miten olet joutunut muuttamaan elämäntyyliäsi kun sait lapsen?

  • Viestiketjun aloittaja m
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Pitää tarkkailla puheitaan: olin/olen aika kova kiroilemaan.
Omaa aikaa vaativat harastukset onnistuivat vielä vauva-aikaan, mutta nyt kun ollaan molemmat töissä ja lapsi hoidossa, en raaski iltoja tuhlata mihinkään säännölliseen omaan menoon.
 
olen pysynyt aika tavalla samana ihmisenä kuin ennen lasta.. äitiys ei muuttanut mua hirveästi (muutakun sen etten tiennyt että jotain voi rakastaa näin paljon :) )
mutta samalla tavalla pukeudun samat vaatteet mahtuu päälle, samalla tavalla huolehdin itsestäni.
mulla ei tosin ollut ennenkää mitää erikoisia harrastuksia, enkä juuri käyny baareissa/juonut muutenkaan.
 
Aikalailla samanlainen oon, ku ennen poikaanikin.. Ennen tuli käytyä kyllä aika usein "parilla", joten se on tietenkin jääny kokonaan pois.. Tottakai silloin tällöin tulee käytyä tuulettumassa. Mut ihan hyväkin vaan, et toi rafloissa käyminen on jääny!! :) On sitä tärkeempiäkin asioita tässä elämässä! :heart: Muuten en oo juurikaan muuttunu!
 
Iloinen Possu
No enään ei herkutella päiväaikaan, no paitti päiväuniaikaan :D
Baareissa käyminen on nykyisin aika vähäistä. Ja muutoinkin elämää ja viikkoja suunnitellaan enemmän, tosin olen aina tykännyt suunnitella menot etukäteen.
Niin ja kiroilua yritän saada loppumaan, prkl :kieh:
 
Oikeastaan aika paljonkin ja en yhtään. Selkeä vastaus...

Arvojärjestys on muuttunut niin, että lapsi tulee ensin ja sitten ne omat jutut. Ne omatkin jutut on siellä vielä - mut hiukan lyhyempinä sysäyksinä esim. vauvan nukkuessa.

Ihmisenä tää on kasvattanut. Kärsivällisyyttä, empatiaa, ja stressinsietokykyä on tullut lisää. Ilo löytyy pienemmistä asioista. Toisaalta oon huomannut ne omat huonot puoleni paljon voimakkaampana, kun on väsynyt koko ajan. Niihin osaa siis paneutua eri lailla.

Vauva on todellakin kiinnittänyt mua enemmän kotiin - se on kyllä tietoinen valinta ja hyväkin juttu. Koskaan en oo baareissa juossut, mutta en halua vauvan kanssa (6kk) joka päivä olla perhekerhossa, kaupungilla tai kahvilassa vaan keskitytään nyt toisiimme. Ja sekin on mulle opeteltava asia ekan kanssa, et joku on mussa kiinni hela tiden. Varsinkin näin räkätaudissa taas muistin, kuinka ihanaa oli sairastaa yksin :LOL:

Paljon on muuttunut mutta hetkeäkään en oo katunut...vaikka alussa siltä näytti kun tuo vaan huus :LOL:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Muuten olen ihan samanlainen kuin ennen lasta, mutta melkein jokapäiväiset baarireissut on jääny historiaan.
Joo, meillä kanssa saatettiin miehen kanssa mennä iltakaljoille huvikseen baariin ja pelata vaikka biljardimatsi siellä, eipä oo enää tullut pämppäiltyä. Ennen äitiyttä saatoin juoda överitkin, mutta lapsen syntymän jälkeen en ole juonut kunnon kännejä yhtään kertaa. Heti kun alkaa humaltua enemmän kuin pienen sievän verran, mulla lentää laatta ja epäilen vahavasti että se on psyykkinen juttu koska ennen muinoin pystyin rankastikin juomaan ilman oksenteluja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MrsCabDriver:
Minusta on tullut varovainen ja suhteettoman suunnitelmallinen. Se yllätti itseni isosti. En ollut haihattelija ennenkään mutta suhtauduin elämään melko letkeästi. Eli kai mulla on alkanut pipo kiristää?
Muoks täytyy vielä lisätä nöyryys elementti, musta on tullut nöyrempi mutta hyvässä mielessä. Ehkä olin hieman ylimielinen joskus... :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pitää tarkkailla puheitaan: olin/olen aika kova kiroilemaan.
Omaa aikaa vaativat harastukset onnistuivat vielä vauva-aikaan, mutta nyt kun ollaan molemmat töissä ja lapsi hoidossa, en raaski iltoja tuhlata mihinkään säännölliseen omaan menoon.
Tämä myös meillä. Muuten asia on ok, mutta ottaa päähän kun oma kunto on päässyt rapisemaan. Vielä talvella oli toisin....
 

Yhteistyössä