Hei,
meillä lapsi on vahva yhteinen toive mutta ennen kaikkea olemme vahvasti yhdessä toistemme kanssa, saimme sitten hoidoilla omaa biol.lasta tai emme.
Me kävimme ensikäynnillä vasta syyskuussa ja ensimmäiseen hoitokiertoon lähdössä kohta pian. Siinä mielessä aikaa on kulunut vähän vaikka minulle tämäkin aika tuntuu jo pitkältä. SYitä on kuitenkin selvinnyt siihen, miksemme onnistuneet luomusti ja nyt on helpottavaa tietää, että on keinoja. Meillä jonkunasteisia pulmia myös parisuhteeseen tuntuu aiheuttavan se, että pääasiassa "syy" on miehessä ja hän tuntuu tästä kokevan suurtakin tuskaa.
Minulle ei oikeastaan ole mitään väliä, missä syy on, kunhan löytyy jokin keino.
Voimia sinulle. Monestihan lapsettomuushoidot voivat myös kovastikin lähentää paria, silloin jos riittää ymmärrystä myös sille, että välttämättä pitkänkään yrityksen jälkeen, omaa lasta ei vain saa. Onko teille tarjottu klinikkanne puolesta mahdollisuutta keskusteluapuun? Minä ilmoitin omalle miehelleni, että käytämme sitten kaiken mahdollisen saatavilla olevan avun, jotta tästä selvitään ehjin nahoin. TOistaiseksi kaikki on (omia satunnaisia skitsoilujani lukuunottamatta) sujunut maltillisesti välillämme. Ei ainakaan voi lapsettomuuden piikkiin laittaa kaikkia yllämainittuja skitsoilujakaan...
