Miten mulla on sellanen tunne, että

[Kaukaa hyvän näkönen]

ihmisistä on kivaa, sanoa, et niiden vauvat on ollu tosi pieniä syntyessään tai et ne on syntynyt keskosina...

En tarkoita että niistä asioista ei saisi puhua, mutta et sitä asiaa mainostetaan (ikään kuin se olisi hienoa) ja hoetaan koko ajan..

Mun kaikki lapset on syntynyt pieninä ja helpompaa olisi ollut jos olisivat olleet isompia(puhun nyt vauva-ajasta)

Tällainen asia nyt vaan häiritsee :snotty:

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

Nostan vielä... Kokeeko kukaan muu samalla tavalla asiaa? :ashamed:

 

[Pikkukeskosten äiti]

No mul on keskosii, ja tuntuu jotenkin tärkeältä se asia itselle ja se aikahan on hirveän vaikeaa, ainakin itselleni, ja sitä haluaa tuoda esille ihan sen takia että se on itselle tosi tärkeä asia. Ei se ole kehuskelua, vaan se kuuluu siihen vauva-aikaan joka on tärkeää jokaiselle

 

[kahden pienen äiti]

Mulla eka lapsi on keskonen, toka pääsi justjust täysiaikaisen viikoille syntyessään. En ehkä ymmärrä sua oikein, että mikä nyt tossa häiritsee. Itse en koe asiaa niin mainostavani, mutta usein kyllä siinä vaiheessa avaan suuni, kun joku odottava / synnyttänyt äiti alkaa manaamaan, että "kyllä mä mieluummin ottaisin vaikka vähän ennen aikaisen lapsen ku kärvistelisin sen jättimahan kanssa yliajalle". Kun suurimmalla osalla ainakin mun tuttavapiirin äideistä tuntuu olevan yliaikaa kaikki lasketusta ajasta eteenpäin ja monille jo se laskettuna päivänä mahan kanssa eläminen on jotenkin ihan hirveetä.
Itse en tietenkään asiasta mitään tiedä, mutta sen verran tiedän, ettei kenenkään tuttavani "yliaikainen" ole joutunut viettämään lasten teholla ja keskolassa aikaa viikkoja syntymänsä jälkeen.

Mutta kyllä, samaa mieltä olen siitä, että helpompaa olis ollu mun mielestä myös, jos vauvat olis ollu isompia.

 

[d u m b o]

Musta taasen tuntuu, että kehutaan kuinka isoja vauvat on olleet ja kuinka vaikeaa heillä on ollutkaan synnyttää kun vauva on ollut niin iso... En muista koskaan, että pienuutta olisi kehuttu.

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Enpä ole huomannut. Enemmän olen kuullut juttuja niistä, kellä on ollut aivan sairaan iso vauva.
Mieskin on painanut syntyessään 5 ja puoli kiloa ja ollut 56 senttiä pitkä. Ja arvatkaa kuinka monesti olen sen anopilta kuullut.

 

[Charlottis74]

No en mä sen ihmeempänä pidä muuta kun jos ois syntyny niin paljon aikaisemmin että ois ollu vaara et henkiinjäämisen kanssa et tokihan se tuntuu sit että se on jotenki erilaista ja helpotus että selvisi ym,

 

[Hansu86]

mä oon kyl vinku-iitan kans samaa mieltä.

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

Tämä tuli mieleeni, kun eräs hokee koko ajan, et heidän vauvansa syntyi niin ja niin painavana ja hokee tätä joka välissä, sit jos sanoo, et olihan meidän neitikin pienempi ja yrittää sillä saada sen loppumaan, niin yltyy vaan....äääähhh en osaa selittää :headwall:

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

Enpä ole huomannut. Enemmän olen kuullut juttuja niistä, kellä on ollut aivan sairaan iso vauva.
Mieskin on painanut syntyessään 5 ja puoli kiloa ja ollut 56 senttiä pitkä. Ja arvatkaa kuinka monesti olen sen anopilta kuullut.