Miten olette löytäneet kumppanin, te ketkä ette käy "missään"

Siis kuka ei käy juhlimassa ikinä, vaan elää tavis arkea lasten kanssa..vai onko se vain utopistinen ajatus, että uuden kumppanin löytäisi =)

 

No, minä kävin kyllä aikoinaan juhlimassa ennen lapsia, mutta en miestäni sieltä löytänyt, vaan koulun penkiltä. Tai no... Kyllähän siinä niin kävi, että homma lähti ehkä helpommin alkuun, kun käytiin viihteelläkin yhdessä... Eksä tosin oli sellainen tapaus, johon törmäsin tutun kautta... hän pyysi numeroani ihan kaveri pohjalta, ja siitä se sitten lähtikin ilman alkoakin...

 

netistä

 

onko tuttavapiirissä mitään pariskuntaa, joka näyttäis susta rakoilevan, niin siitä sitten se sua enemmän kiinnostava?

 

Samaa olen miettinyt vaikka en tällä hetkellä ketään etsikkään. Tulevaisuutta ajatellen siis.

 

Olin yks juhannus mökillä ja tuolla se metsässä käveli vastaan

 

[QUOTE="vieras";23725265]Olin yks juhannus mökillä ja tuolla se metsässä käveli vastaan [/QUOTE]

tästä on 16 vuotta

 

Kaupasta minä tuon silloin vuosia sitten löysin =)

 

Tapasin exän lomamatkalla. Mutta eipä se kestänytkään ;D Samaa olen miettinyt, että mistä sen miehen löytäis, kun ei missään käy. Mutta kai sitä flaksi käy vaikka s-marketin parkkipaikalla, jos on avoimin ja positiivisin mielin liikkeellä. Siis ainakin oon kuullu tarinoita tälläsistä arkisista kohtaamisista, ehkä ne on kuitenkin vaan kaupunkilegendaa

 

[QUOTE="vierailija";23725286]Kaupasta minä tuon silloin vuosia sitten löysin =)[/QUOTE]

Miten aloitte jutella? Jostain juustolaaduista?

 

Joo ja mä olen niin romanttinen, etten halua periaatteessa "etsiä" ketään esim. netissä. vaan uskon, vielä tässä vaiheessa, että se oikea on jossakin minulle..mielenkiinnolla luen vastauksia =) Vuoden nyt sinkkuna ollut =)

 

Töistä koppasin mukaani. Tai se minut, en nyt muista kumminpäin se oikein meni..

 

Niin ja tosta kaupassa tapaamisesta... mä oon vähän tehnyt "tutkimusta", kun meillä on kolme kauppaa lähekkäin. S-marketissa on ehkä laajin valikoima, mutta varmaan myös eniten perheellisiä, k-marketissa aika niukka valikoima, mutta enemmän sellasia mmm, miten sen nyt sanoisi, laadukkaampia ja lidlissä, no ei niin tasokasta, paljon ulkomaisia, oikeeseen aikaan ihan löytöjäkin

 

Miten aloitte jutella? Jostain juustolaaduista?

No hän luuli minua ensin joksikin tuntemakseen ihmiseksi ja siitä jäi mieleen. Sattumalta sitten meillä olikin yhteisiä tuttuja joiden kautta näimme muutama viikko tämän kauppajutun jälkeen. Kaupassa hän ei kyllä tehnyt minkäänlaista vaikutusta minuun, lähinnä olin hämmentynyt tilanteesta Mutta sitten myöhemmin näiden yhteisten tuttujen kautta tutustuimme vähän paremmin ja nyt yli 10 vuotta yhdessä

 

No netistä, tietty. Mulla ei ole "lapsivapaita" viikonloppuja ja vaikka olisikin niin tuskin baariin lähtisin. Harrastuksissa ei käy miehiä ja kaveriporukoissakin on lähinnä pareja. Ja kun jossain käy lapsen kanssa, niin eihän siinä varmaan monikaan mies kehtaa tulla juttelemaan, kai se on kuitenkin perusolettamus että lapsen isäkin on kuvioissa.
Mutta tosiaan, nettiin laitoin ilmoituksen ja sieltä löytyi. Kynnys ilmoituksen laittamiseen oli kyllä kova ja pelkäsin, että mitä peräkammarien poikia sieltä mulle kirjoittelee.. no, niitäkin mutta joukossa kyllä ihan helmiä ja yksi tosiaan sellainen joka olis jalat vienyt alta vaikka oltais törmätty kaupassa pakastealtaalla. Kyllä minustakin oli ihana ajatus, että jostain se oikea vaan ilmestyisi. Seisoisi yksi aamu ovella.. Tai just joku sellainen, että katsoisi kadulla vastaantulevaa silmiin ja tietäisi, että tuo se on. 2,5v jälkeen aloin jo tuskastua ja turvauduin nykyajan ihmeisiin. Onneksi.

 

Treffipalstalta. Vuosi siinä kyllä meni, mut kannatti :-D

 

Eiköhän netti, duuni tai yhteiset tutut liene yleisimmät. Jos jotain harrasataa ni sekin ehkä.
Kyllä mun tutuista, itseni mukaan lukien, aika harva on puolisoa baarista löytänyt vaikka olis aktiivisestikin käyny hippaamassa...

 

Mulla tosiaan vasta vuosi takana sinkkuilua, niin varaa olla vielä romantikko

 

Vanha tuttu otti yhteyttä ja pyysi kahville. En pystyis lähtemään minkään nettitutun kans kahville, tuntuu ihan hakuammunnalta...

 

Olenhan minäkin toki kohdannut mukavia ja ainakin teoriassa ihan kiinnostavia ihmisiä kaupungilla ohimennen, mutta kukaan ei ole koskaan sentään pyytänyt numeroa tai muuta tunnistetta. Ihmettelen siis suuresti, miten nuo tuollaiset "tapasimme kaupan parkkipaikalla" -rakkaustarinat oikeasti pääsevät alkuun.

Noh, en kai ole niin avoin ja seurallinen, että ajautuisin riittävän usein tuollaisiin kohtaamisiin - se varmaankin parantaisi sitä kumppanin kohtaamisen todennäköisyyttä.

 

Joo ja mä olen niin romanttinen, etten halua periaatteessa "etsiä" ketään esim. netissä. vaan uskon, vielä tässä vaiheessa, että se oikea on jossakin minulle..mielenkiinnolla luen vastauksia =) Vuoden nyt sinkkuna ollut =)

Netistäkin voi löytää miehen ihan sattumalta. Niin minulle kävi. En ole koskaan millän treffipalstoilla pyörinyt vaan löytyi erään bändin keskustelupalstalta ja ihan vahingossa, ketään en ollut etsimässä. Oltiin ensin ihan vaan ystäviä kuusi vuotta, sitten molemmat satuttiin eroamaan samaan aikaan ja siitä se sitten lähti.

 

Lossilta

 

No, silloin kun tapasin mieheni niin kävin kyllä juhlimassa yms. mutta tapaaminen ei siihen liittynyt varsinaisesti, tavattiin siis junassa. Nyt ollaan naimisissa. Että kyllä sen rakkauden voi tavata miss vain, uskon että se tulee silloin kun vähiten etsii tai odottaa koska tuolloin kun tapasin mieheni en todellakaan etsinyt enkä halunnut suhdetta.

 

Päiväkodista

 

Me tutustuttiin netin kautta. En ollut millään deittisivuilla. En saanut yhtenä yönä unta ja tekstailin kaverin kanssa, joka kirjoitteli jossain chatissa ja pyysi mua sinne juttelemaan. Paikalla oli muutamia muitakin ja alettiin miehen kanssa viestitellä kahdestaan kun meillä oli yhteisiä harrastusjuttuja ja juteltiin niistä ja mies kertoi yhdestä kiinnostavasta projektista niihin liittyen johon kaipasi apua, ja mähän kiinnostuin. Alettiin tekstailla ja soitella ja lopulta tavattiin, meistä tuli hyviä ystäviä ja päädyttiin seurustelemaan. Ollaan nyt naimisissa.

En olisi usonut, että olisin mieheni löytänyt netistä, kun suhtaudun varauksella kaikenlaisiin treffipalveluihin, kokisin ahdistavana tavata ihmisiä jos tietäisin että kummatkin arvioisivat koko ajan, onko tuosta seurustelukumppaniksi ja "sytyttääkö". toisaalta olen saanu tnetin kautta muuten ihan kavereita ja ystäviä, niin sinänsä tää tapahtui ihan luonnollisesti Alkuun ei ollut mitään seurusteluajatuksia kun tutustuttiin.

Muita miesehdokkaita tuli mm. kavereiden kautta ennen sitä, en käy baareissa.