Miten olette selviytyneet joka kuisesta pettymyksestä kun menkat alkaa ja raskaus ei ala?

["vieras"]

Jo yhdeksäs tällainen kuukausi menossa. Ei tärppää. Pitäisi olla tyytyväinen kun on jo kaksi lasta. Taidan olla jo liian vanha 36, aiemmilla kerroilla ei ollut ongelmaa. Nyt on vain niin että tätä kolmatta lasta olen jo kaksi vuotta puheissa toivonut, mies lämpesi ajatukselle vasta nyt. Ja näyttäisi siltä että myöhässä. Kuten sanoin yritettävä ajatella että sentään jo lapsia, enempää ei nyt anneta, piste.

 

["vieras"]

no meillä kolmannessa meni 11 kiertoa kunnes tärppäsi ja tiedän kyllä tuon petymyksen tunteen, jotenkin siitä vaan aina selvisi eteenpäin, ikää mulla tuolloin 33 vuotta. Nyt ikää 38 v ja neljättä varovasti toivottu jo puolisen vuotta mutta ei vielä ainakaan ole tärpännyt, mutta jostain syystä tällä kertaa ei pettymys ole vielä ainakaan tuntunut yhtä isolta, nyt tuntuu enemmänkin siltä että kolme lasta on ihan hyvä ja jos neljäs vielä tulee on se ikäänkuin "ylimääräinen bonus"
Tsemppiä sinulle ja toivotaan että tärppää!

 

["äiti x 2"]

Kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittama, paitsi että minulla ikää 32. vanhin lapseni on 9 ja nuorimmainen 1.5v kolmas olisi enemmän kuin toivottu. Minulla 2 keskenmenoa tänävuonna peräjälkeen ja nyt yritystä vikan keskenmenon jälk n puolivuotta. ei niin ei!! pettymys on kova aina kun menkat alkaa. Onko sinun 2 lasta tuleet ihan helposti? minulla eka tuli jja toista "teimme" kolme vuotta. mitään syytä ei löydetty silloin miksi ei tärpännyt.

 

["laura"]

En tiedä kaipaatko tällaista viestiä, mutta haluaisin sanoa, että älä vielä menetä toivoa! Me taidettiin n. 10kk tehdä nyt viikon ikäistä esikoistamme. Muutama päivä ennen plussaa itkin jo miehelle, että varataan aika lääkäriin, mutta seuraavia kuukautisia ei tullutkaan Ja olen vasta 22v, täysin terve ja muutenkin fyysisesti hyvässä kunnossa. Kun näillä eväillä meni niin kauan raskautua, olen jo varautunut henkisesti että jos vanhempana haluan lisää lapsia, pitänee plussaa osotella vieläkin kauemmin...

Mä kuvittelin, että varsinkin nuorena raskaaksi tulee suunnilleen yhdestä yhdynnästä ilman ehkäisyä (en ole koskaan käyttänyt muuta kuin kondomia, joten kiertokaan ei ole ollut sekaisin pillereiden takia), hyvin mennyt ainakin ehkäisyvalistus perille Mutta kun kuukautiset aina vaan tulivat ja tulivat, lohduttauduin sillä, että lääkäri voisi keksiä syyn ja hoidon lapsettomuuteen sitten kun ei enää jakseta yrittää yksin.

 

[EllaDonna]

Mäkin mietin tätä asiaa tässä yksi ilta, kun uni ei tullut. Että miten turhauttavalta sen täytyy tuntua, kun ensin pitää odottaa päiväkausia, että pääsee tekemään testin ja kuvittelee kaikkia oireita. Ja sitten testi onkin nega. Tuntuu varmaan tosi pitkältä odottaa viikkoja seuraavaa ovista.

Mä aloitin lasten hommaamisen vasta yli kolmekymppisenä ja molemmat raskaudet alkoivat heti ekasta yrityksestä. Mä olen niin malttamaton ja laskelmoiva, että olis todellakin palanut päreet, jos olisin joutunut raskautumista odottelemaan. Olin nimittäin päättänyt haluamani syntymäkuukaudet etukäteen..

 

[---]

Joka kuukausittainen pettymys musersi ainakin itseäni. Ehkäpä se vauva kuitenkin teille vielä ilmoittaa tulostaan. * Halaus ja voimia *. Me yritettiin kaksi vuotta lasta ja ei kuulunut. Kolmas hoito toi vasta plussan ja nyt on jo 30 viikko täynnä. Pikku hiljaa pettymyksiin jotenkin turtui ja tottui. Minusta tuntui, että eka vuosi oli pahin.

 

["vieras"]

Sinullahan on asiat hyvin, kun löytyy jo lapsukaisia. Me saatiin positiivinen testitulos puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen, joka sitten päätyi keskenmenoon rv 22, tätä raskautta yritettiin noin 7 kuukautta ja edelleen pelätään päivittäin keskenmenoa. Yhteistä molemmissa plussa kierroissa oli, että olimme jo lopettaneet yrittämisen, varmaan jatkuva tärppipäivän bongailu aiheutti liikaa stressiä.

 

["vieras"]

Meillä ensimmäinen lapsi sai alkunsa ihan ensimmäisellä yrittämällä, naps vaan. Toista tehtiin yli puoli vuotta ja kyllä siinäkin oli tällaiselle hätähousulle kestämistä, vaikka jonkun mielestä tuo 6kk ei ole aika eikä mitään. Ensimmäinen kun sai alkunsa niin helposti, sitä odotti toisenkin kohdalla tärppiä ekasta yrityksestä. Olin aina haaveillut lapsista pienellä ikäerolla, joten sekin kasvatti ahdistusta. Mä en kuitenkaan ole kovin masentuvaa tyyppiä muuten, joten ehkä yhden päivän olen surkutellut kuukautisten alkamista, ja sitten taas suunnannut katseen tulevaan.

Kolmatta on nyt tahkottu jälleen puolisen vuotta ja eilen jo odottelin kuukautisten alkamista, kun ei oikein mitään selkeitä raskausoireita ole ollut. Tänään hätähousuna sitten tein testin ja heti pärähti 2 tummaa viivaa siihen. Vähänkö olen onnesta soikeana täällä!!

Se pitää vielä lisätä ap:n kysymykseen vastaukseksi, että omaa pettymystä on hieman helpottanut se, että olen omasta puolestani yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta raskautuminen onnistuisi. Olen pitänyt huolta fyysisestä kunnosta, olen tarkkaillut ruokavaliotani, ovulaatiota testaillut, litkinyt greippimehua jne. Se on osaltaan auttanut pääsemään yli pettymyksistä.

 

[vierailija]

Kuka pässi oikeesti tulee edes tälläiseen keskusteluun sanomaan että on päättänyt lasten syntymäkuukaudet etukäteen? Voi luoja oikeesti.

 

[vierailija]

Nuzzimalla entistä enemmän.