Miten olette päässeet eroon narsistisesta exästä?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"www"
perheenjäsenen tilannetta seuranneena, voin sanoa, että todella vaikeaa on ollut ja tulee olemaan. Olen itse lukenut paljon narsismista ja yrittänyt löytää tietä, joka veisi perheenjäsenen vapauteen tämän sairaan ex:n pauloista. Mutta en osaa auttaa, en löydä keinoa. Hän on lasten vuoksi ikuisesti vankina, vaikka itse ei enää siinä sairaassa suhteessa olekaan.
 
ei auta
Mun vastaus ei kyll auta kauheasti mutta valitettavasti en ole vieläkään eroon päässyt. Tämä narsisti on puhunut puolelleen kaikki sossuntädit sun muut... Viikottain uhkaillaan, painostetaan jne. milloin mistäkin ja sossun mielestä se on vaan keskustelua...
 
yyhoo
En mitenkään... : / Enkä tule varmaan koskaan pääsemäänkään, ellei kuolo korjaa jompaa kumpaa, sillä sattuu valitettavasti olemaan tuo tenava sen kanssa. Alkuajoista tilanne hieman rauhottunut, mutta edelleen tekee välillä kaikkea kiusaa, haukkuu, kiristää, ja jopa uhkailee, jos ei mene sen pillin mukaan, mutta olen saanut jo itseäni koottua sen verran, että jaksan jo taistella vastaankin, enkä anna enää periksi sen oikkuja ja oppinut muutenkin miten tuota yksilöä käsitellä. Ja aina kun sillä on joku kierroksessa, saan olla hyvinkin pitkään rauhassa, jopa useamman viikon, mutta kun hoito lähtee, lähtee myös exän mopo käyntiin ja meikäläisen kimppuun... Eli merkkejä lukemalla tiedän tasan tarkkaan aina myös exän parisuhdekuviot! :D Mutta joo, sun on vaan saatava itses kasaan ja laitettava rajat sen touhuille ja myös pidettävä ne. Puhelut aina nauhotukseen ja viestit talteen, jotta voit niitä sitten käyttää myöhemmin tarvittaessa lähestymiskiellon tai vaikka kotirauhan härinnän suhteen.
 
yyhoo
[QUOTE="a p";25362192]mistä olette saaneet voimaa jaksaa taistella? minusta tuntuu että alan olla ihan loppu...[/QUOTE]

Mulla onneksi tuo tenava, jonka takia ei ole voinut jäädä vaan petin pohjalle, vaan on ollut pakko potkia itseään persauksille, että on jaksanut hoitaa ne kuviot. Lisäksi olin silloin alkuaikoina vielä työelämässä, eli siellä sai muuta ajateltavaa ja lisäksi puhuminen kavereille, läheisille, psykologille tmv. Ja kun osittain sisäistää (kaikkia narskun aivotuksia ei kuitenkaan pysty koskaan saamaan selville), miksi narsku käyttäytyy niin kun käyttäytyy, niin oppii tulemaan sieltä itsesyytösten kolosta pois ja aattelemaan asiaa toiselta kantilta ja käsittelemään sitä narskua ja sen käytöstäkin paremmin. Ja aina kun saa jonkun "erävoiton", niin sisu kasvaa ja häntäkin nousee aina vähän korkeammalle. ;) Ei oo helppoo, tiedän, mutta periksi ei saa antaa. Sitähän se narsku tahtoo -nujertaa sinut lopullisesti.
 
"a p"
Mulla onneksi tuo tenava, jonka takia ei ole voinut jäädä vaan petin pohjalle, vaan on ollut pakko potkia itseään persauksille, että on jaksanut hoitaa ne kuviot. Lisäksi olin silloin alkuaikoina vielä työelämässä, eli siellä sai muuta ajateltavaa ja lisäksi puhuminen kavereille, läheisille, psykologille tmv. Ja kun osittain sisäistää (kaikkia narskun aivotuksia ei kuitenkaan pysty koskaan saamaan selville), miksi narsku käyttäytyy niin kun käyttäytyy, niin oppii tulemaan sieltä itsesyytösten kolosta pois ja aattelemaan asiaa toiselta kantilta ja käsittelemään sitä narskua ja sen käytöstäkin paremmin. Ja aina kun saa jonkun "erävoiton", niin sisu kasvaa ja häntäkin nousee aina vähän korkeammalle. ;) Ei oo helppoo, tiedän, mutta periksi ei saa antaa. Sitähän se narsku tahtoo -nujertaa sinut lopullisesti.

Kiitos sinulle! On tämä vain vaikeaa kun ei eronkaan jälkeen tilanne helpota vain säilyy ihan samanlaisena ja lapsen kautta kostaa ja yrittää kaikkensa tehdäkseen minulle mahdollisimman huonon olon.
 
"vieras"
Narsisti on tavallaan kuin aivovammainen ja kun osaa nähdä sen niin, on paljon helpompi suhtautua ilman tunnetta. Ei kannata ajatella narsistia inhimillisenä pahana ihmisenä, vaan reppanana, jolla lapsuuden takia aivot ovat lopullisesti tuhoutuneet.
 
"..."
[QUOTE="vieras";25362692]Mitä väliä sillä on?[/QUOTE]

No, eikös sillä ole nyt vähän väliä onko saanut diagnoosin vai onko vain jonkun vaikeasta erosta toipuvan subjektiivinen näkemys. Kyllä näissä keskusteluissa varmaan oikeita narsismin uhrejakin on, mutta tuskin kuitenkaan kaikki. Tiedän että ero voi olla rankka ja suutuspäissään kumppanin tulee tehtyä ja sanottua asioita, joita ei muuten sanoisi. Sen jälkeen on sitten helppo lätkäistä tämä muotidiagnoosi toisen päälle.
 
"vieras"
[QUOTE="...";25362831]No, eikös sillä ole nyt vähän väliä onko saanut diagnoosin vai onko vain jonkun vaikeasta erosta toipuvan subjektiivinen näkemys. Kyllä näissä keskusteluissa varmaan oikeita narsismin uhrejakin on, mutta tuskin kuitenkaan kaikki. Tiedän että ero voi olla rankka ja suutuspäissään kumppanin tulee tehtyä ja sanottua asioita, joita ei muuten sanoisi. Sen jälkeen on sitten helppo lätkäistä tämä muotidiagnoosi toisen päälle.[/QUOTE]
Älä jauha paskaa.
 
"hmmmmm"
En mitenkään... : / Enkä tule varmaan koskaan pääsemäänkään, ellei kuolo korjaa jompaa kumpaa, sillä sattuu valitettavasti olemaan tuo tenava sen kanssa. Alkuajoista tilanne hieman rauhottunut, mutta edelleen tekee välillä kaikkea kiusaa, haukkuu, kiristää, ja jopa uhkailee, jos ei mene sen pillin mukaan, mutta olen saanut jo itseäni koottua sen verran, että jaksan jo taistella vastaankin, enkä anna enää periksi sen oikkuja ja oppinut muutenkin miten tuota yksilöä käsitellä. Ja aina kun sillä on joku kierroksessa, saan olla hyvinkin pitkään rauhassa, jopa useamman viikon, mutta kun hoito lähtee, lähtee myös exän mopo käyntiin ja meikäläisen kimppuun... Eli merkkejä lukemalla tiedän tasan tarkkaan aina myös exän parisuhdekuviot! :D Mutta joo, sun on vaan saatava itses kasaan ja laitettava rajat sen touhuille ja myös pidettävä ne. Puhelut aina nauhotukseen ja viestit talteen, jotta voit niitä sitten käyttää myöhemmin tarvittaessa lähestymiskiellon tai vaikka kotirauhan härinnän suhteen.
hei, kerropa mulle sun tarina kuulostaa just samalsta kun mun:/ t: lapsen menettänyt narsistille:(. rekkaudu niin laitan yvtä?
 
mietin vain
Kyllä "vieras" on oikeassa siinä, että tuo narsistiksi leimaaminen on todella helppoa. Varsinkin avioerotilanteessa monilla on se narsistinen tyyli, ilmeisesti suojakuorena, niin kyllähän se puolisosta siltä vaikuttaa että nyt se "todellinen luonne sieltä paljastui"!

Ja toisaalta nuo puheet voittamisista ja taisteluista... no niin, eikös ne exätkin voisi luokitella teidät narsistisiksi, joiden tarkoituksena on vain nujertaa hänet?

Sosiaalitoimistossa toisen mustamaalaamiset ovatkin niin ikäviä ja tyypillisiä aseita nykyään. Exä saattaa tosin puhua ystävilleen taistelevansa lapsistaan kuin urosleijona ja kaiken hän tekee lasten parhaaksi... niinpä niin. Onko kyse narsistisesta toiminnasta? Ehkä, mutta henkilö ei välttämättä koe sitä itse niin.
 
Kyllä "vieras" on oikeassa siinä, että tuo narsistiksi leimaaminen on todella helppoa. Varsinkin avioerotilanteessa monilla on se narsistinen tyyli, ilmeisesti suojakuorena, niin kyllähän se puolisosta siltä vaikuttaa että nyt se "todellinen luonne sieltä paljastui"!

Ja toisaalta nuo puheet voittamisista ja taisteluista... no niin, eikös ne exätkin voisi luokitella teidät narsistisiksi, joiden tarkoituksena on vain nujertaa hänet?

Sosiaalitoimistossa toisen mustamaalaamiset ovatkin niin ikäviä ja tyypillisiä aseita nykyään. Exä saattaa tosin puhua ystävilleen taistelevansa lapsistaan kuin urosleijona ja kaiken hän tekee lasten parhaaksi... niinpä niin. Onko kyse narsistisesta toiminnasta? Ehkä, mutta henkilö ei välttämättä koe sitä itse niin.
Jos minua tarkoitat, niin myönnän, että ehkä vähän voimakkaita sanoja, näin jälkikäteen käytettynä, sillä meillä ei ole ollut mitään oikeustaisteluja lapsesta tai huoltajuudesta tmv. eli olen sen suhteen päässyt itse vähällä, mutta henkisesti en. Mutta siinä mielentilassa, jossa toinen on nujertanut sinut ja itsetuntosi maanrakoon, jokainen askel ylöspäin saattaa silloin tuntua taistelulta. Esimerkiksi toisille niinkin vähänpätöseltä kuulostava asia, kuin se, että "uskaltaa" sanoa toiselle, että hei, minä muuten en tuollaista kuuntele ja laittaa esimerkiksi puhelimen kiinni, kun toinen aloittaa sen hirveän haukkuryöpyn tai uhkailut, niin voi tuntua todellakin "erävoitolta" siinä kohtaa, kun ennen olisit vain korvat punaisena kuunnellut, käpertynyt sohvan nurkkaan ja hakenut syytä itsestäsi. Eli kirjaimellisesti ei aina tarkoiteta jotakin taistelua tai asian voittamista sitä toista vastaan, vaan se voi tarkoittaa toisaalta myös itsensä voittamista.

Ja toki se toinenkin voi mua syyttää samalla tavalla narsistiksi, mutta ero on vain siinä, että minä en ole esim. lv:lle puhunut exästäni mitään niin, etten voisi väitteitäni oikeaksi todistaa. Mulla mm. puhelimen muisti täpötäynnä herran viestejä, joista aika äkkiä selviää, mikä se on miehiään ja kumpi puhuu totta, jos niin pitkälle pitäis mennä, että jotain pitäs alkaa todistella.
 
"vieras"
mun ex-puoliso on persoonallisuushäiriöinen narsisti,ja ennenkuin kukaan kerkiää huutelemaan tätä ns.muoti-ilmiöksi niin kerrottakoot,että moni virallinen taho on hänestä tälläisen lausunnon antanut,siihen en mene nyt sen tarkemmin.
mulla ei luojan kiitos ole hänen kanssaan yhteisiä lapsia, mutta narsistista ei eroon pääse niin vain.olemme eronneet vuosi sitten, ja edelleen piinaa,päivittäin - tosin on siirtynyt lähinnä puhelin terroriin, mutta kukaan ei voi tietää kuinka raskasta on ottaa vastaan narsisitin ailahtelevat laidasta laitaan menevät syyllistämis-yritykset.äärimmäinen, ja normaalisti tuntevalle ihmisille ajanmittaan hyvin vaikea ,mutta ainoa toimiva keino on,että ei pidä reakoida mihinkään.ei mihinkään.ei mitenkään.mulla tämä onneksi onnistuu, kun ei ole niitä yhteisiä lapsia. tsemppiä sulle - tiedän tasan mistä puhut.
 
Kannattaa ehdottomasti liittyä tukiryhmään ja muistaa, että tuommoinen ihminen ei koskaan oikeesti muutu. Hän saattaa "hakea apua", olla täysin erilainen jopa parikin vuotta, mutta loppujen lopuksi sama tyyppi. Eli hae "oikeista" paikoista asiasta enemmän tietoa ja ole varovainen. Todella toivon, että mies ois jostain muusta syystä tuommonen ja tajuis jättää rauhaan. Voimia sinulle!
 
Muutin toiseen kaupunkiin ja hän toiseen. Nykyään ollaan ns kohteliaisuusväleissä, mutta kyllähän tuo aika ajoin käy hermoille kun tekemisissä ollaan. Ensi kuussa on ottamassa lapsia luokseen ensimmäistä kertaa sitten eron (tästä on kohta kaksi vuotta), jotenkin jännittää, mutta toivon että kaikki menee hyvin.
 

Yhteistyössä