Miten lasta voi tukea äännevirheen kanssa?

[K löytymäisillään]

Meillä on kohta 4-vuotisneuvola tulossa, eli varmaan saan ohjeita sitten, mutta olisi kiva jos joku osaisi neuvoa nyt jo alkuun kun asia on ajankohtainen.

Lapsi korvaa puheessa aina Kn Tllä. (Ei osaa myöskään sanoa S eikä R.) Nyt kuitenkin oppi sanomaan Koo siis kirjaimen nimen oikein, mutta ei osaa sanoa samaa mihinkään sanaan. Eli vaikka auki on edelleen auti.

Nyt kun pientä edistystä kuitenkin tuli, niin kannattaisiko lasta pyytää harjoittelemaan noita yksinkertaisia K-sanoja vai onko "painostamisesta" haittaa vaan? Miten kannattaa toimia?

 

[leijona76]

Me ei painosteta, leikitään sanoilla ja harjotetaan lapsen mukaan. Aika on auttanut silleen että puutteita on korjaantunut itellään. Meilläkin oli ja on kirjainkorvaavuuksia, tavujen kääntöä jne. Tilanne on jo paljon edennyt vuoden takasesta.

 

["vieras"]

Me ei saatu mitään ohjeistusta 4v neuvolassa puuttuvaan S-kirjaimeen. Kuulemma asiaa mietitään sitten, jos vielä 5v iässä on puuttuvia kirjaimia.

 

[leijona76]

Ja siis neuvolasta ei erillisiä ohjeita saatu.

 

["vierastus"]

Meillä oli esikon kanssa l ja r hukassa vielä 5-vuotiaana, pyysin neuvolasta ohjeita ja harjoiteltiin kotona ja ihan lapsen tahtiin, ei mitään pakkoharjoituksia ja löytyihän ne sieltä. Tavoitteeksi otin "kesän aikana" ja siinä onnistuttiin. Nyt on nuoremman kanssa samat kirjaimet hakusessa ja yritämme ne itse sieltä löytää. Kannustaminen on tärkeää tässä asiassa.

Aika saattaa joitain virheitä korjata mutta harjoittelu ohjaa oikeaan suuntaan, itse kannatan kotiharjoituksia kokemuksen kautta.

Lasten serkulla viallinen r-kirjain ja äiti hokee vain kuinka ei ole päiväkoti ja neuvola aikanaan ja nyt koulu teheett asian eteen mitään. Harmittaa lapsen puolesta kun on jo kolmannella luokalla, aikaa harjoitteluun on ollut jo monta vuotta. Toisilla äännevika voi olla korjaamaton mutta lapsen kannalta, voisi edes yrittää tehdä jotain..

 

["vieras"]

Älä painosta, vaan tehkää kaikki leikinomaisesti, luette vaikka kuvakirjoja, mistä kyselet, mitä kuvassa on. Tai pelaatte muistipelejä tai lottoa, missä sanotte aina ääneen, mitä kuvassa on. Sen voi vaikka toistaa pariin kertaan. Puheterapiankin harjoitukset on pitkälti tuollaisia pelinomaisia harjoituksia.

Kuulostaa vähän, että on kirjainten tuottamisen paikka hukassa. Meillä K-harjoitukset taisi alkaa, että opeteltiin sanomaan ko-ko-ko oikeassa paikassa. Meillä on siis käytännössä opeteltu melkein kaikki kirjaimet puheterapeutin avustuksella yhden lapsen kohdalla.

Neuvolassa eivät noita kyllä osaa korjailla, eikä juurikaan neuvoa, jonkin monisteen voi saada S- ja R-harjoituksista. Puheterapeutille voi kysellä lähetettä, tosin sinne on tällä hetkellä täällä puolen vuoden jono, jonka jälkeen pääsee sitten diagnosointikäynnille ja sen jälkeen uuteen jonoon varsinaiseen puheterapiaan, kun sille katsotaan olevan tarvetta.

 

[Jouni Braks]

Hei,
Mikäli k ääntyy äännettäessä kirjaimen nimea, niin sit vaan vokaaleja perään (koo, kuu, kyy, kaa... o, u, y ovat äänteellisesti toisiaan lähellä). Sama juttu s-äänteen kanssa, kun äänteen oikea paikka on löytynyt, vaikka d:n kautta, niin soo, suu, syy... so, su, sy... osss (pitkänä), asss... jne... sit yhdistellään sanoiksi os... taa, as... tuu jne. Terv. erityisope

 

[halipupu harmaana]

Me leikitään pk:ssa KPTS-junaa ja lapet tykkäävät ja oppivat samalla nuo äänteet. Kannattaa kokeilla!

 

[wer]

Hei,
Mikäli k ääntyy äännettäessä kirjaimen nimea, niin sit vaan vokaaleja perään (koo, kuu, kyy, kaa... o, u, y ovat äänteellisesti toisiaan lähellä). Sama juttu s-äänteen kanssa, kun äänteen oikea paikka on löytynyt, vaikka d:n kautta, niin soo, suu, syy... so, su, sy... osss (pitkänä), asss... jne... sit yhdistellään sanoiksi os... taa, as... tuu jne. Terv. erityisope

Juuri näin olen pph:na lukuisia lapsia "opettanut puhumaan". Kotona asioihin ei ole otettu muuta kantaa kuin tyyliin "milloinkahan lapsi oppii puhumaan". Neuvolasta perheet eivät ole saaneet mitään ohjeita. Vanhemmilla ei ole ollut taitoja eikä haluja omatoimisesti harjoittaa lapsia ja puheterapeutille ei vielä 4-vuotiaita muutaman äännevirheen takia välttämättä lähetetä. On muuten moni vanhempi jälkikäteen kiittänyt, kun ei ole sitten lapset puheterapiaa tarvinneetkaan. Muuten, tuo klusiilien korvautuminen toisella klusiililla on aika yleistä.

 

["Aapee"]

Kiitos miljoonasti näistä neuvoista! Ja tosi hyvä, että muistin tulla vielä takaisin tänne lukemaan, kun aamupäivän nettihetki keskeytyi pientapaturmaan...

Mustakin tuntuu ikävältä lähteä jankkaamaan näitä, mutta näillä leikillisemmillä keinoilla onnistuu hyvin! Äkkiäkös mä jotain muistipelejä ja kuvalottoja askartelen... Niihin sitten vaan kuviksi kuu, kyy, suu, Ruu (Nalle Puhista) ja täytyy näitä kehitellä lisää...

 

["Vieras"]

Meillä neuvottiin harjoittelemaan k maksamalla sängyllä selällään jolloin kieli on Jo valmiiksi takana. Esim ankka sopiva sana. Meillä tuli k: sijasta myös t. Nyt lapsi oppi ihan itsestään kaikki Konsonantit vaikka ensin puuttui tosi monta. Vuosi lisää auttoi, nyt ikää 5.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";28026294]Meillä neuvottiin harjoittelemaan k maksamalla sängyllä selällään jolloin kieli on Jo valmiiksi takana. Esim ankka sopiva sana. Meillä tuli k: sijasta myös t. Nyt lapsi oppi ihan itsestään kaikki Konsonantit vaikka ensin puuttui tosi monta. Vuosi lisää auttoi, nyt ikää 5.[/QUOTE]

Siis makaamalla. Ei maksamalla. Pelkää tätä ennakoivaa kirjoitus"apua".