Oikeastaan aika paljonkin ja en yhtään. Selkeä vastaus...
Arvojärjestys on muuttunut niin, että lapsi tulee ensin ja sitten ne omat jutut. Ne omatkin jutut on siellä vielä - mut hiukan lyhyempinä sysäyksinä esim. vauvan nukkuessa.
Ihmisenä tää on kasvattanut. Kärsivällisyyttä, empatiaa, ja stressinsietokykyä on tullut lisää. Ilo löytyy pienemmistä asioista. Toisaalta oon huomannut ne omat huonot puoleni paljon voimakkaampana, kun on väsynyt koko ajan. Niihin osaa siis paneutua eri lailla.
Vauva on todellakin kiinnittänyt mua enemmän kotiin - se on kyllä tietoinen valinta ja hyväkin juttu. Koskaan en oo baareissa juossut, mutta en halua vauvan kanssa (6kk) joka päivä olla perhekerhossa, kaupungilla tai kahvilassa vaan keskitytään nyt toisiimme. Ja sekin on mulle opeteltava asia ekan kanssa, et joku on mussa kiinni hela tiden. Varsinkin näin räkätaudissa taas muistin, kuinka ihanaa oli sairastaa yksin
Paljon on muuttunut mutta hetkeäkään en oo katunut...vaikka alussa siltä näytti kun tuo vaan huus