Miten miehenne huomioi teitä raskaus aikana/vauvan ollessa pieni? Auttaako? Onko kiinnostunut yms?

[piipertäjä]

Niin aloittajalla on ennestään kolme lasta..... Raskastahan niitä on hoitaa jos itse on valvonut yöt ja voinut huonosti. Jne. Kun kumminkin hoidettava lapsia kun mies juoksee omissa harrastuksissaa,ja menoissaan. Ja on vielä päivät töissä. Kaikki vastuu jää lapsista ja kodista äidille jonka pitäisi viimeisillä voiman rippeillä jaksaa. Aloittajan kertoi voivansa todella huonosti. Mikä mies se semmoinen on joka noin tekee toiselle? On ihan eri asia jos on eka raskaus kun ei ole lapsia mitä joutuu hoitamaan.... Ymmärrän täysin. Voimia =)

 

[sinisiipi]

Oikeassa olet piipertäjä.... En tarvinnut sen kummemmin apua tai muuta huomiota ekoissa raskauksissa ja vauva ajoissa. Mutta nyt kun lapsia on jo kolme ja neljättä odotan niin tilanne ihan eri. Ja itsellä on vielä perus sairaus, joka hankaloittaa elämistä ja se on nyt ollut pahempana.
Viime yönä nukuin vain 2 tuntia kun ilmeisesti on joku lievä virtsatie tulehdus ja selkää särkee. Ravasin koko yön monta kertaa tunnissa vessassa. Nyt vähän jo helpottaa. Mutta olo kamala valvotun yön jälkeen. Silti tässä järjestelen lapsen synttäreitä ja leivon. Kohta valtaa talon synttäri vieraat. Ei auta muu kuin sinnitellä.

 

[Tähti]

Ekaa odottaessa huomioi enemmän, nyt toista odottaessa ei kestä kuulla minkäänlaista valitusta huonosta olosta tai säryistä, ei ymmärrä että tarvitsen vähän enemmän lepoa ja sanoo että "itse halusit". Vaikka kyllä itsekin halusi toisen!

Yksi syy miksi mietin eroa lähes päivittäin.

 

[vieras]

Eli kaikki kommentoimaan!

Kun olette olleet raskaana, miten miehenne on ottanut teidät huomioon? Miten hän on reagoinut jos olet valittanut supisteluja, unettomia öitä, särkyjä ja kolotuksia?
Meillä mies on vaatinut mua lepäämään, olen sellainen, että en osaa oikein jättää asioita puolitiehen/tekemättä.

Entä jos on sellainen päivä että voit huonosti/olet väsynyt niin jättääkö painostamati omia harastuksiaan/menojaan väliin?
No ei kyllä huomaa jättää, jos en erikseen pyydä. Pyydän kyllä äärimmäisen harvoin ja silloin kunnioittaa pyyntöäni. Yleensä kannustan menemään harrastuksiin, koska ne ovat (ja ovat olleet) itsellenikin tärkeitä.

Entäs synnytys? Miten olette kokeneet miehen tuen siellä?
Aivan korvaamaton, on rauhallinen ja tukee, hieroo ja tekee juuri niin että tuntuu hyvältä. henkisestikin iso tuki. Jälkeenpäin ihana nähdä miten paljon synnytys on miestäkin liikuttanut ja kuulla rakastavia/arvostavia sanoja.

Vauvan ollessa pieni päävastuu on kyllä minulla, koska imetän.

 

[vieras]

Eli kaikki kommentoimaan!

Kun olette olleet raskaana, miten miehenne on ottanut teidät huomioon? Miten hän on reagoinut jos olet valittanut supisteluja, unettomia öitä, särkyjä ja kolotuksia?
Meillä mies on vaatinut mua lepäämään, olen sellainen, että en osaa oikein jättää asioita puolitiehen/tekemättä.

Entä jos on sellainen päivä että voit huonosti/olet väsynyt niin jättääkö painostamati omia harastuksiaan/menojaan väliin?
No ei kyllä huomaa jättää, jos en erikseen pyydä. Pyydän kyllä äärimmäisen harvoin ja silloin kunnioittaa pyyntöäni. Yleensä kannustan menemään harrastuksiin, koska ne ovat (ja ovat olleet) itsellenikin tärkeitä.

Entäs synnytys? Miten olette kokeneet miehen tuen siellä?
Aivan korvaamaton, on rauhallinen ja tukee, hieroo ja tekee juuri niin että tuntuu hyvältä. henkisestikin iso tuki. Jälkeenpäin ihana nähdä miten paljon synnytys on miestäkin liikuttanut ja kuulla rakastavia/arvostavia sanoja.

Vauvan ollessa pieni päävastuu on kyllä minulla, koska imetän.

Lisään, että meillä on monta lasta. Esikoisen ollessa vauva mies heräsi yölläkin kun minäkin heräsin esim. vaihtamaan vaippaa, nyt kääntää kylkeä tai ei kuule .

 

[sinisiipi]

Palasin tänne lukemaan kommentteja... En vissiin ole ainoa....

 

[l]

No eipä se nyt erityisesti huomioi ja "ota osaa" olooni. Tosin alussa kun voin todella huonosti, teki paljon enemmän kotitöitä ja vei esikoista ulos tai otti mukaansa kyläilemään, että sain rauhassa potea.

Loppuraskaudessa teki myös paljon kotitöitä, mutta ei se ala mua lohduttamaan vaikka kuinka valittaisin. En mä edes halua, että se jättäisi harrastuksiaan nyt väliin, kun kuitenkin pärjään. Kun sillä on kuitenkin ihan kohtuullisesti harrastuksia, täytyyhän miehenkin päästä päätään tuulettamaan esim. lenkille.

Synnytyksissä on ollut mukana, en tiedä mitä tukea siellä nyt tarttisin, onhan se kiva kun on seuraa ja joku antamassa juotavaa.

 

[Tsirpukka]

Juu sama ku en ois raskaana ollutkaan,pahoinvointikin oli miehen mielestä keksittyä,eihän se nyt hormooneista voi johtua :ashamed: ,vauvaa ei hoitanut ollenkaan ekaan 1.5vuoteen ja mie mietin tässä justiin jotta mitä hittoa mie tuommosen mörön kanssa elän :headwall:

 

[vieras]

Kai mies sentään hoitaa niitä vanhempia lapsia?
En lähipiiristäni tunne yhtään miestä, joka ei osallistuisi vauvaikäistä vanhempien lasten hoitoon!

 

[Kiitos sinulle mieheni]

Oma mieheni on ollut alusta lähtien tosi ihanasti mukana. Joka neuvolassa ja ultrassa mukana, lukee kaikki neuvolan liput ja laput, juttelee, laulaa ja soittaa mahalle ja pitää minua hyvänä. On kieltänyt raskaat hommat, kiipeämiset ja muut, mutta ei kuitenkaan hössää ja ylihuolehdi.

Odottaa lasta todella kovasti ja keskustelee aiheesta kanssani päivittäin. Lukee myös Vauva-lehden ja Kaksplussan. Mutta mieheni on muutenkin tosi ihana ja osallistuu normaalistikin arkeen ja kotihommiin ihan siinä missä minäkin. Kaikki hommat on aina ennenkin tehty yhdessä eikä kertakaan ole riidelty kotitöistä. Ehkä mieheni on siksikin mukana tässä niin täysillä, että lapsi oli todella toivottu ja mieheni työskenteleekin lasten kanssa (erityisopettaja).

Rakastamme toisiamme ja olemme todella onnellisia. Suhteemme on tosi tasapainoinen ja ihana!

 

[Sinisiipi]

Olenko turhaan näreissäni harrastuksista kun miehelläni on itsellä nyt keväästä lähtien 2krt/vk omat harkat iltaisin, ja sitten valmentaa jalkapallossa lapsia 3krt viikossa iltaisin (poikamme 7v pelaa myös) . Lisäksi on sitten tytön harrastus kerran viikossa. Niin jää vain yksi vapaa ilta viikossa kun on kotona? Eli käytännössä olen kaikki illat lasten kanssa paitsi sen yhden. Ja sekin menee yleensä kauppareissuihin ja siivoamiseen....

 

[.]

no ehkä turha sanoa, mut en olis noin montaa lasta tehnyt, jos touhu olis tollasta... en muista ekan raskauden aikaan tarkkaan miten huomioi kipujen valituksiin, mut lenkitti esim koiraa paljon enemmän kun normaalisti, kun itellä oli selkä aivan totaalisen sökö +loppuaikoina käytiin yhdessä kaupassa, kun en pystynyt kantamaan enää kauppakasseja tai siis olsin pystyny, mut tuotti kipua. synnytyksen jälkeen hoitikin sitten kaiken, koska ite olin todella kipeä ensimmäiset 3 kk ja kokonaan parantumiseen meni 1vuosi. eli tiedän sen että kun tulee tiukka paikka, voin mieheen turvata vaikka ei aina tässä arjessa huomaa tuota huomioimisen jaloa, taitoa.

 

[nakkinippu]

minä olen kärsinyt selkä kivuista koko raskaus ajan, siitä huolimatta olen hoitanut 5 lasta (miehen ed. suhteesta) ja pitänyt kodin siistinä, käynyt siellä kaupassa jne. mies etääntyi siitä hetkestä kun raskaus testi näytti positiivista.. mitään henkistä tukea ei ole tippunut.. tämä on tasan niin piinaavaa ja henkisesti loukkaavaa että kunhan saan pikkuisen maailmaan niin osoite vaihtuu.. mitä niitä lapsia tekemään jos niitä ei oikeasti halua? vai onko tässä kyse vain siitä että raskaana oleva nainen etoo en tiedä??? itse olen aina haaveillut omasta lapsesta ja ironista kyllä nyt kun sen saan niin se onkin sitten pilannut kaiken muun.. ei siis sillä että olisi lapsen vika mutta valitettavasti ilman tätä kaikki olisi eri tavalla.. olen kuitenkin valinnut miehen ja hänen lastensa sekä meidän yhteisen välillä ja mieluummin sitten olen vauvan kanssa kaksin kuin paskassa suurperheen elämässä.. kun ei kerran arvosta mitään mitä teen eikä osaa antaa tukea ja rakkautta enää niin en näe yhtäkään syytä jäädä hänelle lapsenvahdiksi/kodinhoitajaksi... siinä kohtaa kun vastakaiku loppui olisi pitänyt tajuta lähteä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

 

["vieras"]

Nainen tarvitsee tukea ja turvaa eniten raskaus aikana. Miehen on sitä usein vaikea ymmärtää... Suhde menee helpolla solmuun jos seksiin aletaan painostamaan. Kokemusta on

Mun on jotenkin vaikea uskoa tuota. Siis, että miehen on sitä vaikea ymmärtää. Ja jos ei ymmärrä kun kaikki on hyvin voinnin puolesta, niin kyllä normaali mies ymmärtää että jos nainen valittaa kipua tai väsymystä tai pahoinvointia, niin silloin autetaan ja annetaan toisen levätä! Ei se mitään painostusta ole, vaan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa huolenpitoa. Kyllä minäkin miehestäni huolehdin, kun hän on esim. kuumeessa, ei tulis mieleenkään olla noteeraamatta jos toisella on huono olo.

Meillä mies alusta asti mukana sekä ekassa, että nyt toisessa raskaudessa. Neuvolaan tulee kun haluan (en halua kun tulee ihan peruskäynti, jossa vaan punnitaan ja mitataan paineet) ja ultrat ja muut on ihan itsestäänselvyys, että osallistuu. Kyselee vointia, jos on väsy niin huolehtii pojastamme ihan yksin ja antaa mun levätä. Laittaa ruokaa, kyselee mitä pystyn syömään jne. En edes laskisi tuota muuksi kuin normaaliksi käytökseksi, mutta näitä lukiessa kyllä tulee omaa miestä aina katsottua eri tavalla kun kotiin pääsee. Onhan se ilmeisesti aikamoinen helmi

 

["-p-"]

Muuten mihinkään ottamatta kantaa, niin ihmettelen tuota tapaa puhua lapsen isästä "auttajana". Ihan kuin isä olisi vain statisti vauvan hoidossa. Meillä lähtökohta on, että kumpikin vanhempi osallistuu ja on osaltaan päävastuussa. Mummot ja vaarit sitten on niitä "auttajia".

 

[Etten]

Mun mies pelästy ja ryyppäs 9 kuukautta. Välillä tuli seksiä kinuamaan aamu humaloissaan. Vauva kun syntyi tajusi kai hyn tehneensä väärin niin muutaman yön auttoi vauvan kanssa. Nykyisin eipä enää apua saa kun vauva kuulemma jo niin iso. Ooh taivaan lahja naisille ainakin mun ukko

 

[........]

Meillä mies on ollut todella ihana ja huomaavainen molempien raskauksien kohdalla.Ensimmäinen raskaus oli helppo joten se oli lähinnä sellaista jalkojen hierontaa ja mahan silittelyä mutta tämä toinen on ollutkin huomattavasti vaikeampi.Mies kyselee tuntemuksiani ja ajatuksiani moneen otteeseen päivän aikana ja on oma-aloitteisesti myös perunut viikonloppureissujaan kun tosiaan tästä tilanteesta ei voi tietää koska lähdetään laitokselle.

 

[raskaana kolmatta kertaa]

Odotan nyt kolmatta kertaa ja kohta taidan olla kypsä karkaamaan kotoa...mieheni on aivan kamala hössö näiden raskauksieni suhteen, en saisi hänen mielestään yhtään kumarrella tai nostella vaan minun pitäisi olla suurinpiirtein sohvalla koko ajan. Päivisin kun olen kahdestaan kotona tämän parivuotiaan kanssa niin aamulla töihin lähtiessään mies antaa ohjeet "älä sitten touhua liikoja".

Ja minulla ei ole tässäkään raskaudessani mitään ongelmia, päinvastoin olen taas kerran elämäni kunnossa.

Esikoisen synnyttyä mies jäi kotiin 9 kuukauden ajaksi, oli siis vanhempainvapaalla koska minä teen jokatapauksessa kotona töitä. Sama oli tämän nyt parivuotiaan kanssa ja niin tehdään kolmosenkin kohdalla.

Todennäköisesti joudun taas olemaan "kukkana kämmenellä" ainakin pari kuukautta kotiin tulon jälkeen Nyt on tietenkin hyväkin että on kovin osallistuva mies kun on tuo parivuotias tuossa ja hänen aikataulunsa ovat taatusti täysin erilaiset kuin mitä uudella vauvalla on.

Mutta siltikin tahtoisin voida edes kerran itse sanoa että "hei, mä tartten nyt lepoa" sen sijaan että mieheni katselee minua huolestuneesti ja pyytelee ottamaan rauhallisemmin.

Tietenkin olen kuitenkin tyytyväinen tälläiseen mieheen, tiedän että voin luottaa häneen kaikissa tilanteissa ja tiedän että hän huolehtii jälkikasvustamme jos minä vaikka en jostain syystä jaksaisikaan tms.

 

[Cerine]

Eipä voi kuin olla todella onnellinen siitä, että on valinnut puolisokseen aivan ihanan miehen.

Raskausaikana mies hieroi, toi herkkuja, teki ruokaa, piti hyvänä ja huomioi kaikilla mahdollisilla tavoin. Jätti paljonkin omia menojaan välistä, että olisi kotona mun seurana kun kärsin pahoinvoinnista. Synnytyksessä oli kokoajan mukana ja vaikka ei siellä paljon voinutkaan tehdä (olin todella huonovointinen, enkä juurikaan sietänyt edes kosketusta), pelkkä hänen läsnäolonsa ja juttelu auttoi.

Vauvan kanssa on alusta asti osallistunut ihan täysin; vaihtaa vaipat kun ei ole töissä, iltaisin leikkii vauvan kanssa, että minä saan omaa aikaa, viikonloppuisin herää vauvan kanssa, että saan nukkua pidempään jne.

Toinen lapsi on toiveissa ja en epäile hetkeäkään etteikö tuo yhtä ihana olisi sitten toisenkin vauvan kanssa ja hoitaisi tuota ensimmäistä vielä enemmän sitten raskausaikana.

 

[Aries 78]

Hieman vanha ketju nostettu ylös mutta ei se haittaa MIe muistan kun lasten äiti odotteli lapsia niin kun hätä rupesin jossain auttamaan niin tuli vihaisesti palautetta ettei raskaus ole SAIRAUS ja voi asioita itsekkin tehdä!! Uhallaankin teki raskaita asioita vain näyttääkseen kaikille että kyllä sitä pystyy ja jaksaa vaikka on raskaana ja vielä sairaslomallakin voi tehä asioita ilman ulkopuolisten apuja. Sitten kuitenkin synnytyksen jälkeen avauduttin että kun oli raskaana niin kaiken sai yksin tehdä ja mistään ei saanut apua

 

[jassåå]

en mä raskausaikana kaivannut mitään erityistä huomiota. Mies tosin kielsi mua kantamasta mitään kauppakasseja ja koiranlenkityksenkin kielsi, kun oli liukasta. Kyllähän tuo hieroi, mut niin se hieroo muutoinkin. Vauvan kanssa on aina hassutellut ja leikkinyt sekä hoitanut esikoistakin.

Esikoisen vauva-aika oli todella raskas, mutta yhdessä selvittiin siitäkin...

 

[Sisar Ponteva]

Raskausaikana ei ottanut mitään kantaa, eikä kyllä huomioinut juuri muutenkaan. Miksi olisi pitänyt? Raskaimmat kyllä kantoi jne. mutta siinä se kai oli.

Lasten kanssa on kuin kala vedessä, on ollut viikonloppuja noiden kanssa keskenään kun itse olen ollut harrastamassa tai tuulettumassa. Pienempi on nyt 7kk vanha.

 

["vieras"]

Raskausaikana ei ottanut mitään kantaa, eikä kyllä huomioinut juuri muutenkaan. Miksi olisi pitänyt? Raskaimmat kyllä kantoi jne. mutta siinä se kai oli.

Lasten kanssa on kuin kala vedessä, on ollut viikonloppuja noiden kanssa keskenään kun itse olen ollut harrastamassa tai tuulettumassa. Pienempi on nyt 7kk vanha.

Oisko siksi, että yhteinen projekti on jo raskaus? Äiti joutuu luopumaan vaikka sun mistä, eikö miehen tarvitse silloin mitenkään erityisesti äitiä huomioida? Huomaavainen mies kyllä sen tekee onneksi ilman eri käskyä

 

["vieras"]

Mun mies pelästy ja ryyppäs 9 kuukautta. Välillä tuli seksiä kinuamaan aamu humaloissaan. Vauva kun syntyi tajusi kai hyn tehneensä väärin niin muutaman yön auttoi vauvan kanssa. Nykyisin eipä enää apua saa kun vauva kuulemma jo niin iso. Ooh taivaan lahja naisille ainakin mun ukko

Jos mun mies olis ryypänny 9 kuukautta, niin minä olisin pelästynyt ja häipynyt aika nopeasti paikalta.