Miten lapsi isojen sänkyyn?

[neiti Dina]

Löydettiin meidän pinnikselle ostaja, ja kun joka tapauksessa on aijottu lapsi siirtää jatkettavaan nukkumaan kohta puoliin, niin sama alkaa jo harjoittelemaan. Tänään lapsi meni ihan kiltisti uuteen sänkyyn, ja itse menin viereen. Pieni nukkuu silloin tällöin meidän vanhempien vieressä, ja oli selvästi hyvillään nyt läheisyydestä. (Pinnikseen on vain viety ja nukahtanut itsekseen).Alku sujui hyvin, mutta Lapsi ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, kutitteli ja hassutteli vaan, eli selkeästi äidin läsnäolo häiritsi. 1h15min makoiltuamme, pinnis raahattiin takaisin huoneeseen

Neuvoja, niksejä, kokemuksia, miten opettaa lapsi uuteen sänkyyn?

 

[Olisko tämä]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

 

[neiti Dina]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

ei lapsi jää sinne sänkyyn, pinkaisee saman tien perään. kokeiltiin tuotakin tänään joku 20 kertaa.

 

[tissipapu]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

ei lapsi jää sinne sänkyyn, pinkaisee saman tien perään. kokeiltiin tuotakin tänään joku 20 kertaa.

Niin... kai se vitsi on siinä, että ei saisi antaa periksi, vaan viedä vaikka sata ja kaksikymmentä kertaa sänkyyn.

Meillä päästiin hyviin nukutusrutiineihin niin, että tiettyjen unilaulujen jälkeen ei enää sallittu seurustelua, vaan pää tyynyyn ja rauhallista selän silittelyä, kunnes lapsi on vaipunut nirvanaan eikä jaksa enää nousta, vaikka vanhempi lähtisikin pois. Tämä "murros" tapahtui heinäkuussa; helmikuusta lähtien harjoiteltiin. Tyttö oli silloin siirrettäessä 1 v 6 kk.

 

[neiti Dina]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

ei lapsi jää sinne sänkyyn, pinkaisee saman tien perään. kokeiltiin tuotakin tänään joku 20 kertaa.

Niin... kai se vitsi on siinä, että ei saisi antaa periksi, vaan viedä vaikka sata ja kaksikymmentä kertaa sänkyyn.

Meillä päästiin hyviin nukutusrutiineihin niin, että tiettyjen unilaulujen jälkeen ei enää sallittu seurustelua, vaan pää tyynyyn ja rauhallista selän silittelyä, kunnes lapsi on vaipunut nirvanaan eikä jaksa enää nousta, vaikka vanhempi lähtisikin pois. Tämä "murros" tapahtui heinäkuussa; helmikuusta lähtien harjoiteltiin. Tyttö oli silloin siirrettäessä 1 v 6 kk.

meillä on 1v9kk. ja saan varmaan sitten roudailla sitä seuraavat puoli vuotta tuolla kun on niin luja tuo oma tahto.

 

[ieras]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

ei lapsi jää sinne sänkyyn, pinkaisee saman tien perään. kokeiltiin tuotakin tänään joku 20 kertaa.

Niin... kai se vitsi on siinä, että ei saisi antaa periksi, vaan viedä vaikka sata ja kaksikymmentä kertaa sänkyyn.

Meillä päästiin hyviin nukutusrutiineihin niin, että tiettyjen unilaulujen jälkeen ei enää sallittu seurustelua, vaan pää tyynyyn ja rauhallista selän silittelyä, kunnes lapsi on vaipunut nirvanaan eikä jaksa enää nousta, vaikka vanhempi lähtisikin pois. Tämä "murros" tapahtui heinäkuussa; helmikuusta lähtien harjoiteltiin. Tyttö oli silloin siirrettäessä 1 v 6 kk.

Öh ja köh. Meillä kokeiltiin tuota, että "ei saa antaa periksi". No se meni sitten siihen, että 2 tuntia joka ilta ja joka päivä (päikkärit) sitä kannettiin edestakas tossa pari viikkoa, kun sit mulla meni hermo. Nyt me sit miehen kanssa istutaan vuorotellen siellä lapsen vieressä siihen asti, että nukahtaa. Tämä kestää puolesta tunnista tuntiin. Ja meillä ei olisi luovuttu pinnasängystä vielä, mutta oppi ite kiipeemään pois sieltä.

Eli suositan, että pidä pinnasänky niin kauan kuin mahdollista

Ikää muksulla 1v10kk.

 

[MinnaMari]

Meilla homma onnistui niin, etta hommattiin kaksi "irrotettavaa" sangyn laitaa, jotka oli saadettavissa korkeuden ja pituuden suhteen sankyyn sopiviksi. Niita sitten kaytettiin ensi alkuun muutama viikko, jonka jalkeen poistettiin ensi toinen laita ja sitten myohemmin toinenkin - nyt tytar nukkuukin ilman niitakin sangyssaan ihan ilman ongelmia. Tytto olisi kylla paassyt sangysta jalkopaan kautta pois, mutta tottahan ne laidat siella sangyn ylapaassa antoivat sellaista turvallisuuden tuntua ettei han sielta alkanut pois pyrkimaan vasta kuin aamulla kun oli jo muutenkin aika herata. Me tehtiin tuo muutos pinnasangysta tavalliseen kun tytto oli 1 v 11kk ikainen. Ainut juttu on tietty se etten tieda saako tuollaisia sankyjen "irtolaitoja" Suomesta, me kun hommattiin omamme Uudesta Seelannista jossa nyt asutaan. En sitten tieda auttaisko vaikka selkanojallisten tuolien tms laittaminen sangyn viereen "laidaksi" turvaa tuomaan. Onnea ja karsivallisyytta matkaan!

 

[Mahza]

Mä oon sitkeesti kantanut vaan takasin omaan sänkyyn, sen sata kertaa. Loppujen lopuks se on toiminut, ja lapset menee itse sänkyihin ja nukahtaa sinne hyvillä mielin.

 

[vieras]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

ei lapsi jää sinne sänkyyn, pinkaisee saman tien perään. kokeiltiin tuotakin tänään joku 20 kertaa.

Niin... kai se vitsi on siinä, että ei saisi antaa periksi, vaan viedä vaikka sata ja kaksikymmentä kertaa sänkyyn.

Meillä päästiin hyviin nukutusrutiineihin niin, että tiettyjen unilaulujen jälkeen ei enää sallittu seurustelua, vaan pää tyynyyn ja rauhallista selän silittelyä, kunnes lapsi on vaipunut nirvanaan eikä jaksa enää nousta, vaikka vanhempi lähtisikin pois. Tämä "murros" tapahtui heinäkuussa; helmikuusta lähtien harjoiteltiin. Tyttö oli silloin siirrettäessä 1 v 6 kk.

Öh ja köh. Meillä kokeiltiin tuota, että "ei saa antaa periksi". No se meni sitten siihen, että 2 tuntia joka ilta ja joka päivä (päikkärit) sitä kannettiin edestakas tossa pari viikkoa, kun sit mulla meni hermo. Nyt me sit miehen kanssa istutaan vuorotellen siellä lapsen vieressä siihen asti, että nukahtaa. Tämä kestää puolesta tunnista tuntiin. Ja meillä ei olisi luovuttu pinnasängystä vielä, mutta oppi ite kiipeemään pois sieltä.

Eli suositan, että pidä pinnasänky niin kauan kuin mahdollista

Ikää muksulla 1v10kk.

Siinähän istutte lapsen vieressä seuraavat kaksi vuotta!

 

[Vilma-Onni]

Meillä siirryttii vajaa kaks veenä isoon sänkyyn ja samat rutiinit, kuin pinnasängyssäkin. Peittelyt, hyvän yön suukot ja pois. Hyvin jäi sänkyyn. Asiaa varmasti auttoi isoveli, joka nukkuu samassa huoneessa. Iltasatu otettiin hetimiten käyttöön ja se luetaan yhdessä kuopuksen sängyllä, jonka jäljeen hyvät yöt.
Päiväunille meno sujui ekat pari viikkoa hyvin (siis viikonloppuisin kotona) mutta sitten hokas, että mähän voin leikkiä täällä.. sikeesti vaan takas laitettaan omaan sänkyyn, kunnes väsy voittaa. Eilen jäi heti päiväunille ja simahti samantien.

Esikko juoksutti aikansa, alkuun vietiin monet kerrat sänkyyn, kunnes oppi.
Yöjuoksut on sitten eriasia....

 

[Aurinkokunta]

Joo, kyllä se siitä alkaa varmasti suttaantumaan ajan kanssa. Iltatoimet rutiinisti aina ja järjestelmällistä palautusta sänkyyn aina kun tulee pois, tai toinen vaihtoehto on jäädä "vahtimaan" mutta senkin lapsi voi ottaa huvina ja hupina ja koittaa alkaa seurustella "vahdin" kanssa. Eli "vahdin" täytyy olla lujana- pedissä ei enää puhuta sen jälkeen, kun ollaan viimeiset hyvät yöt toivotettu.

 

[leijona76]

Meillä alku sujui hyvin mutta sitten alko karkaaminen eikä se ole kohta 3kk helpottanu tippakaan. Aina se kantaminen ei tuo tulosta vaikka miten yrittää. Nyt poika vastustaa niin että sängystä karkaaminen täytyy konkreettisesti estää. Nukkuu kyllä sitten aamuun asti kun saadaan nukahtamaan.
Iltarutiinit ovat aivan samat ja tutut, se jääminen vain ei suju sitten ollenkaan.

 

[me]

Et ole itse vieressä, vaan sama rutiini kuin pinnikseen laittaessa?

näin meillä. ja jos tulee pois niin kannettiin takasin uudestaan, 2 iltaa jakso lapsi tulla pois ainakin sen miljoona kertaa ja sit oppi...