Miten kotiäideillä pää kestää

Tyypillinen keskustelunlyttäys (yritys). Ensin mollataan ja sitten kun puolustetaan niin tullaan paikalle ilkeilemään tyyliin "kalahtiko kalikka hä?"



Mistä aiheesta sitten saisin sauhuta, ellen siitä mikä koskee minua oi sinä kaikkitietäväviisasharmaa?

Sauhua rauhassa mistä halajat. Totesinpahan vaan, ettei kaikki taida olla ihan ok tämän asian suhteen, kun aina hermostut. Vaikka asia ei koskisi edes sinua vaan aihetta yleensä. Ehkä voisit pohdiskella asiaa tykönäsi ja saada jonkinlaisen rauhan. Voimia.

 

Minähän luulin, että viihtyisin kotona. Mutta enpä viihdykään täällä on jumalattoman tylsää. Kävin työpaikallani alkuviikosta ja ai että sitä adrenaliinipotkua, jonka siellä piipahtamalla sain! Tuntui, että heräsin taas henkiin... vielä muutama kuukausi ja pääsen taas remmiin mukaan

 

Paremmin pää kestäisi kotiäitiyttä kuin tätä jatkuvaa koti-päiväkoti-työpaikka-päiväkoti-koti -rumbaa ja jatkuvaa organisointia, että ehtii tehdä ruoan jossain välissä ja pestä pyykkiä, siivota ym. Illalla pitää lapsen olla klo 19 sängyssä, että jaksaa nousta varhain aamulla päiväkotiin, joten arkipäivisin on turha haaveilla kyläilyreissuista tms. Jos talous antaisi periksi, ryhtyisin välittömästi kotiäidiksi.

Niin se on ihan ihmisen luonteesta kiinni. Mä sanon että mä pääsin paljon helpommalla kun kävin töissä ja meilä oli lapsilla hoitaja kotona. Mut näin nyt parempi, olen kotona vielä jonku aikaa. Toisille sopii toinen ja toiselle toinen. Tiedän nimittäin monta äitiä jotka eivät todellakaan vois olla päivästä toiseen kotona ''vain'' lasten kans.

 

tekeekö sun pienet lapset kotityöt, pesee pyykit, siivoaa jälkensä ja laittaa ruuat? Ei meillä ainakaan tehny. Nykyään kyllä alkaa olla jo aika pystyvät muksut mutta jätinkin kotiäiti ajan taakseni jo aikaa sitten, kun ei vaan pää kestäny sitä.

Se on normaalia elämää, ei passaamista. Tai sitten voin sanoa että meillä mies passaa myös minua ja lapsia.

 

Sinulla taitaa olla jokin ongelma tämän kotiäitiysasian kanssa. Useamman kerran olet ollut jo vouhkaamassa, jos joku erehtyy sanomaan poikkipuolisen sanan asiaan liittyen. Etkö ole sinut valintojesi kanssa vai mikä lie mättää.

Niin juu, jos on mielipiteitä asiaan X liittyen ja tykkää puolustaa omaa näkemystään, niin silloinhan on epävarma omasta valinnastaan tai jotain on pakosti vialla

 

[QUOTE="akka";24815976]Näin ajatellen kestää hyvin.Pojat koulussa koko päivän,mies töissä ja mä sairaslomalla nyt toista viikkoa.Tääl ei ole mitään tekemistä,kukaan ei sotke ja olen elukoiden seuraneitinä.
Hyvin tätä jaksais jos vaan palkkaa maksettais =)[/QUOTE]

Juokseehan se palkka sairaslomalla. Täälläkin toinen viikko menessa ja pian taas lekuriin, uusi antibioottikuuri kait.
Mukavaa tää ei kyllä oo, kun ei voi liikkua, jalka niin kipee ja turvoksissa.

 

Minä kerron sinulle salaisuuden. Kestän oikein hyvin, sillä elämäni sisältö ei ole miehen ja lasten passaaminen, siivoaminen ja ruuanlaitto.

Meillä on perhe. Perheessä kaikki passaavat aika ajoin toisiaan, ainakin meillä.
Teen viikkosiivouksen poikkeustapauksessa, ehkä 5 kertaa vuodessa. Mies ja teinit meillä siivoaa.
Ja ruuanlaitto on harrastukseni, laitan mielelläni joka päivä eri ruuat itselleni ja perheelleni niinä päivinä kun perhe syö liharuuan.

Ja elämän sisältö. Niin. Lapset, taide, kulttuuri, yhdistystoiminta, vapaa sivistystyö... Olen pärjäillyt ihan hyvin sen sisällön kanssa, kiitos kysymästä.

 

Se on normaalia elämää, ei passaamista. Tai sitten voin sanoa että meillä mies passaa myös minua ja lapsia.

Voi sen tietty ajatella noinkin. Mä nostan hattua niille jotka tuota rumbaa jaksaa. Töissä mä tunnen olevani jälleen elossa ja mä luulin että musta sais kunnon kotiäidin. Vihasin kaikkia, muskareita, kerhoja, puistoja. Töissä oltuani olen jälleen löytänyt itseni ja jopa sen rakastavan äidin joka jaksaa taas leikittää ja laulattaa ja tekee sen ilolla.

 

No n kestäisi jos elämäni sisältö olisi tuo.

Mutta kas kummaa, olen pääsääntöisesti kotiäiti ja pph. Hassua sinänsä, mun elämään mahtuu niin niin paljon muutakin kun lapset ja mies. Mä maalaan, ulkoilen (lasten kanssa ja yksin) tapaan ystäviä (niitäkin lasten kanssa tai yksin) Ja kuitenkin nautin lasten kanssa olemisesta. Siksipä en kodin ulkopuolelle mene töihin ellei pakko ole. =)

 

Voi sen tietty ajatella noinkin. Mä nostan hattua niille jotka tuota rumbaa jaksaa. Töissä mä tunnen olevani jälleen elossa ja mä luulin että musta sais kunnon kotiäidin. Vihasin kaikkia, muskareita, kerhoja, puistoja. Töissä oltuani olen jälleen löytänyt itseni ja jopa sen rakastavan äidin joka jaksaa taas leikittää ja laulattaa ja tekee sen ilolla.

Minä olen tehnyt tästä elämänvaiheesta iin mieluisan kuin mahdollista, enkä ajattele että muskarit ym. olisi pakollisia.

 

Minä luulen, että kotiäitien pää kestää, koska heillä on poikkeuksellisen hyvä ja kestävä pää ja kapasiteettia löytää arkeensa mielekästä sisältöä ihan ominkin vomin.
Me heikkopäisemmät sen sijaan joudumme hakemaan stimulanssia eloon ja oloon muualtakin, kun omassa päässä ei rahkeet riitä.

 

Toiset kestää paremmin kuin toiset, sama kuin saunan kanssa. :xmas:
Minä en ollut kauhean hyväkestoinen kotiäitinä, en myöskään saunassa. Onkohan näissä hei joku yhteys... Hmm.

 

äitiyslomalla oltu tässä 9kk.. sitä ennen töissä 24/7 mooonta vuotta.

ja pakko sanoa, että kaipaan töihin!!!!! äskenkin meni hermot, vauva itki ja itki väsyään, mutta ei halunnut mennä nukkumaan, koira halusi pihalle, mutta en voinut lähteä.... kämppä sotkuinen, mutta mites siivoat, kun vauva alkoi nukkua... huoh.
rakastan vauvaani, mutta välillä vain hermostun liikaa ukko tulee töistä niin tämä lähtee KÄVELYLLE!! vauvan kanssa kun ei voi lähteä, pientä flunssaa liikkeellä-

 

äitiyslomalla oltu tässä 9kk.. sitä ennen töissä 24/7 mooonta vuotta.

ja pakko sanoa, että kaipaan töihin!!!!! äskenkin meni hermot, vauva itki ja itki väsyään, mutta ei halunnut mennä nukkumaan, koira halusi pihalle, mutta en voinut lähteä.... kämppä sotkuinen, mutta mites siivoat, kun vauva alkoi nukkua... huoh.
rakastan vauvaani, mutta välillä vain hermostun liikaa ukko tulee töistä niin tämä lähtee KÄVELYLLE!! vauvan kanssa kun ei voi lähteä, pientä flunssaa liikkeellä-

Ei voi siivota kun vauva nukkuu...

Ei elämästä pakko ole tehdä hankaa vain siksi, että on lapsia

 

Kiitos kysymästä, voin oikein hyvin. Päiväni lapsen kanssa ovat yleisesti ottaen ihania. Toki joukkoon mahtuu niitä päiviä, kuin joko minulla tai lapsella pipo kiristää. Työelämässä se pipo vasta kiristikin, kun annoin työn määritellä ihmisarvoni. Nyt koen itseni onnelliseksi saadessani osallistua pienen ihmisen päivittäisiin seikkailuihin, joita myös kasvuksi kutsutaan. Töihin olen tulevaisuudessa palaamassa, mutta kallisarvoisen läksyn oppineena: kun suljen työpäätteeni klo 16, en uhraa kallisarvoista aikaani asioiden murehtimiseen, jotka eivät ole sen arvoisia.

 

Miksei kestäisi?
Aika jonka annan lapsilleni ja kodinhoidolle on kuitenkin aika lyhyt. Aikansa kutankin. Nautin, kun ei tarvitse kello kaulassa roudata lapsia minnekään ja lapset tietävät äidin olevan kotona kun tulevat koulusta. Eikä tarvitse todistella tai selitellä lasten sairasteluita kenellekään.
Minusta on ihanaa, kun voin lasten kanssa kerhoilla ja tavata ystäviä. Ja mitä kodinhoitoon tulee, niin tavallaan pidän kodin siivoamisestakin (tai ainakin silloin kun saan siitä lapsilta ja mieheltä palautetta). Aika hurjaa olisikin pitää tälläistä laumaa eläimiä ja sitten ei pitäisikään kodin siivouksesta.

 

[QUOTE="vieras";24816174]Ei voi siivota kun vauva nukkuu...

Ei elämästä pakko ole tehdä hankaa vain siksi, että on lapsia [/QUOTE]

Ei olekaan, normaalisti siivoisin, mutta nyt on tyttö ollut tämän viikon erittäin pahalla päällä kokoajan hereillä ollessaan (hampaita tulossa) joten olen hiljaa ja annan nukkua, kun nukkuu. Parempi nyt niin

 

Ei olekaan, normaalisti siivoisin, mutta nyt on tyttö ollut tämän viikon erittäin pahalla päällä kokoajan hereillä ollessaan (hampaita tulossa) joten olen hiljaa ja annan nukkua, kun nukkuu. Parempi nyt niin

No sitten mie ymmärrän.
Jotkut vaan tosiaan eivät enää "elä" kun lapset nukkuu. Kuiskitaan ja hiippaillaan ja se on hullua jos sitä tekee aina.
Tässä kohtaa se varmasti on ihan fiksua

 

kestää hyvin,päivät siivoan ja passaan lapsia ja kun mies tulee töistä se hyppää vuoroon ja passaa minua ja lapsia=)
Oikeesti ei minunkaan pää kestäis samaa päivästä toiseen,mutta tykkään ola kotona ja kun tylsistyttää lähdetään vaikaa reissuun koko perhe ja jos tylsistyttää vielä enenmän nakataan lapset mummolaan ja lähdetään kaksin miehen kanssa tai lähden yksin kavereitten kanssa=)Arkea jaksaa kun on elämässä juhlaakin mikä piristää=)

 

Kyllä musta välillä tuntuu, että pää ei kestä. Siis mikään ei ole niin ihanaa kuin tuon vauvan kanssa oleminen mutta siis sosiaalinen elämä on suht kuollut. Yritän päästä ihmistenilmoille mahd. paljon mutta tuntuu, ettei vaan löydy mistään kunnon paikkoja. Meidän taloyhtiön pihalla ei ikinä ole muita perheitä, yksin siellä leikitään... lähipuisossa ei ole ku teinejä?? päivälläkin?.. kerran viikossa päästään onneks jumppaan vauvan kanssa, se on mun viikon kohokohta.. ollaan myös käyty vauvakahvilassa, mutta tuntuu ettei siellä ketään ole innokas juttelemaan. Töitä oon katellut, mutta vielä ei mitään hyvää ole tullut vastaan. Tottakai nautin vauvani kanssa mutta oma sosiaalinen elämäni on kärsinyt...

 

Olen kyllä mielin määrin kuullut niitä valituksia töissä käymisestä, ja siitä kuinka siellä kaikki tuppaa olemaan päin sitä... Pitäis siellä pääkopassa tapahtua se "naksahdus", että osais olla tyytyväinen ylipäänsä elämäänsä sisälsi se sitten kotona olemista tai työssäkäymistä.

 

Rutiinit on se pahin juttu! Joka ikinen päivä sitä samaa, paitsi että koska sellaiseen leviää pää, on pidettävä ohjelmatoimistoa pystyssä myös. Maanantaisin aina aivot sauhuaa kun miettii, mitä pientä piristävää ekstraa alkavalle viikolle keksisi. Ilman sitä mulla lentäisi puurokattila seinään viimeistään torstaihin mennessä

Mä taas ahdistun siitä, jos joka päivä pitäisi olla jotain erityistä ohjelmaa ja olla menossa tukka putkella...hrrr...ihanaa olla kotona ja tehdä just sitä mikä millonkin sattuu huvittamaan. Aina on löytynyt seuraa jos on sitä kaivattu, mutta en todellakaan halua sitä seuraa joka päivä!