Toggle sidebar

Miten koiranne reagoinu raskauteesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tiia"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

"Tiia"

Vieras
Eli lueskelin tuolla koirat.comissa keskusteluja ja siellä käynyt ilmi, että tää meidän koirien käytös johtuu raskaudestani. Tullessani raskaaksi koirat muuttuivat salamana. Ennen sain rauhassa kävellä ympäri kämppää ja puhua, Nousta sohvalta ja mennä takas. Mutta nyt; Pieninkin liikkeeni saa koirat nousemaan. Mun ei tarvi ku puhua ni ne nousee. Valitsevat aina paikan mistä näkevät mut. Yks ilta istuin sohvalla ja aloin miehelleni puhumaan ni ne nous jo siitä. Sisällä jatkuvasti seuraavat perässäni.

Alkuraskaudestani jouduin tiputukseen ja sillä välin koira, joka ei koskaan tuhonnut mitään, raapi eteisen oven säpäleiks, irrotti listoja seinistä ja puri porttia...

Miten teidän koirat on reagoinu raskauteesi?
 
Ihan samalla lailla reagoivat. Mutta käyttäytyvät myös samalla lailla kun olen sairaana.

Esikoisen raskausaikana meillä oli kissa joka otti tavakseen maata mun vatsan päällä ja polki sitä. Yleensä vauva alkoi potkia takaisin, jolloin kissa alkoi kehräämään. :)
 
Ei muistaakseni reagoinu oikein mitenkään. Perässä seuraaja on muutenkin. Korkeintaan loppuraskaudesta lenkillä ollessa loi välillä turhautuneita silmäyksiä ku lyllersin niin hitaasti ja koira tottunut reippaampaan menoon.
 
kaverin koira, jonka kanssa en hirveesti edes ole tekemisisssä, mutta joka RAKASTAA vauvoja meni ihan vauhkoksi kun näki mut... juos ympäri pihaa ihan hepulissa ja loppuajan mitä olin siellä istui tiukasti vieressä kiinni mun jalassa ja jos joku tuli lähelle oli heti valppaana ja vahtimassa....

onko narttuja vai uroksia? jos narttuja niin kannattaa varautua valeraskauteen...
 
Meidän koira vahti mua kuin haukka.
Jos istuin sohvalla niin koira makasi pää mun vatsan päällä, yöt nukkui kiinni minussa(vatsaa vasten jos mahdollista), seurasi joka paikkaan ja oli vaan lähellä.

Koiralla oli tapana hypätä vasten halaamaan(saattoi olla kovakourainen->iso koira)niin hyppäsi aina tosi varovasti minun kohdalla tai jäi ns.ilmaan ja odotti että tulen vastaan halaamaan.

Ja vauvat kun syntyi niin sama hellä kohtelu odotti heitäkin.
 
Meidän nartut (joista toisella on ollu omatkin pennut) eivät välittäneet mitään. Ehkä ihan lopussa tämä pennuton tarkkaili mua enemmän mut ei mitään selkeää muutosta ollu. Paimenrotuisia ovat vielä niin kuvittelin että olisivat enemmän reagoineet.
 
Ensimmäisessä raskaudessani uroskoira 2 v. "tiesi" raskaudestani jo ennen minua. Nolotti aina nousta sohvalta, sängyltä, penkiltä tai jostain, kun se meni heti haistelemaan paikkaa, josta nousin ylös. Epäilin kovasti hygieniani pettäneen, mutta sepäs nyt sitten vain haistoi tuon odotuksen... Samoin se vahti minua kuin haukka koko odotuksen ajan. Oli syömättä sairaalassaoloni ajan jne. Vauvaa se vahti myös kuin haukka, ja omasta mielestään selvästi oli tärkeä perheenjäsen. Tämä toinen koiramme - uros myös ja samanrotuinen - on luonteeltaan aivan toisenlainen, eikä se ole oikeastaan ottanut mitään kantaa raskauteen. Vauvaa se mielellään vartioi, mutta myös pelkää.
 
Mun silloinen parivuotias airisuros oli pohjattoman kiinnostunut nuuskimaan mua jo ennen kuin plussasin. Se kaivoi mut jopa peiton alta kun nukuin, töni kuonollaan pyjaman syrjään ja nuuhkutteli antaumuksella vatsanseutuani. Vessaan se tunki perässä ja istui kiinteästi katselemaan kun pissasin, elen erikseen häätänyt sitä pois, silloin se jäi haikeana vingahtelemaan vessanoven eteen.

Multa ehti käpy kärvähtää tunkeiluun, ennen kuin hoksasin, mikä oli homman nimi. Kuopuksesta raskaustestin ostaminen oli pelkkä muodollisuus, karvainen kotitesti paljasti uutisen heti kättelyssä. Kavereistakaan kukaan ei ole päässyt yllättämään raskausuutisella muuten kuin puhelimen välityksellä.
 
Enpä huomannut eroa narttukoirani käytöksessä. MUTTA kotiuduttuani vauvan kanssa, koira kehitti itselleen juoksut. Näin kävi kummankin lapsen kotiintullessa.
 
Meillä oli uroskoira(amerikancockeri). Esikoisen odotusaikaan se oli jonkinverran agressiivinen minua kohtaan(näytteli mulle hampaitaan, ärisi ja murisi)- ja muun ajan istui vaan mun edessä ja tuijotti mua yötä-päivää. Se meni ohi, kun lapsi syntyi. Toisessa raskaudessa ei ollut agressiivisuutta, vaan raskaus oli koiralle liikaa, eikä se enää innostunut leikeistä tai syömisestä, muuttui apaattiseksi. Koira vaan tuijotti mua ja tärisi...
 
Meillä toinen koira ei reagoinut mitenkään. Sama koira ei myöskään reagoinut vauvaan mitenkään. Nyt poika 5kk ja koira välillä käy poikaa lipaisemassa muuten ei oikeastaan huomioi pojan olemassaoloa. Kyseessä sekarotuinen narttu.

Toinen koira hovawartnarttu tuli raskausaikana köllöttelemään viereen sohvalle ja laittoi pään mun mahan päälle. Ulkona varsinkin "vahti" mua ja aina kun joku oli sitten koira tai ihminen tuli vastaan lenkillä, koira liimautui mun jalkaan kiinni. Sama koira on pojalle toiminut "varaemona" käy ilmoittamassa mulle jos vauva itkee enkä neidin mielestä reagoi tarpeeksi nopeasti. Jos antais niin koira pesis pojan päästä varpaisiin, olis siis koko ajan lipomassa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa