Miten lohduttaa keskenmenon saanutta ystävää?

[Pieni Lasienkeli]

Ystäväni sai keskenmenon viime viikonloppuna. Tilanne meni jopa niin pahaksi, että hän menetti tajuntansa ja joutui viettämään aikaa teholla. On nyt tullut tajuihinsa, mutta aika heikossa kunnossa on edelleen.

Itselläni on aivan tajuttoman huono ja avuton olo, kun tahtoisin auttaa ja lohduttaa, mutta en tiedä miten. Mitä sanoa lohdutukseksi hälle?

Mieleni tekisi myös mennä häntä katsomaan sairaalaan (jonne on yli 100 km meiltä kotoa), mutta mihin ihmeeseen minä tuon 1-vuotiaan sitten laitan? Mukaan sairaalaan en tahdo viedä, kun en tahdo pahoittaa hänen mieltään.

Emmää tiiä, mitenhän tässä vois häntä auttaa?

 

[Liisa]

Älä ainakaan sano: sitä ei ollut teille tarkoitettu tai se on niin yleistä nykyään tai ootte vielä nuoria,ehditte saamaan uuden yms.

Laita vaikka viesti tai kortti, jossa kerrot, että olet pahoillasi ja toivotat voimia. Jos itse et pääse käymään. Ja suklaalevy vaikka mukkaan kirjeeseen. Tärkeintä on sanoa ystävälle, että välität ja kuuntelet, jos hän haluaa asiasta puhua.

 

[Semmoista kokenut]

Ensinnäkin: Älä sano, että näin oli parempi eikä siitä olisi kuitenkaan tullut eläjää. Älä sano, että voittehan te hankkia toisen. Älä sano, että uutta putkeen vaan.
Sano, että olet korvana ja olkapäänä, jos toinen sitä kaipaa. Kysy, tavitseeko hän käytännön apua. Lapsen kanssa ei kannata mennä sairalaan ja muutenkin on ehkä parempi antaa hänen toipua siellä rauhassa. Ei ne siellä pitkään pidä, mene käymään sitten, kun ystäväsi on tullut kotiin.
Sano suoraan, että olosi on avuton etkä tiedä, mitä sanoa. Eivät ne sanat ole niin tärkeitä, ole hiljaa paikalla, se auttaa.

 

[mamma ja pojat]

Olemalla lähellä, kuuntelemalla jos hän haluaa sulle puhua. Eipä siinä pahemmin sanoja tarvita.
Soita ainakin jos et pääse katsomaan, osotat että välität.

 

[Pieni Lasienkeli]

Juu, pitää yrittää parhaansa.

 

[surullista]

Minö mietin ihan samaa pienen lasienkelin kanssa..Paras ystäväni sai perjantaina keskenmenon.hän kyllä tuli käymään meillä illalla ja juteltiin asiasta.mutta silti tuntuu vielä että mitä muuta voisin tehdä..

 

[Valaja]

Älä sano mitään. Ole vain ja kuuntele. Kunhan olet.

 

[vieras]

Ei siinä hirveän fiksuja voi sanoa. Olen itse ollut pitkään keskenmenovaarassa (kerran jo epäiltiin melkein varmaksi km:ksi), joten on tullut kuultua paljonkin ihmisten kommentteja. Jotainhan ihmiset haluavat sanoa, mutta ei tähän tilanteeseen oikein kovin hyviä sanoja edes taida olla olemassa.

Sano tosiaan vain, että olet pahoillasi ja toivotat jaksamisia. Ja kuuntele ja ole paikalla. Ihan muistakin asioista juttelu voi olla helpottavaa, jos kaveri ei jaksa tuosta puhua. Tärkeintä on, että hän tietää sinun välittävän ja voivansa puhua, jos haluaa.

 

[pöhlö]

Kannattaa lukea tuo ketju "mitkä on pahinta mitä teille on sanottu km:n jälkeen" (jotenkin noin se meni) ja sitten toimia juuri päinvastoin. Parasta on olla olkapäänä ja kuunnella. Kysyä vaikka vointia, mutta lähinnä kuunnella ja missään nimessä ei aliarvioida menetyksen tuskaa oli raskaus sitten kuinka alussa tahansa. Voithan sinä soittaa ystävälle ja kertoa, että haluaisit tulla käymään, mutta et saa lasta hoitoon. Hän voi sanoa sopiiko sinne tulla lapsen kanssa. Yksinäisyys oli mulla ainakin pahin asia tm:n jälkeen, vaikka mieskin oli mukana surussa, kaverit eivät