Marenki-milli
Mymmelinäiti pohti ihmisiä, jotka pysyvät huonossa suhteessa lasten takia. En minäkään sitä ymmärrä, mutta jos ollaan suhteessa missä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, kunhan on sorruttu arkeen. Missä menee tasaisentylsän ja huonon suhteen ero?Alkuperäinen kirjoittaja derffi:Kun asitii että vuosien myötä tästä ei ehkä saa rakennettua edes ystävyyssuhdetta ja pohtii onko ainoa keino hajottaa perhe... Sitä en ikinä olisi halunnut omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo osa aikuisia niin silti vanhempien ero on heillekin suuri asia.
Onko esimerkkiä lapsille todellakin hajoittaa perhe? Totta kai tulee olla esimerkkinä ja näyttää että elämisen onni on omissa käsissä, mutta..?
Omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä, vaikka äiti välillä huokaileekin puolisonsa (siis isäni) tylsyyttä ja saamattomuutta, onneksi ei sentään selosta seksielämää. Tähän ikään päästyäni ihailen heitä. He ovat pysyneet yhdessä, välillä ihan vaan sen takia, että päättivät kerran pysyä.
Varmasti on jäänyt jotain elämättä. Mutta ilman toisiaan heidän elämänsä olisi muutenkin ollut erilainen. Elämä on valintoja.
Onnettomalle vaimolle voimia. Mun mielestä sä teet kanssa ihan oikein, vaikka se ei hyvältä tunnukaan. Raha on kuitenkin aika mahtava voima eikä sen takia kannata elämäänsä pilata ja välejä sukulaisiin, jos kerran tietää että miehestä ei ole loppuelämän kumppaniksi.