Miten mä suojelen noita lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kertokaa

Vieras
...omalta vanhemmaltaan?
Eli siis toinen ei lainkaan pysty hillitä itseensä.
Kun esim raivostuu, antaa kunnolla palaa, karjuu, haukkuu yms.
Ei yhtään mieti, että lapset mahdollisesti kuulee.
Saattaa myös kaataa heidän niskaan meidän suhdetta (tyyliin: katsokaa lapset riivinrautaa, teidän takia olen tälläinen yms yms )
Oletan, että pahemmaksi vaan menee, kun tässä tilanteet muuttuu. Siis ettei pysty olemaan hiljaa näistä meidän jutuista, vaan alkaa niitä setvimään lapsille.
Ja niissä jutuissa minä olen aina se pahan aiheuttaja. Lapset järkyttyy, koska olen kuitenkin myös se, joka heidän kanssaan aina on. Tämä toinen vanhempi käy kotona vain kääntymässä.

 
siis eroamassa ollaan. En kestä enää. Ei ole aina tuollainen ollut, mutta sekosi / sairastui, eikä näemmä tee mitään sen eteen, että saa itsensä kuntoon. Ei kuulema tarvitse, koska kaikki helpottaa, kun pääsee minusta eroon (ei silti suostu lähtemään).
Mutta onhan se silti lasten vanhempi, ja pakkohan on sen puitteissa olla tekemisissä...niiden lastenkin :/
Mutta kysymys kuului, kuinka mä niitä lapsia suojelen? Eihän toi mun mollaaaminen eroon lopu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja toinen huono jutttu on se, että hän lupailee lapsille kaikenmoista, joita ei sitten tee.
Mitä ihmettä mä voin asialle tehdä?

Kerrot lapsille, että hän on sillätavalla sairas, ettei ymmärrä että lupaukset täytyy pitää ja mitit tooosi tarkkaan onko viisasta elää sellaisessa suhteessa, mitä se tekee sinulle?
 
Kerro tuosta käyttäytymisestä ja peloistasi siellä, missä lasten tapaamisoikeuksista sovitaan. Onko turvallista jättää lapset kahden kesken tuollaisen henkilön kanssa? Jos toinen ei suostu lähtemään, niin toivottavasti sinä lähdet sieltä lapsien kanssa välittömästi.
 
Siis edelleenkin, ollaan eroamassa, mutta eihän se katkaise noita juttuja, joita tekee.
Mitä ihmettä voin siis lapsille sanoa, syyksi, että hän tekee noin?
Lapset kuitenkin aina odottavat kuin kuuta nousevaa, että saisivat puuhata jotain hänen kanssaan.
Sitten ovat taas ihmeissään, miksi sanotaan noin, ja miksi puhutaan tuolla tavalla jne jne...
Kuinka paljon tuollainen voi pieniä vaurioittaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis edelleenkin, ollaan eroamassa, mutta eihän se katkaise noita juttuja, joita tekee.
Mitä ihmettä voin siis lapsille sanoa, syyksi, että hän tekee noin?
Lapset kuitenkin aina odottavat kuin kuuta nousevaa, että saisivat puuhata jotain hänen kanssaan.
Sitten ovat taas ihmeissään, miksi sanotaan noin, ja miksi puhutaan tuolla tavalla jne jne...
Kuinka paljon tuollainen voi pieniä vaurioittaa?

Kyllä lapsille on rehellisesti kerrottava, että hän on sillatavoin sairas, ettei kykene vastaamaan sanoistaan, kuten jokaisen pitäisi.
Lapsi ymmärtää paremmin sen, että avoimesti sanotaan toisen olevan sairas, kun sen että hänelle aina keksitään joku selitys ja valhe, miksi nyt taas joku ei mennyt, kuten sovittiin. Silloin lapsi ei edes odota, että sopimukset toteutuvat ja toisaalta myös aikuinen joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset, kun ei joku toinen aikuinen ole aina välissä puskurina selvittämässä asioita parhain päin ja mahdollistamassa toisen kohtuutonta käytöstä pehmentämällä törmäystä todellisuuden kanssa.
 
Ja kannattaa hakea itselleen tukea esim. perheneuvolasta. MIetin tulevia tapaamisia isän kanssa, että kuinka kamalia tilanteita ne tulevat lapsille olemaan ja kuinka paljon äitiä niissä tilanteissa haukutaan. Perheneuvolassa voi tätäkin arvoida yhdessä lastensuojeluasiana, jotta lapsia tälläiseltä mahdollisimman hyvin suojeltaisiin. Ehkä tarjottaisiin isällekin apua.
 

Yhteistyössä