miten muilla

kuinka teidän uusi mies on tottunut omiin lapsiinne,siis kuinka nopeasti,minulla on neljä vuotias tyttö ja olen muuttamassa uuden mieheni kanssa yhteen.voisinko jotenkin auttaa miestäni sopeutumaan ns.perheelämään?????

 

Tuo sopeutuminen on niin monesta kiinni: millainen lapsi tai lapset ovat, miten välit expuolisoihin, onko yhteiset pelisäännöt ja miten niihin jokainen sopeutuu,millainen on uusi puoliso jne..
Monesti rakkauden huumassa kuvitellaan että kaikki onnistuu ja rakkaus voittaa kaiken mutta ei se aina onnistu..
Itselläni oli 5 ja 4 täyttävät lapset kun nykyinen mies tuli kuvioihin ja mitään suurempia ongelmia ei ole ollut-ei exän eikä lasten kanssa.
Mies hoitanut ja kuljettanut harrastuksissa kuin omiaan ja kun sitten niitä omiakin tuli niin suhtautuminen ei ole muuttunut ainakaan huonommaksi.
Tosin murrosiän koukerot ovat vasta tulossa joten ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa....
Mutta ainahan kannattaa kokeilla ja antaa ajan kulua kuinka sujuu..Ja jos näyttää toivottomalta niin pääseehän sitä taas erilleen....

 

Mieheni otti tyttöni oikein hyvin vastaan. Hoiti niiku omaa lastaansa. Hän sopeutui oikein hyvin lapseeni. Tyttöni oli 9 kk ku ruvettiin seurustelemaan. Miehelläni ei ollu vielä sillo omia lapsia... Mieheni oli ollu jo musta tiedollinen ennen ku alettiinkaa seurustelemaan ja huoltajuus hommasta tiesi kans.

 

kiitos kauheesti vastauksista,toi rohkaisi mua todella paljon....kaikkea hyvää teille myös jatkossa..... =) =) :flower: :flower:

 

Ihmisestähän se on kiinni.
Meillä aikanaan se kävi helposti =)

 

Ihanne tilanne on se että mies kohtelee lastasi hyvin,vaikkei isäksi aiokaan.Minä erosin kuopukseni isästä joulukuussa,ja suurimmaksi osaksi siksi ettei hän mielestäni huomioinut aiempia lapsiani ollenkaan tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin!En kadu mitään,sainhan pikku enkelini hänen kanssaan.mutta varmistu siitä ettei lapsesi ole hänelle ilmaa silloinkaan kun vietätte aikaa yhdessä ympäri vuorokauden..Sitä harva nainen kestää katsella.Mutta toisaalta onneksi harva mies on niin pässi ja kylmäkään.

 

anne 68 kiitos oikeen paljon kommentista se oli tosi hyvä.mulla muutto neljän viikon päästä uuden mieheni ja tyttöni kanssa,ei kyllä jännittä mutt aolo on malttamaton...mies tulee tosi hyvin toimeen tyttöni kanssa,ja tykkää paljon siitä...

 

\

voisinko jotenkin auttaa miestäni sopeutumaan ns.perheelämään?????

Aikahan sen näyttää miten se lähtee menemään, toivotan teille onnea matkaan :wave:
Silloin, kun kysymyksessä on vielä ennestään lapseton osapuoli, neuvoisin olemaan hyvin kärsivällinen, eikä liian herkkänahkainen omista lapsista kun on kysymys. Se mieskin on vain ihminen, ja varmasti suuri muutos hypätä perheellisen rooliin, vielä enemmän varsinkin kun lapsi/lapset ei ole omia eikä hän ole saanut kasvaa rooliinsa niinkuin ydinperheen vanhemmat saavat kaikessa rauhassa vauvan syntymästä lähtien. Samassa perheessä asuvana ns. isäpuolena, eli AIKUISENA perheessä hänellä on oltava oikeus tietää lasten asioista, kuulua siihen kokonaisuuteen ja tarvittaessa kieltääkin lasta.
Useimmiten miehille toisen lasten hyväksyminen on jopa vaikeampaa kuin naisille.
Joten pitkää pinnaa vaan...! Uusperhe ei ole mikään yksinkertainen yhdistelmä ja varmasti tulee konflikteja matkalla!!

 

kiitos tantu!!!!kirjoitit tosi ihanasti,kiitos siitä....oletko itse uusperheellinen???uudella miehelläni ei ole lapsia ennestään,minun tyttöni kanssa hän tulee loistavasti toimeen ja tyttöni on ihan raklastunut häneen.toivon että kaikki sujuu mutkitta.

 

\

kiitos tantu!!!!kirjoitit tosi ihanasti,kiitos siitä....oletko itse uusperheellinen???uudella miehelläni ei ole lapsia ennestään,minun tyttöni kanssa hän tulee loistavasti toimeen ja tyttöni on ihan raklastunut häneen.toivon että kaikki sujuu mutkitta.

Noo..kiva jos oli jotain apua (!?) , tai no eihän sitä voi sitäkään tietää ennenkuin vasta sitten joskus..?!
Juu, meillä uusperhe, ja kirjoitin juuri siitä lapsettoman osapuolen näkökulmasta, tosin tätänykyä meillä on se yhteinenkin lapsi, mutta on alettu siitä että vain toisella osapuolella on lapsia.

 

meillä uusi mieheni sopeutui todella hyvin(nykyään pojalle ei kelpaa kukan muu leikkikaveriksi, nukuttajaksi...kun tämä "uusi " ukkoni)
muttas minä tein aluksi miehelle selväksi, että olemme pakkaus johon kuuluu 2 ihmistä.-poika ja minä- sitten vain pikkuhiljaa eteenpäin.
aluksi en osannut vain antaa mieheni leikkiä, nukuttaa syöttää poikaani(vaikka hän useasti kysyi saisiko hän tehdä sen?)
ja hyvin on kaikki mennyt..meillä on nytten myös yhteinen pikkupoika.
muttas SUOSITTELEN ensin antaa uuden miehesi tutustua lapseesi rauhassa. hän saisi itse päättää milloin haluaa esim. viedä lastasi leikkipuistoon jne.
kun ovat tutustuneet, mielestäni miehesi velvollisuuksiin kuuluu samanlailla hoitaa lastasi ja auttaa tämän hoidossa, vaikkei isä olekkaan.
OLIPAS sekavaa tekstiä*sori vain*

 

Meillä lapsi ja uusi mies tutustuivat jo "seurusteluaikana". En koskaan tapaillut miestä lapselta salaa tms. Tutustumisessa tietysti meni oma aikansa ja meillä poika kokeili kyllä varsin reippaasti, ennenkuin hyväksyi. Nyt ollaan eletty uusperheen elämää reilun vuoden päivät ja miehen ja pojan suhde on todella hyvä. Parempaa isäpuolta en olisi voinut toivoa. Tilannetta varmaan helpottaa se, ettei miehellä ole lapsia. Vauva laitetaan kyllä tilaukseen ja vähän mietityttää onko lapset sitten "tasa-arvoisia" miehelleni. Olemme asiasta puhuneet ja hän uskoo näin olevan.
Lapsen isän kanssa uusi mieheni tulee hyvin juttuun, ovat olleet kavereita lapsuudesta asti. Eli alkuunsa katastrofilta tuntuva tilanne on kääntynyt parhain päin.
Exäni nykyinen puoliso ei tosin uutta suhdettani hyväksy, mutta se lienee enemmänkin hänen ongelmansa.
Toivottavasti muillakin on myös hyviä kokemuksia uusperheen elämästä