansa myös syö. Tämä on toiminut tosi hyvin, tyttö ottaa pienen annoksen ruokaa ja jos sen jälkeen vielä on nälkä tai muuten maistuu, ottaa vähän lisää. Joskus saattaa ottaa kolmekin kertaa lisää. Ja jos ottaa pienen annoksen eikä enää enempää, se on hänen valintansa. Jälkkäriä saisi kun söisi laittamansa ruuan, oli ruoka-annos sitten pieni tai suuri. Tokikaan en antaisi jälkkärillä mahaa täyttää, vaan ehdottaisin esimerkiksi leipää lisäksi.
 
Ei oikein kivalta ihmiseltä tuntunut olo itsestänikään. Kiitos vastauksista. Teen seuraavan kerran tosiaan niin, että kala on erikseen pienenä kekona josta saa maistella ja muu ruoka on erikseen. Näin olisi tänäänkin ollut parempi vaihtoehto. Lapsi halusi maistaa pienen palan itsekseen ja siitä annoimme kovasti positiivista palautetta, kuten yleensäkin kun maistelee uusia ruokia tai ruoka-aineita. Meillä lapsi syö yleensä todella hyvin, kala tosiaan on se hankala. Toinen aihe olisikin sitten , miten sen kalan saisi houkuttelevammaksi... Lopuksi vielä, tavoitteenani lapseni kasvatuksessa ei olekaan kivana oleminen, johdonmukaisuus säännöissä pikemminkin ja siinäkään en aina näytä onnistuvan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa