Miten olet eronnut siitä mitä olit 20v ja 25v

["Utelias"]

Oliko jotain suurta eroa jos vertaat itseäsi noissa kahdessa iässä? Missä asioissa?
Mielellään kuulisin myös 20 vuotiailta, oletteko huomanneet eroja itsessänne 25-vuotiaaseen?
Huomaako näiden kahden eroa mistään jos ovat kaveruksia?

Elämäntilanteet voivat olla erilaisia, mutta en kysele nyt niistä, vaan siitä ihmisestä onko kokenut jotain muutosta itsessään?

 

["Vieras"]

20- vuotiaana lähdin maailmalle ujona ja epävarmana. 25-vuotiaana oli viettänyt siellä useamman vuoden ja oli paljon itsenäisempi, uteliaampi, uskaliaampi, kokeneempi ja tiesin että pärjään missä vaan.

 

[njoo]

20v olin aika naiivi. nyt 25v olen kasvanut äidiksi ja rauhallisemmaksi ihmiseksi

 

[Pin]

En keksi mitään ihmeellistä eroa.

 

[26v]

20vuotiaana biletin paljon ja vietin aika erilaista elämää kuin 25vnä. Paljon rauhottunu niistä ajoista ja tullu itsevarmemmaksi.

 

[Peyote]

En keksi minäkään. 20 vuotiaana mulla oli yksi lapsi ja 25 vuotiaana 2 lasta. Ei kaig muuta.

 

["piu"]

Melkein täysin. Aivojen kehittyminen on 20-vuotiaana vielä kesken. 20-vuotiaana olin itsekäs ihminen. Eikä se ole huono asia, niin pitääkin olla. 25-vuotiaana olin älykkäämpi joka tavalla, huomattavasti. Lapsen myötä kasvoin aikuiseksi, käsittelin suhteeni omiin vanhempiini, kiinnostuin opiskelusta, yhteiskunnalllisista asioista. En ollut enää mustavalkoinen, mikään asia ei ole enää joko-tai. Joten elämä muuttui myös tavalaan hankalammaksi Ymmärsin myös, ettei mikään ole pysyvää. Ihmissuhteet eivät ole täydellisiä jne. Tuohon mustavalkoisuuteen kaikki asiat liittyy jotenkuten. Tulin monelta kannalta paremmaksi ihmiseksi. Anteeksiantavaisemmaksi, armollisemmaksi. Tulin onnellisemmaksi? En. Ehkä lopetin tietoisen onnellisuuden tavoittelun ja tarpeiden tyydyttämisen, ja hyväksyin elämän keskeneräisenä, vikoineen. Ystävyyssuhteet, joilla oli tarkoitus päättyä, päättyivät, ja ne jotka jäivät, syvenivät. Ymmärsin, että kuolen. Ja ettei siihen ole pitkä aika, max. 70 vuotta. Kannoin vastuuta eri tavalla valinnoistani. Rahatilanteeni/rahankäyttöni järkevöityi. Lopetin "rankan" alkoholinkäytön. Päästin irti asioista ja ihmisistä jotka eivät olleet hyväksi. Ymmärsin, että elämä voi muuttua hetkessä vaikkapa sairauden takia. Ja lista jatkuu. Jos ihminen sanoo, ettei ole muuttunut, se on valhe. Ihmisen psyyke on dynaaminen. Tieto, muistot, tunteet, ajatukset, tapahtumat muokkavaat meitä joka päivä, joka hetki. Näin ainakin pitäisi olla, jos ei, on kehitys syystä tai toisesta pysähtynyt. Tai sitten joku on 20-vuotiaana "valmiimpi" kuin toinen. Joten kysymys on sinällään hassu, jos aiot verrata itseäsi vastauksiin. Kaikki kun olemme erilaisia.