Miten mä saisin itteni muuttumaan...

[plösö]

Oon koko ajan pahantuulinen, ahdistunut, tuntuu ettei mikään ole hyvin. En jaksa tätä kotonaoloa, mutta toistaiseksi ei oo vaihtoehtoakaan. Inhoan itseäni, haluaisin olla hoikempi ja paremmassa kunnossa, mutten jaksa tehdä mitään sen eteen. Päinvastoin, syön vaan entistä enemmän ja vedän herkkujakin. Kavereita ei juuri tapaa, heillä on omat juttunsa, perheensä ja työnsä. Kaikenlainen aloitekyky on multa kadoksissa. Ulkona on nytkin ihana ilma, mutta ei vaan kiinnosta olla tuossa pihassa enkä jaksa lenkillekään lähteä, kun kaveria ei ole. Ja täällä sisällä vaan v'tuttaa koko ajan.

Onpa tämä elämä niiiiin ihanaa taasen.

 

[NaRikka]

Sanos muuta! Olis hienoa olla rikas ja kaunis ja hoikka ja fiksu ja suosittu, mut mitään en kyllä viitti asian eteen tehä. Paras vaan ottaa asia niin, että se on lopulta musta itestä kiinni, millanen mä olen, eli voin joko tottua tai muuttua.

 

[plösö]

Sanos muuta! Olis hienoa olla rikas ja kaunis ja hoikka ja fiksu ja suosittu, mut mitään en kyllä viitti asian eteen tehä. Paras vaan ottaa asia niin, että se on lopulta musta itestä kiinni, millanen mä olen, eli voin joko tottua tai muuttua.

Mutta haluaisinkin tietää, että miten sitä sais tartuttua itseensä niskasta kiinni ja tehtyä jotain? Että mistä löytyis se elämänilo ja pirteys päiviin?

 

[vieras]

Oi kappas löytyyhän mullekkin joku kanssatoveri.Ite olen kanssa ihan samanlainen, mut lisäks olen ihan helvetin kateellinen kaikille kauniille, laihoille, älykkäille, iloisille ihmisille... helevettiläinen... minkäs teet.

 

[Bree]

ei siinä auta muu kuin todella ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä sinne lenkille. parasta ois jos saisit kaverin mukaan, siinä mieli parantuu kun saa juoruta ja samalla tulee liikuttua.

mä oon nyt kaksi viikkoa istunut illat sisällä (mies reissussa ja lapset pieniä) ja ahistaa jo lujaa. Mut tänään kotituu ja mä virittelen jo lappuradiota ja lenkkareita valmiiksi..

Pienikin lenkki saa endorfiinit liikkeelle ja parantaa mielialaa, ja kun tuloksia alkaa tulla, se vasta piristääkin

 

[plösö]

ei siinä auta muu kuin todella ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä sinne lenkille. parasta ois jos saisit kaverin mukaan, siinä mieli parantuu kun saa juoruta ja samalla tulee liikuttua.

mä oon nyt kaksi viikkoa istunut illat sisällä (mies reissussa ja lapset pieniä) ja ahistaa jo lujaa. Mut tänään kotituu ja mä virittelen jo lappuradiota ja lenkkareita valmiiksi..

Pienikin lenkki saa endorfiinit liikkeelle ja parantaa mielialaa, ja kun tuloksia alkaa tulla, se vasta piristääkin

Ei vaan kellään oo aikaa tai halua. Tai sit sen kamun pitäs ottaa lapset mukaan ja siinähän menee sen aikuisten oman ajan pointti vähän niinku hukkaan. Puoli vuotta sitteen onnistuin laihduttamaankin 8kg ja kävin säännölisesti lenkillä, mutta se vaan jäi. Ei enää innostanu, en tiiä miks.

 

[Bree]

niinpä, ei se ole aina niin helppoa.
mäkin juoksin viime kesänä huimia 12kg lenkkejä ja olin jo hyvässä kunnossa. Mut sit tuli pimeä ja liukkaat ja lenkit jäi pakosti pois.
Nyt taas ärsyttää kun on kunto laskenut ja paino noussut muutaman kilon. lenkit on lyhentyneet muutamaan kilsaan ja kerratkin vähentyneet.. ei sitä aina vaan jaksa :/

 

[plösö]

Pitää yrittää toivoo ja luottaa, että joskus, jotenkin ja jollain tavalla tämä tästä helpottaa.

 

[öttismönkiäinen]

masennusta?

 

[plösö]

masennusta?

Neuvolasta pyysin apua, kerroin tilanteesta. Täti vaan mulkoili ja kohautteli olkapäitään. Ja se siitä. Psykan polille kuukausien jonot.

Tietäiskl joku, onko luontaislääkkeitä, jotka vois auttaa?

 

[Rania]

Mitä oikeastaan haluat itsessäsi muuttaa? Olisitko onnellinen, jos laihtuisit, saisit kauniita vaatteita, rahaa, uuden ammatin, auton ehkä uuden asunnon? Jäisikö se siihen? Olen huomannut, että tämmöiset asiat eivät loppujen lopuksi tuo sitä onnea ja iloa -vaan elämänilo syntyy aivan muista asioista. Ja se elämänilo tekee meistä säihkyvän kauniita! =)

P.s. jos luontaislääkettä olet aikonut kokeilla, tarkasta saatko ruuasta tarpeeksi b-ryhmän vitamiineja. Osta kalaöljyä, apteekissa osaavat neuvoa minkälaista tarvitset alavireisyyteen. Jotkut saavat apua Mäkikuismasta. Juo vettä ja liiku -nauti kauniista maisemista. Voit myös hemmotella itseäsi -kylpeminen on ihanaa..varsinkin rakkaan kanssa.

 

[öttismönkiäinen]

masennusta?

Neuvolasta pyysin apua, kerroin tilanteesta. Täti vaan mulkoili ja kohautteli olkapäitään. Ja se siitä. Psykan polille kuukausien jonot.

Tietäiskl joku, onko luontaislääkkeitä, jotka vois auttaa?

Mä sain jälkitarkastuksessa lääkäriltä lääkkeet (sepram) masennukseen.. eli tilaa tk:hon aika. Muistelisin että omegakapselit voisivat auttaa masennukseen.

 

[plösö]

Mitä oikeastaan haluat itsessäsi muuttaa? Olisitko onnellinen, jos laihtuisit, saisit kauniita vaatteita, rahaa, uuden ammatin, auton ehkä uuden asunnon? Jäisikö se siihen? Olen huomannut, että tämmöiset asiat eivät loppujen lopuksi tuo sitä onnea ja iloa -vaan elämänilo syntyy aivan muista asioista. Ja se elämänilo tekee meistä säihkyvän kauniita! =)

Haluaisin hoikistua/kohottaa kuntoa ja sitä myöten jaksaa paremmin, olla hyvä/mukava äiti ja puoliso, kiinnostua asioista, olla innostunut jostain. Haluaisin osata nauttia ihan tästä tavallisesta elämästä. Nyt en vaan osaa.

 

[Bree]

mä oon syönyt mäkikuismaa, sitä kannattaa koittaa.

eteerisistä öljyistä mandariini, appelsiini ja sitruuna on mielialaa kohottavia. Jos et saa nukuttua kannattaa koittaa valerianaa, sitä saa apteekista noita muita luontaistuotekaupasta.

Myös kalaöljykapselit auttaa jos meinaa masentaa!!

Mä oon kroonisesti ihan loppuunkulunut ja luontaistuotekaupasta välillä apua itselleni haen. Jos olis mies apuna edes joskus kotona ei varmasti mitään hätää olisikaan, mutta kun ei koskaan ole :headwall: :/

 

[Juures Suikale]

Minä oikeestaan ymmärrän tuon tunteen. Välillä vaivannut sama, joskus pahastikin. Enpä ole itsekään koskaan selvittänyt ihan perimmäistä syytä alakuloon. Tällä hetkellä on jotenkin vaikeaa olla alakulossa (heh, niin kuin muka väkisin haluaisin olla), kun kotona hihkuu niin ihana pieni tyttö nykyään :heart:

Ootko oikeesti miettinyt, voisko olla ainakin lievää masennusta ilmassa? Onko elämässä kaikki niin kuin halluisit, vai vaivaako jokin?

 

[plösö]

Jos olis mies apuna edes joskus kotona ei varmasti mitään hätää olisikaan, mutta kun ei koskaan ole :headwall: :/

Juu, samma här.

 

[plösö]

Minä oikeestaan ymmärrän tuon tunteen. Välillä vaivannut sama, joskus pahastikin. Enpä ole itsekään koskaan selvittänyt ihan perimmäistä syytä alakuloon. Tällä hetkellä on jotenkin vaikeaa olla alakulossa (heh, niin kuin muka väkisin haluaisin olla), kun kotona hihkuu niin ihana pieni tyttö nykyään :heart:

Ootko oikeesti miettinyt, voisko olla ainakin lievää masennusta ilmassa? Onko elämässä kaikki niin kuin halluisit, vai vaivaako jokin?

No parisuhde kinnaa, jotenki tunteet hukassa, kun melkolailla yksin arkea pyörittää. Ahdistaa, kun en saa töitä, yli vuoden etsiny. JA raha ei olis pahitteeks, minimityökkärirahoilla elämä on tiukkaa, miehen palkka pieni enkä siltä koskaan pyydä rahaa mihinkään, mä maksan esim ruuat ja omat laskuni vähistä rahoista.

 

[öttismönkiäinen]

mä oon syönyt mäkikuismaa, sitä kannattaa koittaa.

eteerisistä öljyistä mandariini, appelsiini ja sitruuna on mielialaa kohottavia. Jos et saa nukuttua kannattaa koittaa valerianaa, sitä saa apteekista noita muita luontaistuotekaupasta.

Myös kalaöljykapselit auttaa jos meinaa masentaa!!

Mä oon kroonisesti ihan loppuunkulunut ja luontaistuotekaupasta välillä apua itselleni haen. Jos olis mies apuna edes joskus kotona ei varmasti mitään hätää olisikaan, mutta kun ei koskaan ole :headwall: :/

Astmaatikolle ei eteeriset öljyt sovi (ainakaan mulle)
Mulla on yhä vaikeita päiviä vaikka on lääkitys ollut n10kk ajan.. joskus masennus voi kroonistuakkin. Joillekkin on pitänyt etsiä pitkään sopivia lääkkeitä, ja joillakin vasta osastohoito tai jopa sähköhoito tuonut avun

 

[Bree]

Meillä on (ihme kyllä) parisuhde kunnossa , ollaan vaan molemmat ihan puhki . Mies töistään ja minä lasten ja kodinhoidosta.

 

[Kärsäpärstäinen]

Terveellinen ruokavalio saattaa auttaa, tosin ekat pari viikkoa on ihan per.seestä |O Mutta kaikkeen tottuu kyllä, jopa siihen ettei mätä joka päivä pussillista irtokarkkeja

 

[Juures Suikale]

No en yhtään ihmettele fiiliksiäsi :hug: Varmaan itte ekana lähtisin etsimään niitä kadonneita tunteita miehen kanssa. Oiskohan vaikka yhteisestä viikonlopusta kahdestaan mitään alustavaa apua? Ei se työtä tuo, saati rahaa, ei välttämättä korjaa kaikkea suhteessakaan, mutta voisitte ainakin yrittää saada yhteyttä takas.

 

[plösö]

No en yhtään ihmettele fiiliksiäsi :hug: Varmaan itte ekana lähtisin etsimään niitä kadonneita tunteita miehen kanssa. Oiskohan vaikka yhteisestä viikonlopusta kahdestaan mitään alustavaa apua? Ei se työtä tuo, saati rahaa, ei välttämättä korjaa kaikkea suhteessakaan, mutta voisitte ainakin yrittää saada yhteyttä takas.

Kahdenkeskeinen aika auttaa...ihan hetkeks. Mutta kun se arkinen vierellä kulkeminen ja toisen tukeminen ja yhdessä tekeminen puuttuu, ei ne minilomat silloin kanna.

 

[mielipaha]

mulla tää on kausittaista. ja johtuu eri asioista tämä paha olo, se kaikki mitä siihen kuuluu minulla.

tällä viikolla olen tuntenut itseni epävarmaksi ja tietämättömäksi työssäni. täysin erilainen tilanne työssäni on saanut minut epävarmaksi. tuntuu että koko ajan kysyin sellaista mikä olisi pitänyt tietää ynnä muuta...ja vielä annoin ymmärtää että muka tajuan jotain!! p´skat. sitä on vissiin sitten vähän ylpeä nielläkseen tietämättömyytensä. lisäksi tein pitkiä päiviä eikä jaksanut vieraassa paikassa motivoitua kun tiesi että tämä kestää vain tämän viikon...lisäksi tiesin että tämän viikon jälkeen pääsen kesälomalle! *huoh*

nyt sitten tuntuu, että joka elämän alueella tökkii se, etten TAJUA tai TIEDÄ jotain minkä nyt kuka tahansa sivistynyt tietäisi!

kuten: lomareissu odottaa ja olen aika urpo maantieteessä yms - ei hajua paikoista tai ajoista tai valuutoista kovin hyvää! *huoh...* ehkä tuo on typerää miettimistä, tutulla porukalla kuitenkin kun mennään.

tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle, vaikkei periaatteessa tässä ole mitään hätää, omissa ajatuksissa vain ja olotilassa, asenteessa!!!

omalle miehellenikään en osaa oikein puhua. se ei osaa kysyä konkreettisesti mikä mieltä painaa, kun muutenkin olen aika temperamenttinen luonne. sitten säälittävää kiukuttelua "sä et tajua taaskaan mitään!"...

ja onhan sitä tietysti jotain pitempiäkin aikoja joita miettinyt, neljän vuoden ajan vauva olisi voinut tulla mutta ei ole kuulunut. tutkimuksissa en ole käynyt sen kummemmin, tiedän että pitäis!

kyllä se niin on et aina tässä elämässä on jonkin asian tökittävä että tietää elävänsä! ottaa niin pattiin, että jos suihkuun menisin niin sihinä kuuluis....

ja viimesenä muttei vähäsimpänä! mulla on tapana keksiä jotain älyttömiä ja muka sukkelia vastauksia joidenkin ihmisten kysymyksiin tai sanomisiin tietyissä tilanteissa! voe elämä mikä ongelma, mutta mitä teet kun et voi hiljaakaan olla.
tämä tilanne tulee usein vastaan töissä tai tilanteissa joissa olen EPÄVARMA. sanomiset on tarkotettu osittain huumoriksi (joka onkin sitten itsestänikin tosi kökön kuuloista) mutta toinen osapuoli ei tajua sitä sillain lainkaan vaan aattelee että dorka, mitä se tuommosta juttua tuossa vääntää.
tää tapahtuu silloin kun paikalla on vieraita ihmisiä tai kun jännitän heidän seurassaan vähänkin.

huoh mitkä ongelmat. nää on pään sisässä, joillain ne eli ongelmat oli vissiin kehtaamisesta tai muusta kiinni.

-rouva mustanaama