L
levoton
Vieras
Olen jo aikuinen nainen, meillä on 2 lasta, vastasyntynyt ja 2 vuotias.
Myös lemmikkejä löytyy nurkista pyörimässä.
Taidan tehdä meidän perheestä hermoraunion omilla vaatimuksillani. Lemmikkien takia on imuroitava joka päivä. No siinä ei kauan mene mutta kun kaikkea muutakin puuhasteltavaa löytyy niin minulla menee aamusta aina helpostikkin tunti pari tehdessä niitä hommia. Mutta sama on illastakin, pyykkihuoltoa, lelujen raivausta yms.
Mun mielestä kaiken pitäisi olla aina melkein tip top =( No ei meillä kyllä ikinä oikeastaan ole mutta se tunne että koko ajan pitäisi olla jotain siivoamista tekemässä. Toinen on ruoka. Aina haluaisin että se on ns. viimeisen päälle, salaatit ja raasteet pitäisi olla aina ja tietty jälkkäri.
Ahdistaa kun aina päässä soi että pitäsi pitäsi.... Hermoilen miehelle ja lapselle koko ajan. Olen varmasti aika kamalaa kuunneltavaa ja levotonta katsoa.
Miten osaisin ottaa oikeasti rennommin? Itkettää kun nää ajatukset ei meinaa jättää millään rauhaan, voin kyllä olla niitä hommia tekemättä mutta ne jää silti pyörimään mieleen.
Masentaa kun näiden kotihommien takia jää oikeasti tärkeitä asioita tekemättä. Taaperolta ei tule illalla pestyä hampaita koska yritän laittaa kämppää siivoon sillä välin kun se on kylvyssä tai yrittää rauhoittua sohvalla. Iltasatu jää lukematta joka ilta ja joskus emme ehdi koko päivänä edes ulos näiden hommien takia.
Miten osaisin tehdä itselleni rajan tähän puuhailuun? Mikä on tarpeeksi hyvä? Haluaisin oikeasti olla lapsille läsnä, enkä vain näin.
Miehestä ei ole kotihommiin avuksi, tekee pitkää päivää arjet pyhät ja sitten kun on kotona niin haluaa olla lasten kanssa. Ja hyvä niin.
Jos ei kukaan osaa auttaa niin löytyisikö edes kohtalotovereita?
Myös lemmikkejä löytyy nurkista pyörimässä.
Taidan tehdä meidän perheestä hermoraunion omilla vaatimuksillani. Lemmikkien takia on imuroitava joka päivä. No siinä ei kauan mene mutta kun kaikkea muutakin puuhasteltavaa löytyy niin minulla menee aamusta aina helpostikkin tunti pari tehdessä niitä hommia. Mutta sama on illastakin, pyykkihuoltoa, lelujen raivausta yms.
Mun mielestä kaiken pitäisi olla aina melkein tip top =( No ei meillä kyllä ikinä oikeastaan ole mutta se tunne että koko ajan pitäisi olla jotain siivoamista tekemässä. Toinen on ruoka. Aina haluaisin että se on ns. viimeisen päälle, salaatit ja raasteet pitäisi olla aina ja tietty jälkkäri.
Ahdistaa kun aina päässä soi että pitäsi pitäsi.... Hermoilen miehelle ja lapselle koko ajan. Olen varmasti aika kamalaa kuunneltavaa ja levotonta katsoa.
Miten osaisin ottaa oikeasti rennommin? Itkettää kun nää ajatukset ei meinaa jättää millään rauhaan, voin kyllä olla niitä hommia tekemättä mutta ne jää silti pyörimään mieleen.
Masentaa kun näiden kotihommien takia jää oikeasti tärkeitä asioita tekemättä. Taaperolta ei tule illalla pestyä hampaita koska yritän laittaa kämppää siivoon sillä välin kun se on kylvyssä tai yrittää rauhoittua sohvalla. Iltasatu jää lukematta joka ilta ja joskus emme ehdi koko päivänä edes ulos näiden hommien takia.
Miten osaisin tehdä itselleni rajan tähän puuhailuun? Mikä on tarpeeksi hyvä? Haluaisin oikeasti olla lapsille läsnä, enkä vain näin.
Miehestä ei ole kotihommiin avuksi, tekee pitkää päivää arjet pyhät ja sitten kun on kotona niin haluaa olla lasten kanssa. Ja hyvä niin.
Jos ei kukaan osaa auttaa niin löytyisikö edes kohtalotovereita?