Miten olisit toiminut? Kasvatusasiaa

[oooo]

2,5 vuotias uhmasi ruokapöydässä ja kilisytteli aterimilla astioita eikä totellut vaikka moneen kertaan kiellettiin ja lopulta joutui siksi jäähylle. Jäähyltä palattua piti mennä pyytämään anteeksi ystävältäni jonka luona oltiin kylässä koska hänen astiat olivat siis vaarassa mennä rikki. Anteeksipyytäminen olikin tosi kova pala ja lapsi laittoi vain kädet silmille ja kieltäytyi. En tiedä oliko vain periaatteen vuoksi vastaan vai tuntuiko ikävältä ajatus pyytää anteeksi vähän tuntemattomammalta ihmiseltä. Seisotin lasta jäähyllä ja välillä kävin kysymässä että mennäänkö pyytämään anteeksi, ei suostunut. Lopulta aloitimme ruokailun ilman lasta, jossain vaiheessa hän tuli itse toisesta huoneesta tosi mörtsinä, juoksi ystäväni luokse ja antoi halauksen. Heittäytyi sitten maahan ja alkoi itkemään, ilmeisesti otti luonnon päälle anteeksipyyntö. Itsestä tuntui tosi pahalta tuo käskyttäminen mutta tuosta anteeksipyynnöstä tuli mielestäni niin periaatekysymys että oli pakko pitää pintansa.. miten sinä olisit toiminut?

 

[oooo]

Selvennän vielä että astioiden kilistely oli sellaista uhmaamista, että paukutteli ihan kiusaksi, ei siis "iloisesti musisoinut" tms

 

[mie]

ihanaa, et antanut periksi edes kylässä. Pahalta varmasti sinusta tuntuu. Ensi kerralla jo helpompaa. Täysi kymppi sinulle. Voimia!

 

[nannannaa]

Ihan samoin olisin toiminut.. Ja olenkin monesti noin tehnyt.

 

[Emilyn]

Varmaan jotain samansuuntaista, vähän vaikea ottaa selvää välillä lapsen motiiveista, meidänkin 2,5veellä kun on välillä periaatteellinen "ei, ei, ei" vaihe mutta jäähypenkille istuutuessaan yleensä alkaa jo heti pyydellä anteeksi..

 

[vierailija]

Minä en olisi laittanut pyytämään anteeksi, koska eihän mikään rikki edes mennyt. Sitä paitsi 2,5v ei tajua vielä hölkäsen pöläystä anteeksipyynnön merkityksestä, joten sinänsä turhaa. Tietysti jos satuttaa toista, niin sillä anteeksipyynnöllä on uhrille merkitystä, mutta tuollaisessa tilanteessa ei, kun kyseessä on noin pieni lapsi.

 

[Pomppiva Pallokala]

:flower: Juuri noin meilläkin on toimittu =)

 

[ninaTT]

Minkä takia uhmasi? Oliko hänellä nälkä, jano, tylsää, väsy? Usein pieniltä lapsilta vaaditaan liikaa ja uhma tulee päälle.

Uhman tullessa päälle näkisin tärkeämpänä keskustella siitä, miten tunteitansa ja käytöstänsä voi hallita, jottei tulevaisuudessa tapahdu samaa.

Tuosta anteeksipyytämisestä... Olen neuvonut 3veetä laittamaan silmät kiinni kiittäessään, pyytäessään anteeksi jne jos huomaan, että häntä ujostuttaa! Toimii hyvin. Ja on söpöä :heart:

 

[jep jep]

ensin kielto,jos ei niin aterimet pois ja jos jatkuu muulla tavoin pöydästä pois määräajaksi

 

[vieras]

Se on todella vaikeaa toi anteeksi pyytäminen, meillä on istuttu kahvilassakin (MLL)muutama jäähy ennenkuin voi pyytää anteeksi.

 

[aamuntorkku]

Aikalailla samoin olisin toiminut. Minusta on tärkeää toimia johdonmukaisesti, oltiin sitte kotona tai vieraisilla.

 

[vierailija]

Tuli tuosta anteeksipyytämisestä vielä mieleen, että moni näkyy tekevän niin, että jos lapsi tekee jotain kiellettyä, niin ensin moititaan, sitten laitetaan lapsi pyytämään anteeksi, ja asia on hoidettu. Ja kohta lapsi tekee saman jutun uudestaan, esim. käy raapimassa toista lasta.

Minusta paljon tärkeämpää on esim. jäähyn jälkeen KESKUSTELLA (rauhallisesti, lapsen tasolla) lapsen kanssa siitä miksi niin ei saa tehdä. Muuten lapselle tulee mielikuva, että anteeksipyyntö pyhittää kaiken, ja mitä tahansa voi tehdä kunhan lopuksi pyytää anteeksi. Eli lapsen pitää ensin ymmärtää miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja mitä seurauksia sillä on muille, ennen kuin hän lähimainkaan voi ymmärtää anteeksipyynnön merkityksen.

 

[pieras]

Minä en olisi laittanut pyytämään anteeksi, koska eihän mikään rikki edes mennyt. Sitä paitsi 2,5v ei tajua vielä hölkäsen pöläystä anteeksipyynnön merkityksestä, joten sinänsä turhaa. Tietysti jos satuttaa toista, niin sillä anteeksipyynnöllä on uhrille merkitystä, mutta tuollaisessa tilanteessa ei, kun kyseessä on noin pieni lapsi.

Kyllä 2,5 vuotias on ainakin ap:n tapauksessa ymmärtänyt mitä anteeksipyytäminen on, koska se oli niin kova paikka.

Anteeksi pyydetään silloin, kun on tehty väärin, lopputuloksesta piittaamatta (esim. ap:n tapaus) ja silloin, kun vahingossa on tehty/tapahtunut jotakin, josta tulee ns. huono lopputulos (esim. törmätessä toiseen ihmiseen).

Ihanaa, että jaksoit taistella asiasta, koska anteeksipyytäminen on tärkeä taito, jota pitää opetella. Se on ylivoimaisen vaikeaa monelle aikuisille, kuten tällä palstalla on usein nähty...

 

[vierailija]

Minä en olisi laittanut pyytämään anteeksi, koska eihän mikään rikki edes mennyt. Sitä paitsi 2,5v ei tajua vielä hölkäsen pöläystä anteeksipyynnön merkityksestä, joten sinänsä turhaa. Tietysti jos satuttaa toista, niin sillä anteeksipyynnöllä on uhrille merkitystä, mutta tuollaisessa tilanteessa ei, kun kyseessä on noin pieni lapsi.

Kyllä 2,5 vuotias on ainakin ap:n tapauksessa ymmärtänyt mitä anteeksipyytäminen on, koska se oli niin kova paikka.

Anteeksi pyydetään silloin, kun on tehty väärin, lopputuloksesta piittaamatta (esim. ap:n tapaus) ja silloin, kun vahingossa on tehty/tapahtunut jotakin, josta tulee ns. huono lopputulos (esim. törmätessä toiseen ihmiseen).

Ihanaa, että jaksoit taistella asiasta, koska anteeksipyytäminen on tärkeä taito, jota pitää opetella. Se on ylivoimaisen vaikeaa monelle aikuisille, kuten tällä palstalla on usein nähty...

Kyllä parivuotiaat juntturoivat monen muunkin asian takia, ei se tarkoita sitä että lapsi on hävennyt silmät päästään käytöstään eikä ole kehdannut pyytää anteeksi. Se anteeksipyyntö ei auta mitään, jos se on pelkkä sana ilman merkitystä.