Miten muistaa enkelivauvan saaneita vanhempia?

Ystäväperheelle syntyi eilen pieni enkeli.
Millä tavoin muistaa perhettä?

 

Jos läheinen perhe, suuri halaus ja tukeva olkapää riittänee, tavoitettavissa olo, pieni muistiainen enkelivauvalle ja vanhemmille kauniin runon kera saattaisi lämmittää mieltä.

Osanotto heille.

 

En tiiä voiko silleen mitenkään muistaa,varmaan tuki ja pitkä iso halaus kun näkee...

 

tätä mäkin oon miettinyt kuinka lohduttaa enkelivauvan jo aikuisia sisaruksia jotka ottavat tilanteen kovin raskaasti

 

Kukkia ja yhteydenotto.

 

tätä mäkin oon miettinyt kuinka lohduttaa enkelivauvan jo aikuisia sisaruksia jotka ottavat tilanteen kovin raskaasti

Jos et ole kovin läheinen, niin ei se lohduttamistehtävä kyllä sinulle kuulu. Ole läsnäoleva aikuinen, jolle voivat jutella tai olla juttelematta.

 

En tajuu. Miten enkelivauva syntyy? Siis kuolleena vai onko nainen saanu keskenmenon? Tästä on monia mielipiteitä, enkä ikuna tiedä mistä puhutaan...

 

Heidän esikoinen oli meillä hoidossa sen aikaa kun olivat synnyttämässä.
Korvana ja läsnä olemme parhaamme mukaan olleet.
Olisiko sopivaa viedä esim.kukkia kun äiti kotiutuu..?

 

Varmaan aika vaikea millaan tavaralla muistaa. Suklaata? Kukat?

 

En tajuu. Miten enkelivauva syntyy? Siis kuolleena vai onko nainen saanu keskenmenon? Tästä on monia mielipiteitä, enkä ikuna tiedä mistä puhutaan...

Heidän vauva kuoli kohtuun rv 23,syntyi kuolleena.

 

Ei ainakaan mitään pysyvää muistoksi jäävää. Ihan kamalaa katsoa vuosienkin päästä jotain tavaraa jonka on saanut lohdutuslahjaksi oman vauvan kuoltua. Kukkia korkeintaan. Tärkeintä on viedä halaus ja olkapää ja olla oikeasti läsnä.

 

Ei ainakaan mitään pysyvää muistoksi jäävää. Ihan kamalaa katsoa vuosienkin päästä jotain tavaraa jonka on saanut lohdutuslahjaksi oman vauvan kuoltua. Kukkia korkeintaan. Tärkeintä on viedä halaus ja olkapää ja olla oikeasti läsnä.

Tätä mietinkin.
Ehkäpä vien kukkia ja kortin.

 

Meillä pienokainen menehtyi synnytyksen jälkeen muutama vuosi sitte!Meitä monet muisti kortilla ja kukilla ja osa toi jonkun enkeli-koristeen!Me vietiin joku aika sit ystävä pariskunnalle kortti ja kukkia kun heillä menehtyi pienokainen! MUt se on tärkeintä että jaksaa tukea ja lohduttaa heitä surussa!

 

Mä vein osanottokortin ja osanottokukat. Ja tietty halaus ja tukena oleminen... Eivät siis olleet läheisimpiä ystäviämme.

 

Muista heitä, vuosienkin päästä.

 

Mä vein tutuillemme kortin lohduttavalla runolla ja pienen enkelikoristeen. kauna mietin sitä enkeliä, mutta hyvä että vein äiti on kertonut jälkeen kuinka ihana se oli ja kaunis muisto heidän pojastaan. Hän ei kokenut sitä niin, että se muistuttaa ikävästä tapahtumasta vaan pikemminkin lohduttaa ja he eivät halua edes lastaan unohtaa.

Tärkeintä on kuienkin, että menette käymään ja kohtaatte heidät.Pelkkä halaus riittää, heillä on kumma kyllä voimia kohdata teidät.

 

"Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka, sulki jo silmänsä, tummatukka. Ei ole montaa niin onnekasta, saada hetken rakastaa enkelilasta."

 

Ei ainakaan mitään pysyvää muistoksi jäävää. Ihan kamalaa katsoa vuosienkin päästä jotain tavaraa jonka on saanut lohdutuslahjaksi oman vauvan kuoltua. Kukkia korkeintaan. Tärkeintä on viedä halaus ja olkapää ja olla oikeasti läsnä.

Ja sulla oli omakohtainen kokemus vai oma luulo?

 

meille taas nuo muistoksi tuodut pienet esineet ovat erittäin rakkaita

 

mie myös enkelipojan äiti ja meille on myös nuo enkelit ja muut muisto esineet tärkeitä!Ei yhtään kamalaa, mut jokainen kai kokee eri lailla asiat...

 

Meitä muistettiin kortein ja kukkasin, sekä pienillä posliini enkeleillä.

 

Olla lähellä ja ymmärtää että suruaika on pitkä, tuska tulee aaltoina. Kohtele samoin kuin ketä tahansa joka on menettänyt lapsensa. Myös haudalle voi viedä kukkia tai sytyttää kynttilän, jos vauva on haudattu.
Joku kysyi mikä on enkelivauva, hän on vauva joka on joko kuollut äidin kohtuun, usein melkein lähellä arvioitua syntymäpäivää tai heti synnyttyään, vauva joka on vai käynyt näyttäytymässä ja mennyt pois.