miten mä saan ton lapsen syömään kunnolla????

meillä siis poika reilut 4vuotta ja on ollut aina aika nihkeä syömään.
nykyisin ruokailu on yhtä tappelemisen juhlaa.ei halua syödä, kun "kaikki on pahaa" ja jos syökin, niin syöminen menee vetkuiluks ja saattaa kestää tunninkin. annoskoot meillä on pieniä ja poika saa itsekin joskus annostella. päiväkodissa syö kaikkea mutta sielläkin pieniä annoksia. eikä mua noi annoskoot haittaa mut se et tää syöminen on yleensäkkin niin hemmetin vaikeeta ja epämieluisaa. miten te muut ootte nää asiat saanu sujumaa?

niin ja meil ei herkkujakaa tarjoilla et ei sekää sotke tota asiaa..

 

mä olen sen verran tiukkis et jos tuo meidän tyttö ei ole kunnolla syönyt niin ruoka pois ja seuraavan aterian aikaan kokeillaan uudelleen... ja mitään välipaloja ei silloin maistella...

 

Ootko koittanu lapsen ottaa mukaan ruuanlaittoon?

 

Ei kai lapsi itseään nälkään tapa.
Mä lykkään meidän nelivuotiaan eteen pienen annoksen ruokaa, ja se pysyy edessä maksimissaan 20 minuuttia. Jos ruoka ei katoa suuhun, se katoaa roskikseen/jääkaappiin, ja seuraava tarjoilu on vasta kun on seuraava ruoka-aika. Nykyään neiti syö hyvin, joskus oli vetkutteluvaihe.
Tappelemaan en lähde: on ihan lapsen oma asia syökö vai ei. Kun ei se kuitenkaan itseään nälkään tapa, eli syö kun on oikeasti nälkä.
Ruokavaihtoehtoja on aina tasan yksi. Jos on esim. iltapuuroa, muuta ei tarjoilla, vaikkei puuro maistuisikaan. Yleensä se sitten maistuu kun sanon että voit ihan vapaasti olla syömättä, jos haluat että masuun sattuu yöllä kun on nälkä...

 

Meillä on lopetettu stressaaminen.Jos ei syö niin ei syö.Ei se nälkään kuole ja tuleepahan halvemmaksi!

 

Ei kai lapsi itseään nälkään tapa.
Mä lykkään meidän nelivuotiaan eteen pienen annoksen ruokaa, ja se pysyy edessä maksimissaan 20 minuuttia. Jos ruoka ei katoa suuhun, se katoaa roskikseen/jääkaappiin, ja seuraava tarjoilu on vasta kun on seuraava ruoka-aika. Nykyään neiti syö hyvin, joskus oli vetkutteluvaihe.
Tappelemaan en lähde: on ihan lapsen oma asia syökö vai ei. Kun ei se kuitenkaan itseään nälkään tapa, eli syö kun on oikeasti nälkä.
Ruokavaihtoehtoja on aina tasan yksi. Jos on esim. iltapuuroa, muuta ei tarjoilla, vaikkei puuro maistuisikaan. Yleensä se sitten maistuu kun sanon että voit ihan vapaasti olla syömättä, jos haluat että masuun sattuu yöllä kun on nälkä...

Meillä on ihan sama =) Poika vaan rupes syömään paremmin kun sai auttaa ruuanlaitossa..

 

joo, lapsi osallistuu ruuan laittoon silloin kun haluaa. ja ruokavaihtoehtoja on aina tarjolla vain yksi.
ehkäpä mä olen sitten huono vanhempi, kun mä hermostun ja huolestun, kun toinen voi olla syömättä juuri mitään päiväkausia. kyllä mä tiedän, et ei se laps itteää nälkää tapa. mut .. ei tää vaa oo niin helppoo, juu nou.

 

Meillä on lopetettu stressaaminen.Jos ei syö niin ei syö.Ei se nälkään kuole ja tuleepahan halvemmaksi!

taloudellisuus ennen kaikkea

 

joo, lapsi osallistuu ruuan laittoon silloin kun haluaa. ja ruokavaihtoehtoja on aina tarjolla vain yksi.
ehkäpä mä olen sitten huono vanhempi, kun mä hermostun ja huolestun, kun toinen voi olla syömättä juuri mitään päiväkausia. kyllä mä tiedän, et ei se laps itteää nälkää tapa. mut .. ei tää vaa oo niin helppoo, juu nou.

Yritä oikein kovasti olla hermostumatta, vaikka lapsi ei söisikään. Ehkä hän sitten alkaa syömään kun huomaa, että se on tavallaan hänen oma valintansa eikä pakko.
Meidän 4 vee ainakin on joskus niin jääräpää, periaatteen nainen, ettei tee mitään jos minä käsken, mutta kun kuvittelee että päätös on hänen niin johan alkaa tapahtua. Psykologista sodankäyntiä, kohteena uhmis
Tiedän, ettei ole helppoa olla hermostumatta, mä olen joskus tainnut laskea yli tuhanteen etten sähisisi tuolle lapselle... :snotty:

 

juuh ja vielä sanon, että jos otan ruuan pois lapselta nenän edestä, alkaa muksu parkumaan kyyneleet silmissä että ei saa viedä hänen ruokaansa ja että kyllä hän syö jne.
mutta mä lupaan ja koitan et tuo ruoka-aika typistetään johkii inhimilliseen ja puren hammasta jos ei mitään kurkusta alas mene.

 

Et mitenkään. Nimim. kokemusta löytyy.

Odottelen tässä murrosikää kun silloin kuulemma kaappi tyhjenee kuin itsestään..

 

meillä syö jos syö, jos ei syö niin sit on syömättä. Kyllä se nälkä joskus tulee..