vieras
Viikonloppuina meillä sellainen systeemi et toisena aamuna jompikumpi nousee poitsun kans et toinen saa nukkuu,käy kaupassa,laittaa toisinaan ruokaa,hieroo kipeitä jalkoja työpäivän jälkeen jne....
Kyllä mäkin tekisin sun housuissa niin, että tarttuisin härkää sarvista ja keskustelisin kunnolla miehen kanssa. Surullista on se, että jos osallistuminen ei tule luonnostaan, ei se tule koskaan toimimaan ja olemaan aitoa. Mielestäni osallistumattomuus on junttimaista, omien asioiden panemista muiden edelle ja laiskuutta. Ikävä kyllä joidenkin luonne vaan on niin itsekäs ja ne ei siitä muuksi muutu. Onhan se meinaan tosi ajattelematonta, jos osallistuminen ei tule omasta halusta. Ne jotka rakastaa perhettään, haluavat perhe-elämää, haluavat olla läheisiä lapsilleen ja kantavat tasavertaisesti huolta perheen jaksamisesta ja koossa pysymisestä, tekevät sen aidosta halusta, empaattisuudesta, rakkaudesta ja halusta vaalia perhettä. Ne jotka ei näin toimi, eivät arvosta ja halua perhettä, eivät halua olla lapsilleen läheisiä, ovat itsekeskeisiä ja epäkypsiä. Ja asiat ei sanomalla muutu. ne ovat vain oikeasti niin tyhjiä ja itsekkäitä sisältä. Eivät sellaisia, jotka kykenisivät huomaamaan asiat omalähtöisesti ja aidosti. Ja niinpä uskon, että olet perustanut perheen miehen kanssa, joka vaan ei välitä. Ikävä sanoa suoraan, mutta aidosti perhettään rakastavat eivät toimisi koskaan noin.Alkuperäinen kirjoittaja jassåå:...minäpäs näytän miehelleni tän ketjun, jos se jotain auttaisi. Mua on nyt 3 päivänä putkeen ruvennu ahdistamaan ihan suunnattomasti tää kaikki stressi ja muu,mikä on mulle kasaantunu 6 vuoden aikana. Kaiken tän stressin huipentumana tänään tuli ihan hirveä hengenahdistuskohtaus ja tajusin etten jaksa enää näillä eväillä. Miehelle sanoin,että jos ei homma rupee pelaamaan ja hälle maistuu kalja viikonloppusin, niin mä muutan pois :'( ainakin joksikin aikaa, jotta saataisiin jollain terapialla tms asiat sujumaan paremmin...