Miten miehesi suhtautui....

...kun aloit odottamaan lasta 40+ ikäisenä?
Itse olen 32-v, 3 lapsen äiti. Lapset ovat 6,4, ja 2 vuotiaita. Mieheni on kyllä antanut ymmärtää, että ei enään halua enempää lapsia. Minä taas voisinkin haluta, ja jotenkin jo "suren" että en enää saisi olla raskaana, tuntea syntymä hetken onnea ja muutenkin kaikkea mitä siihen liittyy.. Onhan meillä ollut rankkaakin, keskimmäinen oli itkuinen vauva jota kannoin ihan "zombina" päivät ja yöt. Nuorin sairasti korviaan ensimmäiset 1½vuotta lähes koko ajan, kunnes korvat putkitettiin ja kierre loppui Mutta on tämä äitiys silti niin ihanaa, että haluaisin mahdollisesti vielä yhden lapsen... vaikka n.5 vuoden kuluttua, tai vaikka 40+ ikäisenä! Mitenkähän sitä vaan saisi toisenkin osapuolen lämpiämään ajatukselle...?
Kysyn teiltä kokeneemmilta? =) :flower:

 

Mies järkyttyi ensiksi kuultuaan vauvauutisen. Hän ajatteli olevansa liian vanha isäksi, 45 =)
Hyvinpä tuo on pojua jaksanut kanniskella ja nukuttaa yöunille =) =)
Nyt kun poika on vajaa vuoden, hän on tuumannut, että meillä on loistokaveri :heart:

 

Oli pitkään hiljaa,mutta sittemmin ollut melkoisen ylpeä ja osalllistuva isä 45 v., poju 3kk, äitikin 40+. Iltatähtemme on ihana :flower:

 

Aika pitkään jouduin tekemään "käännytystä". Aluksi kans epäili ettei enää jaksais. Nyt on todella iloinen perheemme kahdesta iltatähdestä, tyttö 2.7 v ja poika pian 11kk

 

Oli todella onnellinen, sillä yhdessähän tuo päätös tehtiin. Niin tuo lapsi on mun ainoani. miehelläni on edellisestä liitosta 2 aikuista lasta. Mulla oli ikää 40 ja miehellä 45

 

Taidan olla vähän väärällä palstalla, tai en sittenkään. Olin 39 kun iltatähti syntyi, mies on vähän nuorempi. Lapsi on yhdessä haluttu. Ei siis vahinkoraskaus. Miehellä on vauvakuume, minulla ei niinkään. Mies on ihan kohta tuon 40. Minä olen jo 40.

 

Itse olen 41v. ja olin raskaana mikä meni kyllä kesken.
Molemmat me halusimme lasta ja mieheni oli kyllä odotuksessa mukana ja suhtautui minusta aivan hyvin.
Meinaamme kyllä vielä muutaman hetken yrittää vieläkin ja katsoa miten käy.
Molemmat olemme siinä mukana mieskin.

 

Mieheni oli mukana duunaamassa lasta 3 vuiotta. Kesti kaikki kolme epäonnistumista, itkuni ja depikset. Nyt raskausviikkoja 20 ja uskallamme jo iloita raskaudesta.

 

Mieheni oli intoa täytnnä, kun sai tietää, että odotan. Nyt pojalla ikää 1 v ja minulla 41v. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Oli jo kokemusta lastenhoitodosta eikä se tuottanut vaikeuksia.
Meidän toisella lapsella ikää kohta 9 v.

 

Hyvin suhtautui yhdessä haluttiin vielä iltatähti tytöt 16vja15v ja poika 1v5kk että aikamoinen ikäero.Isä jää kohta kotiin hoitais pojan jos saisin töitä ikää melkein50 :heart: :flower:

 

En ollut vielä täyttänyt 40 v, kun kuopusta aloin odottamaan, mutta se ehti tulla täyteen ennen syntymää.
Eipä siinä ollut miehellä juuri mitään sanomista, itse oli innokkaampi kokeilemaan, jos vaikka tärppäisi B) Ja sillä kertaa tärppäsi edellisistä poiketen ihan samantien.

 

Oli onnellinen niin kuin minäkin kun vielä saatiin tuo nuorimmainen "alulle" eli nuorimmainen oli todella toivottu ja "suunniteltu" vaikka sen tämä opetti ettei asioita voi suunnitella vaan lapsia saa jo saa tai sanotaanko näin, jos niitä kenellekin suodaan ja annetaan