miten muistaa ärtymyksen keskellä

kuinka ihanaa on kun on edes mies jakamassa arjen(ärsyttää kun "annoin"sen eilen nukkua myöhään aamullla(minä en ole saanut tehdä sitä kuukausiin,hän on.oletin että hän ajattelee mua ja nousee tänään lasten kanssa,niin ei vaikka oli hetken hereilläkin. suututtaa niin kovasti)

 

kuinka ihanaa on kun on edes mies jakamassa arjen(ärsyttää kun "annoin"sen eilen nukkua myöhään aamullla(minä en ole saanut tehdä sitä kuukausiin,hän on.oletin että hän ajattelee mua ja nousee tänään lasten kanssa,niin ei vaikka oli hetken hereilläkin. suututtaa niin kovasti)

kuulostaapa tutulta. Tuollaista meillä jo 3,5v. En edes äitienpäivänä saa nukkua.

 

kuinka ihanaa on kun on edes mies jakamassa arjen(ärsyttää kun "annoin"sen eilen nukkua myöhään aamullla(minä en ole saanut tehdä sitä kuukausiin,hän on.oletin että hän ajattelee mua ja nousee tänään lasten kanssa,niin ei vaikka oli hetken hereilläkin. suututtaa niin kovasti)

kuulostaapa tutulta. Tuollaista meillä jo 3,5v. En edes äitienpäivänä saa nukkua.

mutta miten parisuhde kestää tälläisen? väsymys tekee jo minusta ärtyneen, ja epäreiluus ärsyttää vielä enemmän :kieh:

 

Me ollaan ihan sovittu et mä saan nukkua la ja mies su....hyvin on tominut. Eilen kyl noustiin mun tahdosta yhtäaikaa ja tänäänkin näyttää tuo ukko olevan jo nyt hereillä...Tehkää siis sopimus miestenne kanssa...

 

Tuolla se mies taas nukkuu ja katsoo varmaan oikeudekseen nukkua ainakin puolille päivin 'koska on väsynyt kun on valvonut kahteen' (niin, valvonu vapaaehtoisesti ja käyttäny sen ajan pelaamiseen ja mässäilyyn). Hän ei muuten koskaan herää yöllä lohduttamaan kitisevää vauvaa. Me taidetaan lähteä vauvan kanssa johonkin kyläilemään ja jättää miehelle kotityöt.

 

Minuakin ärsyttää lähinnä se, että mies ei edes tunnu arvostavan "omaa aikaansa" vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä. Esim. minä lähden tytön kanssa jonnekin, vaikka uimaan, siksi, että se on hauskaa, mutta myös siksi, että työssäkäyvä mies saisi olla hetken yksin rauhassa kotona. Odottaisin, että hän jotenkin, vaikka sanallisesti, huomioisi sen, mutta ei!!

 

Voi kun sitä vielä kerran elämässä nukkuisi tuonne puoleenpäivään, mutta ei...
Klo. 7-8 pakko pompata ylös...
Ja ikää kun tulee lisää, niin aamut alkavat varmaan vain aikaisemmin...