H
Hmmmm
Vieras
Taustaa; Oltiin yhdessä 8 v ennen kuin menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Olemme olleet onnellisia ja tulemme hyvin toimeen keskenämme.
Tällä hetkellä olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta,ja pian syntyy iltatähtemme (kolmas lapsi). Raskaus oli vahinko! Selvisimme kuitenkin (kai) ihan hyvin ja hyväksyimme asian.
Raskaus on jo loppusuoralla.
Olemme tehneet muutama vuosi sitten virheen; luotimme miehen sukulaiseen ja ostimme hänen talonsa. Talo ei ollut aivan terve. Lisäksi sukulainen oli hamstrannut tavaraa, eikä vienytkään niitä pois muuttaessaan. Miehen vaatimuksesta jätimme asian siihen,ja olen tässä koko ajan vienyt kaatopaikalle tavaraa. kesät ja talvet.
Ongelmia tullut myös siitä,että sukulainen on saattanut omilla avaimillaan tulla hakemaan jotain,jonka olen jo kuukausia aiemmin vienyt kaatopaikalle...ja riita on valmis.
Lista on loputon,mutta ongelmien pitäisi olla ohi. Talossa pystyy asumaan ja viihdymme hyvin,remonttia tehty, ja kodilta tuntuu.
Mutta parisuhde ilmeisesti kärsi aika pahasti jossain yhteydessä.En tiedä milloin alamäki alkoi.
Kun muistelen elämäämme edellisessä kodissa, kaikki oli erilailla. Toki perhekin on kasvanut ja kiireet sitä kautta.
Tällä hetkellä haluaisin kerätä tavarat ja lähteä lasten kanssa. Pahinta tässä on se,että miehen mielestä kaikki on ilmeisen hyvin. Arki rullaa kai hänen mielestään hyvin. Ja toki rullaa; lukuunottamatta sitä että mies ei tee mitään kotona (hengailee autotallissa), seksiä ei ole, mies ei tunnu enää kunnioittavan minua,johtunee jatkuvasti nalkutuksesta jota harrastin talon takia.
Mies tulee illalla töistä ja ajattelin ehdottaa...Jotain. Eroa? Paussia? Talon myyntiä?
Miten tätä nyt voisi lähestyä? Tällä hetkellä hädin tuskin uskallan avata suutani.
Olemme vieraantuneet niin naurettavan paljon,etten esim.näytä kipujani miehelle (en kerro jos supistelee esimerkiksi). En halua miestä synnytykseen. En edes halua mennä VESSAAN,jos mies on kotona.
Tuntuu ihan vieraalta.
Apua
Tällä hetkellä olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta,ja pian syntyy iltatähtemme (kolmas lapsi). Raskaus oli vahinko! Selvisimme kuitenkin (kai) ihan hyvin ja hyväksyimme asian.
Raskaus on jo loppusuoralla.
Olemme tehneet muutama vuosi sitten virheen; luotimme miehen sukulaiseen ja ostimme hänen talonsa. Talo ei ollut aivan terve. Lisäksi sukulainen oli hamstrannut tavaraa, eikä vienytkään niitä pois muuttaessaan. Miehen vaatimuksesta jätimme asian siihen,ja olen tässä koko ajan vienyt kaatopaikalle tavaraa. kesät ja talvet.
Ongelmia tullut myös siitä,että sukulainen on saattanut omilla avaimillaan tulla hakemaan jotain,jonka olen jo kuukausia aiemmin vienyt kaatopaikalle...ja riita on valmis.
Lista on loputon,mutta ongelmien pitäisi olla ohi. Talossa pystyy asumaan ja viihdymme hyvin,remonttia tehty, ja kodilta tuntuu.
Mutta parisuhde ilmeisesti kärsi aika pahasti jossain yhteydessä.En tiedä milloin alamäki alkoi.
Kun muistelen elämäämme edellisessä kodissa, kaikki oli erilailla. Toki perhekin on kasvanut ja kiireet sitä kautta.
Tällä hetkellä haluaisin kerätä tavarat ja lähteä lasten kanssa. Pahinta tässä on se,että miehen mielestä kaikki on ilmeisen hyvin. Arki rullaa kai hänen mielestään hyvin. Ja toki rullaa; lukuunottamatta sitä että mies ei tee mitään kotona (hengailee autotallissa), seksiä ei ole, mies ei tunnu enää kunnioittavan minua,johtunee jatkuvasti nalkutuksesta jota harrastin talon takia.
Mies tulee illalla töistä ja ajattelin ehdottaa...Jotain. Eroa? Paussia? Talon myyntiä?
Miten tätä nyt voisi lähestyä? Tällä hetkellä hädin tuskin uskallan avata suutani.
Olemme vieraantuneet niin naurettavan paljon,etten esim.näytä kipujani miehelle (en kerro jos supistelee esimerkiksi). En halua miestä synnytykseen. En edes halua mennä VESSAAN,jos mies on kotona.
Tuntuu ihan vieraalta.
Apua
No ei sitä koskaan tiedä, mutta tuskin tuo on vastaus ongelmiisi. Hauska että sinulla on kuitenkin vielä pilkettä silmäkulmassa.