Miten nauttia raskaudesta kun kaksi keskenmenoa takana?

["mamma"]

Olen siis alussa vielä, viikkoja noin 5. En ole halunnut edes soittaa neuvola-aikaa, koska en halua joutua perumaan sitä taas. Kokoajan vain odotan, että kohta se kuitenkin sieltä ulos tulee. Ystäväni sai tietää olevansa raskaana noin kuukausi sitten, ja hänelle kerroin raskaudestani toissapäivänä. Viimeyönä hän on ollut sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä kun hänen alkionsa oli kuollut kohtuun. Se vain lisää sitä tunnetta, että en minä kuitenkaan voi saada tätä odottamaani lasta syliiin asti. Todella inhottava olo. Toivon vain että aika menisi, ja pääsisin viikkoon 12 jolloin ollaan jo Melko varmoilla vesillä. Yritän nyt vain keskittyä esikoiseen, ja olla onnellinen tästä yhdestä ihanasta terveestä lapsesta. Turhaa vuodatusta, tiedän..

 

[Blue]

Ei auta kuin vain antaa ajan kulua. :hug: Mä olen kokenut tuon alkuraskauden inhottavan odottelun niin monta kertaa että tunnen nytkin sen tunteen mikä sinulla on nyt. : /

Ihan rauhassa annat ajan kulua, ei kiire neuvolalla yms. Varaa se sitten vasta +12-> Varovaisen järkevää optimismia peliin, asiat menevät niinkuin on tarkoitettu. :hug:

 

["mamma"]

Haluan päästä sikiöseulontoihin, joten tarvii kyllä varailla neuvola ennen 12 viikkoa. Kun siinä on se aika tarkka aika, että sen voi tehdä. Meillä päin neuvolasta varataan ultra ja seulonta. Lisäksi mulla toinen keskenmeno oli kohdun-ulkoinen raskaus, joten voi olla, että sitä mahdollisesti halutaan tarkastella aiemminkin, ettei ole uudelleen. Kun siihenhän on suurempi riski että alkio asettuu väärään paikkaan toistamiseen..

 

[astrolabe]

Itse en pystynyt oikein kunnolla kuin vasta saavutettuani jotain rv. 23-24 tienoilla. Älä turhaan soimaa itseäsi, jos pelottaa. Mutta jos pelko häiritsee elämistä, hakeudu saamaan ammattiapua. Onnea raskaudesta!

 

["odottavan aika on pitkä"]

Täällä toinen hermoilija paikalla. Vuosia odotimme ja toivoimme toista lasta, nyt syksyllä neljäs inseminaatio tuotti tulosta. Nyt rv. 9+1 menossa ja koko ajan pelkään, että onko pieni enää hengissä? Alkuraskauden ultrassa toki kävimme, rv.7, pieni oli toki tuolloin hengissä ja syke oli hyvä, mutta eihän tuo nyt mitään vielä takaa. Nt-ultran sain onneksi jo ajoissa, rv.11+1, mutta silti, on tuohon vielä aikaa 2 tuskaisen pitkää viikkoa.

Välillä en tahdo öitäkään saada nukuttua, kun niin pelkään, huolehdin ja murehdin tätä asiaa.

 

["mamma"]

Astrolabe kyllä tämä tästä menee varmasti.. Onneksi on aika paljon kaikkea tekemistä niin ei ehdi ihan kokoaikaa miettimään "mitä jos" ja "nyt tuntuu tällaista ja tällaista onkohan menossa kesken". Onneksi on ainakin raskausoireita enemmän kuin koskaan ennen, se luo jotain uskoa siihen, että jotain kohdussani olisi.

 

[tillukas]

Aika auttaa, mutta ei kyllä vielä aikoihin. Esikoisen ja toisen välissä oli viisi km, vasta rakenneultran jälkeen uskalsimme puhuakaan vauvasta. Nyt odotamme kolmatta, viikkoja kuusi ja risat, takana kolme km lisää. En edes ajattele olevani raskaana ennenkuin varhaisraskauden ultraa.