Miten miehenne huomioi teitä raskaus aikana/vauvan ollessa pieni? Auttaako? Onko kiinnostunut yms?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinisiipi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sinisiipi

Vieras
Eli kaikki kommentoimaan!

Kun olette olleet raskaana, miten miehenne on ottanut teidät huomioon? Miten hän on reagoinut jos olet valittanut supisteluja, unettomia öitä, särkyjä ja kolotuksia? (minun mieheni ei noteeraa ollenkaan, yleensä ei edes vastaa mitään jos jotain olostani sanon)

Entä jos on sellainen päivä että voit huonosti/olet väsynyt niin jättääkö painostamati omia harastuksiaan/menojaan väliin? (meillä ei välitä ollenkaan, miehelleni on tärkeämpää omat harrastukset kuin minä ja lapset, pakottamalla saa pakottaa kotiin jäämään harrastuksista kamalan riidan kanssa)

Entäs synnytys? Miten olette kokeneet miehen tuen siellä?

Minulla on nyt neljäs raskaus menossa ja minua lievästi sanottuna ottaa päähän tämä tilanne! Haluan kuulla miten teillä? Itse kärsin alkuraskauden kamalasta pahoinvoinnista ja yökin kaikki yöt ja olen muutenkin voinut tosi huonosti. Mies jättänyt koko raskaudesta vastuun minulle eikä halua edes keskustella koko asiasta ennenkuin vauva on syntynyt.... Ja meillä on kolme vanhempaakin lasta tässä.
 
Raskausaikana ei ottanut mitenkään erityisesti huomioon. Tai no kyllä se hiero ja solmi kengännauhat loppuvauheessa. Joskus haki jotain hyvää. Ei juuri kolotuksiin ottanut kantaa, vaikka mulla oli tosi paljon kipeitä supistuksia. Noh vauvan synnyttyä olikin sit ihan toisenlainen, hoiti vauvaa, teki ruokaa, vei vaunulenkille yms..
 
Varmaan tiedät jo että tuossa vaiheessa on ihan riittämiin tekemistä niiden muiden lasten kanssa. Aika kummallista olis jos mies alkais vain passaamaan raskaana olevaa vaimoaan, jos ei ole mitään erityistä syytä (esim. käsketty vuodelepoon).

Totuus on vaan että eka kerta on aina jännittävä ja sitten se mielenkiinto raskausaikaa kohti vähenee. Miehelle lapsi konkretisoituu vasta syntymänsä jälkeen.
 
meillä tapahtuu tuo kaikki päinvastoin. Ottaa huomioon, auttaa, herää yöllä tuttia antamaan pojalle jos tarvitsee, jättää harrastuksensa väliin jos on tarvis jne :heart:
 
Toi ukko nyt pysty tukee seinääkään saatika mua missään tilanteessa. Kuhan kehuu retostelee lapsella (ihan kuin ite ois synnyttäny sen) ja käy sitten juhlimassa lapsen syntymää kaveriporukassa...voi luoja sentään mitä taulapäitä!
 
Meidän isäntä ei huomioi mitenkään eikä myöskään ymmärrä olotilojani. Mulla viides raskaus meneillään joista kaksi ihanaa pientä tyttöä ja sitten niitä km:ja 2.
Synnytyksessä oli läsnä, eipä muuta. Tosin mulla sellainen viilipyttymies jooka ei puhu eikäpussaa ;)
 
En tarveisi muuta kuin myötätuntoa ja ymmärrystä sekä apua... Ja toisen huomioon ottamista. En mitään passaamista tms tahdokkaan. Minulla tunne ettei toista kiinnosta pätkääkään
 
No ei minunkaan mies kyllä raskaudesta tai sen tuomista oireista välittänyt lainkaan. Ihan sain rauhassa valitella eikä noteerannut niitä mitenkään.. Loppuraskaudesta kyllä hieroi ihan aina kun vaan pyysin (eli joka päivä) kun kärsin pahoista selkäkivuista ja se oli tosi ihanaa.

Synnytyksessä mies oli kyllä tukena niin paljon kun vain pystyi ja ehti, kun aika haipakkaa kaikki tapahtui. Tuossa äsken teinkin oman aloituksen siitä, kun mies ei synnytystä ole kehunut tai oikein kommentoinutkaan kunnolla ja vähän mietin, että eikö mies pitänyt sitä tapahtumaa mitenkään erikoisena tai ihmeellisenä, vaikka itselle se sitä olikin.

Ja meillä on vain yksi lapsi ja ihan kivasti aina välillä ottaa hoitovastuun itselleen. Ei kyllä huomaa tai tajua jäädä kotiin, jos olen valittanut että on ollut tosi rankka päivä (vauva itkenyt koko päivän tai ei ole nukkunut päikkäreitä tms.) vaan lähtee omille menoilleen vielä töidenkin jälkeen, mutta jos pyydän jäämään kotiin niin aina kyllä jää sitten.


Muoks. Lisään vielä kun unohtui, että kyllä se mies huomioi raskaana ollessa sillä tavalla, että aina kun minulle yhtäkkiä tuli joku mieliteko niin mies oli heti lähdössä kauppaan ja sain välillä toppuutella että ei nyt tällä kertaa tarvitse :D

Ja senkin unohdin sanoa, että mies on muutamia kertoja lähtenyt töistä aiemmin vauvaan liittyvien juttujen takia.. esim. ekalle neuvolakäynnille jne.

Eli minun miehellä on ehkä enemmän niitä tekoja kuin sanoja :heart:
 
Mies huomio raskausaikana varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta eniten arjessa huolehtimalla ja auttamalla ja pysymällä mukana siinä missä mennään. Oli kiinnostunut viikoista ja kehityksestä ja auttoi etsimällä tietoa jos jotain mietin, vaikkapa ihan synnytykseen liittyen.

Vauva-aikana hoiti lasta siinä missä minäkin.
 
No ei se nyt sen erityisemmin juuri raskausaikana kuin muulloinkaan, toki välittää mun voinnista muutenkin ja tietysti raskaana myös vauvan voinnista ja kasvamisesta.

Eikä synnytyksen jälkeen sen kummemmin myöskään minua huomioi, vaan vauvaa :D
Eihän se oman lapsen hoitaminen ole erityisesti minun huomioimistani, vaan ihan normaalia vanhemman ja lapsen välistä arkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Krisse:
puhuu masulle ja silittelee :) Söpöä

Näin meilläkin. :) (Toista lasta odotetaan, tosin mulle 4.raskaus lyhyen ajan sisään.)
Jättää omia menoja väliin ja ulkoiluttaa esikoista jne. muutoinkin huomioi, on imuroinut koko raskaus ajan ja oikeesti käskee päikyille ja lepäämään. Rakas mieheni! <3
 
Meidän mies on kiinnostuneempi seksistä kuin vauvasta. Kaipaisin niin läheisyyttä yms mutta se menee heti siihen että mies alkaa väkisin kourimaan. Eipä kauhesti tee mieli viereen mennä. Ja sitten mies ihmettelee mikä vikana kun en halua. Minun mieheni ei tosiaan lueskele netistä mitää raskauteen liittyvää....

Vauva aikoina on auttanut öisin lasten kanssa... Mutta nyt kaipaisin tukea ja apua. Ja haluaisin keskustella asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinisiipi:
Meidän mies on kiinnostuneempi seksistä kuin vauvasta. Kaipaisin niin läheisyyttä yms mutta se menee heti siihen että mies alkaa väkisin kourimaan. Eipä kauhesti tee mieli viereen mennä. Ja sitten mies ihmettelee mikä vikana kun en halua. Minun mieheni ei tosiaan lueskele netistä mitää raskauteen liittyvää....


Nainen tarvitsee tukea ja turvaa eniten raskaus aikana. Miehen on sitä usein vaikea ymmärtää... Suhde menee helpolla solmuun jos seksiin aletaan painostamaan. Kokemusta on
 
Hän arvostaa minua tosi paljon ja se näkyy päivittäin käytöksessä, erityisesti raskauaikana. Silloin omatoimisesti mm. hieroi, piti kainalossa, tsemppasi, toi kaikkea tarvittavaa, silitteli, pusutteli. Sanoi ja teki monella tavalla selväksi, miten paljon arvostaa. Järjesti pieniä yllätyksiä, esim. liput lempparibändin keikalle, teatteriin, ravintolaan. Sektiossa oli tukena ja turvana parhaalla tavalla.

Vauvan synnyttyä on osallistunut täysillä myös, hommat jaetaan tasan. En imetä, joten syöttämisen ja herätysten suhteenkin on voitu molemmat olla läsnä. Sektion jälkeen hoiti heräilyn pääsääntöisesti, koska halusi, että saan levätä yöni rauhassa, toipumisen edistämiseksi. Näistä asioista johtuen vauvavuosi on ollut älyttömän helppoa ja leppoisaa meillä:)
 
en mä kaivannut mitään erityistä tukea normaalisti sujuneessa raskaudessa, pyrin elämään mahdollisimman tavallista elämää. ihan lähellä laskettua aikaa en kyllä halunnut että lähtee minnekään pidemmälle tai baarireissullekaaan (koska silloin kun mene ei jää parilla).
lapsen synnyttyä osallistui vauvanhoitoon, ihan pikkuvauva-aikana vähempi, kyvlvetti ja vaihtoi vaippoja, mutta isompana on huolehtinut siinä missä minäkin, paitsi vaatteet hommaan aina.
 
Raskausaikana ei kyllä mitenkään erityisemmin huomioinut. Mutta sitten kun vauva syntyi niin heti oli kympillä mukana vauvanhoidossa. Ja tuntuu että nyt taaperoaikana on vielä enempi hommissa mukana. Ja sit vielä osti mulle synttärilahjaksi lentoliput viikonloppureissulle ulkomaille että voin mennä sinne rentoutuun kaverin luo. Aika kultainen mies :)
 
raskausaikana oli vähän liiankin ylisuojelevainen, mitään ei olisi saanut tehdä. mulla oli paljon supisteluja raskauden puolesta välistä lähtien. noh, mut tein kuitenkin ;) hieroi, toi herkkuja kaupasta välillä, jos oli mielihaluja, niin lähti heti ostamaan, pyytämättä!! valittelin paljon, koska minulla oli melkein mitä oireita. vaikea hänen oli niihin kantaa ottaa, kuunteli kuitenkin. oli synnytyksessä. nyt vaihtaa vaippaa yöllä, vaikka menee aamulla töihin. mulle yöherätykset tuskaa. aamuisin ottaa vauvan syötön jälkeen ja antaa mun nukkua (siis vapaapäivinä). kyselee lähes päivittäin, jos haluun mennä lenkille, kaupoille tms. että saisin vähän omaa aikaa, hän hotaa vauvaa. muutenkin aktiivisesti hoitaa, ei voi valittaa. lapsi on meille molemmille toinen.
 
Viimeisimmässä raskaudessa (kaksosraskaus) katsoi perään että en pahemmin nostellut mitään tai muutenkaan rehkinyt, kävi useemmin kaupassa ja auttoi siivoamisessa. En halua hirveetä höösäystä ympärille, ihan pikkujutut riittää, en sentään invalidi ollut! Synnytyksessä oli mukana tietty.
 
Eipä tuo oo mitään juurikaan tuuminu tai noteeraanu, samalla lailla mä täällä siivoan, käyn kaupassa, lenkitän koiran jne jne jne vaikka mikä olis..Mä oon raskaana, en sairaana.
Synnytykseen ei ole tulossa mukaan.
 
Mulla ei ole kokemusta kuin raskausajasta, mutta ei ole valittamista. Puoleenväliin asti voin tosi huonosti ja sitten alkoikin kaikki mukavat kivut ja säryt, töistä pois jäin rv 29. Koko ajan on mies ollut tukena, vaikka eihän hän paljoa voi mua auttaa... Sanookin että kauhea katsoa vierestä kun ei voi konkreettisesti auttaa. Laittaa ruokaa, siivoaa, käy kaupassa ym ettei mun tartte jos en pysty. Toki teen sen mitä pystyn. On aikalailla ylisuojelevainen, kauppakassia en ole saanut kantaa pitkiin aikoihin, en saa kiivetä keittiötikkailla ym. Nyt kun odotus jo loppusuoralla, hieroo jalkoja ja selkää jos vain pyydän. En ole kokenut että mun pitäis jotenkin rajoittaa hänen menemisiään, ihan on "saanut" mennä kavereiden kanssa niinkuin ennenkin. Nyt tietty ilman alkoholia kun lähtö voi tulla koska vaan. Sylittelee, pussailee ja kaikin keinoin kyllä näyttää rakkautensa, niinkuin aina.
 

Yhteistyössä