Esikoisen tulo maailmaan oli yhtä tervanjuontia, se kesti ja kesti...siinä olisi ehtinyt vallan mainiosti kirjoittaa Sota ja rauha- teoksen uusiksi... Mun supistukset sahas todella epämiellyttävästi mutta hiitaastii ja varmasti tilanne meni koko ajan eteenpäin. Melkein vuorokausi siinä ährääntyi mutta tuloksena ihana potra poika!
Ja sairaalaan todellakin ehdittiin, matkaa oli silloin n.7 km. Sittemmin synnytykset ovat olleet huomattavasti rivakampia. Keskimmäisen tullessa ehdin jo oikeasti pelätä ehtisinkö sairaalaan...