Miten lopettaa suhde työkaveriin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijanb
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijanb

Vieras
Olemme kumpikin naimisissa ja kummallakin on lapsia. Eli hankala tilanne.
Jotenkin vai meille kehittyi hyvin intohimoinen suhde. En itse ollut koskaan aikaisemmin katsonut tätä työkaveriani sillä silmällä, hän tosin oli salaa haaveillut minusta jo kaksi vuotta. Hän läheti minulle eräs ilta viestin ja siitä se sitten lähti. Muutaman viikon kirjottelimme ja sitten aloimme töissä katseilta salassa suudella hisseissä varastoissa jne. Olemme käyneet jo kertaaleen hotelissa harrastamassa seksiä.
En tiedä kuinka tämän edes lopettaa, teemme vieretysten töitä ja seksullainen jännite on todella kova välilämme. Olemme kumpikin ihastuneet toisiimme.
En hänen kanssa kyllä halua oikeaa suhdetta, siinä mielessä en ole hänestä kiinnostunut.
Huomio ja jännitys pitää minut tässä tilanteessa...ja se, että hän saa pienellä hipaisullakin minut syttymään sillä sekunnilla. Töissä on nykyään todella ihanaa olla ja en malta aina odottaa uutta päivää. Ne katseiden vaihtamiset ja salaiset hymyt...ah :whistle:

Onko minun vaihdetta työpaikkaa vai mitä teen. Ei tämä näinkään voi jatkua. Ja miten työnskentely onnistuu kaiken tämän jälkeen asiallisesti?
 
Ei juma sentään.

Jos tuo suhde loppuu hyvin riitaisasti, niin jompikumpi tai molemmat vaihtavat työpaikkaa. Jos asia tulee työkavereiden tietoon, molemmat lähtevät. Työpaikat ei kasva puussa, joten kantsii miettiä onko nussiminen työkaverin kanssa sen arvoista.

Sitten on tämä oma perhe kummallakin. Ei helvetti sentään, kun kummallakaan ei ole minkäänlaista moraalia. Toivottavasti aviopuolisot saavat tietää ja ottavat eron. Lapset voivat jäädä petetyille puolisoille. Mutta tämä ei ilmeisesti kiinnosta pätkääkään sen rinnalla, että saa nussia työkaverin kanssa.
 
Varmaan kyse on siitä että haluatko edes lopettaa ton suhteen. Haluatko jatkaa avioliitossasi.

Tiedät sen itsekin että ensin pitäisi katsoa kaikki kortit avioliiton suhteen, mikä mättää ja yrittää korjata sitä. Itse en usko siihen, että jos kaikki on hyvin, niin joku pääsisi väliin. Olisko suhde miehesi kanssa esim arkipäiväistynyt niin, että ette enää jaksa huonioida toisianne positiivisesti ja rakkaudella?

Kannattaisi tehdä kaikkensa avioliiton kohentamiseksi, ja sanoa se myös sille työkaverille, että olet häneen hyvin ihastunut, mutta et voi jatkaa suhdetta, vaan haluat keskittyä avioliittoosi ja sen parantamiseen ja pyytää, että hän ei enää lähesty sinua. Kyllä se menee ohi vaikkei ole helppoa. Se on ihan kuin tupakan polttaminen tai muu riippuvuus, se on vaikea lopettaa vaikka tietää sen huonoksi, ja lopettamisen jälkeenkin vielä pitkään ajoittain alkaa tehdä mieli palata entiseen.
 
Se loppuu ihan omalla painollaan muutamassa vuodessa. Sen jälkeen jatkatte taas ystävyyslinjalla työtavereina tai sitten ikävämmässä tapauksessa tilanne menee niin kiusalliseksi, että jompikumpi joutuu vaihtamaan työpaikkaa.
 
Olen ollut samassa tilanteessa. Omalla kohdalla se ei loppunut joten erosin miehestäni. Nykyään olemme työkaverin kanssa naimisissa ja edelleen samassa työpaikassa.
 
Mistä tietää onko se toinen oikea? Loppuiko rakkaus puolisoon vai laimeniko pelkästään?
Kyllä sen tietää. En voinut ajatella muita kuin työkaveria ja yhteiset puheet yhteisestä tulevaisuudesta ei tuntunut ikinä väärältä.
Mulla rakkaus oli jo hiipunut puolisoa kohtaan, enhän muuten olisi voinut pettää. Lopulta en halunnut mitään kosketusta mieheltä joten eipä siinä muuta kun lusikat jakoon vaan.
Lapset tottui hyvin, sekä miehen että mun.
 
Kyllä sen tietää. En voinut ajatella muita kuin työkaveria ja yhteiset puheet yhteisestä tulevaisuudesta ei tuntunut ikinä väärältä.
Mulla rakkaus oli jo hiipunut puolisoa kohtaan, enhän muuten olisi voinut pettää. Lopulta en halunnut mitään kosketusta mieheltä joten eipä siinä muuta kun lusikat jakoon vaan.
Lapset tottui hyvin, sekä miehen että mun.
Lasten on pakko tottua: vanhemmilta tulee ruoka ja katto pään päälle. Alaikäisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua.
 
Teette niin kuin muutkin työpaikkojen salaparit. Nussitte aikanne, sitten välillenne alkaa tulla jännitteitä ja pettymyksiä, toinen haluaa vähän enemmän kuin toinen. Toisen puoliso alkaa saada vihiä, koska työkavereista joku kuitenkin lavertelee ennen pitkää (luuletteko oikeasti, että mitkään salasuudelmat jää työyhteisön muilta ihmisiltä huomaamatta, järki käteen nyt). Maksatatte lapsellisen pienen seikkalunne omilla lapsillanne, puolisoillanne ja työkavereillanne ja kärvistelette samassa työpaikassa käyden asemasotaa siitä kumpi työpaikasta lähtee koska kaikki on alkanut olla jollain lailla hankalaa. Työkaverit toivovat hyvin nopeasti että lähtisitte kumpikin. Kaiken kaikkiaan muutamasta nusaisusta, jonka olisit voinut tehdä jonkun muunkin kanssa kuin juuri tän työkaverin kanssa, voi tulla isompikin ongelma. En ymmärrä miksi et voinut vaan lähteä jonnekin seksilomalle, jos kerran halusit miestäsi pettää. Voi sen tehdä helpomminkin kuin sotkemalla työpaikan asioita.

Terveisin työpaikkaromansseihin totaalisen kyllästynyt. Missä umpiossa te naiset ja miehetkin elätte, kun on pakko sekaantua siihen työkaveriin. Aivan kuin se olisi ainoa ja ensimmäinen nainen/mies jonka kanssa ollaan koskaan oltu tekemisissä oman puolison lisäksi. Ihan vinkkinä, ei jokaisen kanssa tarvitse sänkyyn mennä vaan koska pystyy.
 
Lasten on pakko tottua: vanhemmilta tulee ruoka ja katto pään päälle. Alaikäisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua.

Hyvin sanottua. Onkohan nää pettäjät koskaan kysyneet lapsiltaan, että olisitko mieluummin kuitenkin elänyt isän ja äidin kanssa onnellisessa, ehjässä perheessä? Koska senkin olisi voinut järjestää, tekemällä työtä itsensä kanssa ja puolisonsa kanssa. Hyvä avioliitto ja perhe-elämä rakennetaan yhdessä. Se, ettei huvita nyt tehdä sitä parisuhdetyötä puolison ja lasten vuoksi (koska sehän vaatii itsekritiikkiä ja sehän on liikaa tietyille ihmistyypeille) ei oikeastaan ole mikään oikeutus sille että mennään ja petetään, puukotetaan puolisoa selkään ja pistetään lapset sopeutumaan aikuisten oikkuihin. Lapsilla on oikeus siihen, että se energia käytetään omaan kasvuun ja kehitykseen, ei vanhempien riitoihin, kodin vaihtamiseen ja vanhempien uusiin seurustelukumppaneihin sopeutumiseen.
 
Hyvin sanottua. Onkohan nää pettäjät koskaan kysyneet lapsiltaan, että olisitko mieluummin kuitenkin elänyt isän ja äidin kanssa onnellisessa, ehjässä perheessä? Koska senkin olisi voinut järjestää, tekemällä työtä itsensä kanssa ja puolisonsa kanssa. Hyvä avioliitto ja perhe-elämä rakennetaan yhdessä. Se, ettei huvita nyt tehdä sitä parisuhdetyötä puolison ja lasten vuoksi (koska sehän vaatii itsekritiikkiä ja sehän on liikaa tietyille ihmistyypeille) ei oikeastaan ole mikään oikeutus sille että mennään ja petetään, puukotetaan puolisoa selkään ja pistetään lapset sopeutumaan aikuisten oikkuihin. Lapsilla on oikeus siihen, että se energia käytetään omaan kasvuun ja kehitykseen, ei vanhempien riitoihin, kodin vaihtamiseen ja vanhempien uusiin seurustelukumppaneihin sopeutumiseen.
Nyt on pakko kommentoida omasta puolesta.
Mun exä ja lasten isä on edelleen viinaanmenevä elämäntapatyötön kuka ei mua huomioinut koko 15v avioliiton aikana yrityksistäni hiolomatta. Viina oli aina kiinnostavampi. En mä yksin jaksa olla suhteessa enkä näin ollen ole ollenkaan pahoillani että hänet jätin. Lapset voivat paremmin kun ei tarvitse pelätä alkoholisti isän yöllisiä mölinöitä!
Ovat jo sen verran vanhoja että sanoivat itsekin elämän olevan helpompaa nyt!
 
Nyt on pakko kommentoida omasta puolesta.
Mun exä ja lasten isä on edelleen viinaanmenevä elämäntapatyötön kuka ei mua huomioinut koko 15v avioliiton aikana yrityksistäni hiolomatta. Viina oli aina kiinnostavampi. En mä yksin jaksa olla suhteessa enkä näin ollen ole ollenkaan pahoillani että hänet jätin. Lapset voivat paremmin kun ei tarvitse pelätä alkoholisti isän yöllisiä mölinöitä!
Ovat jo sen verran vanhoja että sanoivat itsekin elämän olevan helpompaa nyt!
Sinulla oli hyvä syy erota ja varmasti lasten kannaltakin parempi ratkaisu tuossa tilanteessa oli erota. Silti sinunkin olisi pitänyt ensin erota ja sen jälkeen etsiä uusi kumppani.
 
Ja ikää oli? Miten voi aikuinen ihminen olla noin lapsellinen? Missä moraali? Oikeasti, kerrot nyt ensimmäisenä miehellesi mitä teet hänen selkänsä takana. Vaikka sinä haluaisit jatkaa avioliittoa oletko varma, että miehesi haluaa. Ja ellet hänelle kerro, koskaan et voi viettää hänen kanssaan enään normaalia ja "puhdas omatuntoista" elämää. Kannattaisi miettiä asiat pidemmälle. Kuten sanottu, kaikki kärsii tuossa tilanteessa. Itselläni on yhden miehen kanssa ollut kolme vuotta mukava ja lämmin suhde, puheista päätellen hänkin haluaisi minun kanssa olla ja tilanteita millon voisi olla yhdessä kaikilta rauhassa on tullut miljoonia, mutta vaikka oma parisuhde on ollut pahojen kriisien keskellä tänä aikana eri syistä ja kumpikin ollut valmiita jopa eroaan, en ole tuohon mieheen koskenut, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Itseni kanssa olen tämän asian työstäny, ja parisuhde voi paremmin kuin pitkään aikaan. Omalle kohdalle kun ajattelee, olisi valtava tuska jos oma mies pettäisi ja saisin selville joten en halua omaa miestäni niin satuttaa. Kyllä on tunteet toista miestä kohtaan laimentunut lämpimälsi ystävyydeksi pikku hiljaa.
 
Sinulla oli hyvä syy erota ja varmasti lasten kannaltakin parempi ratkaisu tuossa tilanteessa oli erota. Silti sinunkin olisi pitänyt ensin erota ja sen jälkeen etsiä uusi kumppani.

Voi mitä tekopyhyyttä. Monesti arkea yksin pyörittävä henkilö on niin uupunut tai jopa sokea omalle tilanteelleen, ettei pysty tekemään mitään isoja ratkaisuja. Ulkopuolinen suhde voi toimia oljenkortena, joka antaa voimia irtautua huonosta suhteesta.

Minulle on ihan sama, onko vanhempani pettäneet toisiaan, tärkeintä on, että pääsimme eroon juoposta ja väkivaltaisesta isästäni.
 
Voi mitä tekopyhyyttä. Monesti arkea yksin pyörittävä henkilö on niin uupunut tai jopa sokea omalle tilanteelleen, ettei pysty tekemään mitään isoja ratkaisuja. Ulkopuolinen suhde voi toimia oljenkortena, joka antaa voimia irtautua huonosta suhteesta.

Minulle on ihan sama, onko vanhempani pettäneet toisiaan, tärkeintä on, että pääsimme eroon juoposta ja väkivaltaisesta isästäni.
Ihan kuin mun entinen elämä. Sä kerroit mun avioliiton sisällön muutamalla lauseella. Juuri tota mun liitto oli ja juuri nykyinen mies antoi voimaa ja rohkeutta lähteä!
Halaus sulle :)
 
Voi mitä tekopyhyyttä. Monesti arkea yksin pyörittävä henkilö on niin uupunut tai jopa sokea omalle tilanteelleen, ettei pysty tekemään mitään isoja ratkaisuja. Ulkopuolinen suhde voi toimia oljenkortena, joka antaa voimia irtautua huonosta suhteesta.

Minulle on ihan sama, onko vanhempani pettäneet toisiaan, tärkeintä on, että pääsimme eroon juoposta ja väkivaltaisesta isästäni.
Nyt tuon toisenkin mies oli näköjään myös väkivaltainen, vaikka ensin oli vain saamaton juoppo.

Mutta totta tuokin mitä kirjoitit. Silti se oljenkorsi voi olla myös esim. ystävä tai muu läheinen, ei pakosti toinen mies.
 
Nyt tuon toisenkin mies oli näköjään myös väkivaltainen, vaikka ensin oli vain saamaton juoppo.

Mutta totta tuokin mitä kirjoitit. Silti se oljenkorsi voi olla myös esim. ystävä tai muu läheinen, ei pakosti toinen mies.
Jos mua tarkoitit niin väkivalta on muutakin kuin fyysistä. Mä en kirjoittanut exäni olevan väkivaltainen vaan hänen, kirjoittajan isä oli ollut.
Mun juoppo exä oli paha suustaan. Tappouhkauksia sateli kun oli kännissä.
 
Eli ideana on siis että pettäminen on oikein?
 
Jos mua tarkoitit niin väkivalta on muutakin kuin fyysistä. Mä en kirjoittanut exäni olevan väkivaltainen vaan hänen, kirjoittajan isä oli ollut.
Mun juoppo exä oli paha suustaan. Tappouhkauksia sateli kun oli kännissä.
Tiedän kyllä väkivallan monet muodot. Hienoa että,pääsit pois huonosta suhteesta! Siltikään en hyväksy pettämistä, ensin erotaan ja sen jälkeen etsitään uusi suhde.
 
  • Tykkää
Reactions: 0roosa0
Kyllä ne romanssit kuolee itsestään, oli se työpaikkaromanssi tai muu, kun juttu ei etene. Mikään romanssi ei jaksa kantaa paikallaan junnaamista ikuisesti. Se vain on fakta, joten älä huoli.
 

Similar threads

Yhteistyössä