Miten kestätte syyllistämisen?

[Herkkäkö]

Viitaten mm. aiemmin aloitettuun ketjuun "Miksi liian pienenä hoitoon":
Miten te muut kestätte tuon kaltaisen syyllistämisen? Minulle on 1-vuotiaan äitinä tullut todella yllätyksenä, miten julmaa selkään puukotusta äidit harrastavat toisiaan kohtaan. Päivähoitokysymyksen lisäksi imetys ym. ym. Kaikki asioita, joita kukaan ei voi tulla tuomaroimaan, mutta tuleepa silti.
Miten kestätte ja käsittelette tätä syyllistämistä? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..? Tuntuu todella pahalta, ei meillä äideillä muutenkaan aina helppoa ole. Vai olenko vain turhan herkkä tapaus

 

[Kisuliini]

Hei! Itse en ole törmännyt mainitsemaasi syyllistämiseen missään muualla kuin keskustelupalstoilla. Toisin sanoin niissä syyllistetään ihmisiä, joita ei tunneta, taustoja ei tiedetä jne. Joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jokainen itse tietää mikä itselle ja omalle lapselle on parasta. Jos tuntuu pahalta lukea toisten mielipiteitä esim. hoitoon viemisestä, kannattaa jättää kyseiset jutut täysin lukematta.

 

[Miksuli]

Täällä se syyllistäminen sanotaan ns.suoraan vaikka ei ihmistä tunnetakkaan,mut kyl sitä syyllistämistä tapahtuu ihan "tosielämässäkin",monet kerrat olen kuullu kuinka äidit puhuu keskenään jostain äidistä pahaa selän takana ja päin naamaa ei sanota,sen takia mä oon ihan kypsä toisiin äiteihin.Ei pahemmin huvita mennä kerhoihin sun muihin juoruu muista ihmisitä ja niiden asioista,kun sitähän ne äidit siellä tekee ja vertailee lapsiaan,ai kun meidän matti osas jo sillon,kuin teidän pipsa ei vielä....Mä elän omaa elämääni ja annan muiden elää myös omaansa,ja ihmettelen tosiaan että äidit ei tue toisiaan,jokainen sitä kannustusta joskus kaipais mutta toinen äiti toidelle äidille susi,näin se vaan valitettavasti menee vaikka niitä poikkeuksiakin on.Meidänki pihapiiris mammoil ei muuta tekemistä kun juoruta tossa pihalla toisten asioita ja kyseenalaistaa toisten päätöksiä.Että aika alas me naisetkin ollaan vajottu.....

Ja saahan oman mielipiteensä ja kantansa sanoa mutta kyllä se pitää aikuisen osata ilmasta rakentavasti,on niin paljon erilaisia tapoja tehdä samoja asioita eikä se että joku ei tee samoin tarkota automattisesti sitä että ne muut olis väärin tehty.<br><br>

 

[Lotta]

Jos äiti on varma ratkaisuistaan (esim. siitä että 1-vuotiaan on hyvä olla päiväkodissa) eikä itse koe siitä huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä ei kai hän silloin myöskään syyllisty. Eli voi antaa toisten äitien juttujen ja arvostelun mennä toisesta korvasta sisään ja roisesta ulos. Mutta jos taas on itse epävarma tekikö oikein...Silloinhan ne toisten mielipiteet saa heilautettua omaa ajattelutapaa ja syyllistymään...

 

[Gerbeera]

Minä olen tuon aloittajan kanssa samoilla linjoilla. En jaksa lukea enää ko.ketjua Miksi liian pienenä hoitoon, vaikka sinne pari kommenttia heitinkin. Miehelle eilen juuri eilen itkin miten mua on yllättänyt naisten julmuus toisia kohtaan, vaikka olen työelämässä siihen ennenkin törmännyt. Mutta se miten heppoisin peruuisten sanotaan toista huonoksi äidiksi. Se on niin kaikkien käytöstapojen vastaista. No, toivottavasti parjaavat saavat hyvän mielen itselleen mutta tänään ajattelin ettei noilla ko.äidellä voi itselläänkään mennä kovin hyvin, kun on aikaa ja energiaa toisia mollata.

Äitiys on ihana asia. Ja äiti on äiti vaikka ei lasta imettäkkään, vaikka vie hänet hoitoon vuoden ikäisenä, vaikka ei käytä kestovaippoja ja antaa usein purkkiruokaa. Tuohon edelliseen listaan kuuluu moni äiti joten ovatko he kaikki nyt niitä huonoja äitejä???. Ei todellakaan, äiti puhaltaa huolet otsalta, katsoo että on puhtaat vaatteet, luo rajoja ja rakkautta, tekee työelämäänsä/opiskeluun koskevat päätökset lasten ehdoilla.

Itselläni arjen pyöritys ja aikanaan työelämän/arjen soveltaminen kuluttaa energiaa paljon. Tähän kaipaisi vertaistukea mutta tältä palstalta on sitä hirveän vaikea saada.

Ihanaa viikonloppua teille hengenheimolaiset.

 

[Gerbeera]

Minä olen tuon aloittajan kanssa samoilla linjoilla. En jaksa lukea enää ko.ketjua Miksi liian pienenä hoitoon, vaikka sinne pari kommenttia heitinkin. Miehelle eilen juuri eilen itkin miten mua on yllättänyt naisten julmuus toisia kohtaan, vaikka olen työelämässä siihen ennenkin törmännyt. Mutta se miten heppoisin peruuisten sanotaan toista huonoksi äidiksi. Se on niin kaikkien käytöstapojen vastaista. No, toivottavasti parjaavat saavat hyvän mielen itselleen mutta tänään ajattelin ettei noilla ko.äidellä voi itselläänkään mennä kovin hyvin, kun on aikaa ja energiaa toisia mollata.

Äitiys on ihana asia. Ja äiti on äiti vaikka ei lasta imettäkkään, vaikka vie hänet hoitoon vuoden ikäisenä, vaikka ei käytä kestovaippoja ja antaa usein purkkiruokaa. Tuohon edelliseen listaan kuuluu moni äiti joten ovatko he kaikki nyt niitä huonoja äitejä???. Ei todellakaan, äiti puhaltaa huolet otsalta, katsoo että on puhtaat vaatteet, luo rajoja ja rakkautta, tekee työelämäänsä/opiskeluun koskevat päätökset lasten ehdoilla.

Itselläni arjen pyöritys ja aikanaan työelämän/arjen soveltaminen kuluttaa energiaa paljon. Tähän kaipaisi vertaistukea mutta tältä palstalta on sitä hirveän vaikea saada.

Ihanaa viikonloppua teille hengenheimolaiset.

 

[Gerbeera]

Minä olen tuon aloittajan kanssa samoilla linjoilla. En jaksa lukea enää ko.ketjua Miksi liian pienenä hoitoon, vaikka sinne pari kommenttia heitinkin. Miehelle eilen juuri eilen itkin miten mua on yllättänyt naisten julmuus toisia kohtaan, vaikka olen työelämässä siihen ennenkin törmännyt. Mutta se miten heppoisin peruuisten sanotaan toista huonoksi äidiksi. Se on niin kaikkien käytöstapojen vastaista. No, toivottavasti parjaavat saavat hyvän mielen itselleen mutta tänään ajattelin ettei noilla ko.äidellä voi itselläänkään mennä kovin hyvin, kun on aikaa ja energiaa toisia mollata.

Äitiys on ihana asia. Ja äiti on äiti vaikka ei lasta imettäkkään, vaikka vie hänet hoitoon vuoden ikäisenä, vaikka ei käytä kestovaippoja ja antaa usein purkkiruokaa. Tuohon edelliseen listaan kuuluu moni äiti joten ovatko he kaikki nyt niitä huonoja äitejä???. Ei todellakaan, äiti puhaltaa huolet otsalta, katsoo että on puhtaat vaatteet, luo rajoja ja rakkautta, tekee työelämäänsä/opiskeluun koskevat päätökset lasten ehdoilla.

Itselläni arjen pyöritys ja aikanaan työelämän/arjen soveltaminen kuluttaa energiaa paljon. Tähän kaipaisi vertaistukea mutta tältä palstalta on sitä hirveän vaikea saada.

Ihanaa viikonloppua teille hengenheimolaiset.

 

[syyllistämisestä]

Kun tunnistaa ja tunnustaa itselleen syyllisyydentunteen on se ainoa tie päästä siitä irti. Muuten joka kerta,kun syyllisyyttä tuottava asia tulee esille alkaa uusi tunnemyrsky. Jos syyllistyy jostain asiasta voi sen hyväksyä ja antaa itsellensä anteeksi. Syyllisyys voi olla oikeata tai väärää, mutta asia kannattaa käydä läpi, tulee huomattavasti vapaampi olo. :hug:

 

[Tane]

\

Jos äiti on varma ratkaisuistaan (esim. siitä että 1-vuotiaan on hyvä olla päiväkodissa) eikä itse koe siitä huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä ei kai hän silloin myöskään syyllisty. Eli voi antaa toisten äitien juttujen ja arvostelun mennä toisesta korvasta sisään ja roisesta ulos. Mutta jos taas on itse epävarma tekikö oikein...Silloinhan ne toisten mielipiteet saa heilautettua omaa ajattelutapaa ja syyllistymään...

samaa mieltä. Jotenkin myös oudoksun kun kotiäiti esittää mielipiteitään, saa hän useimmiten ryöpyn niskaan, miten voit syyllistää jne.. Vaikka olisi kuinka kauniisti sanonut oman kantansa.

 

[anu]

Noh..nykyään on niin tarkat kriteerit kuka saa olla äiti/vanhempi ollakseen riittävän hyvä omalle lapselleen. Tässä hieman listaa:

-riittävästi ikää ja kokemusta elämästä
-hyvä työpaikka ja tulot ovat ratkaisevia
-uhraa sitten kaiken elämästään vanhemmuudelle (esim.työpaikka, ystävät; missään ei saa enää käydä "tuulettumassa" ja minim. 3vuotta kotona lasten kanssa)
-täydellinen parisuhde (kaikki pitää olla ruusuista)
-Todellinen "kodin-henki", pulla pitää tuoksua ainakin kerran viikossa naapureillekkin!!
-AINA pitää jaksaa ja olla hyvännäköinen,-kuntoinen, fiksu ja filmaattinen..
-äläkä koskaan valita mistään! Tai ole vailla mitään keltään!

Että näin..

 

[riittävä]

Kypsyyttä on hyväksyä omat rajansa ja riittää ITSELLEEN. Kuulostaa listasi tutulta, mistähän nämä normit tulee...Mutta niitä ei tarvitse noudattaa! Kun riittää itselleen ilman syyllisyyttä kestää myös kysymykset ja kritiikin. Se on todellista aikuisuutta ja kypsää vanhemmuutta.

 

[moi]

Olen samaa mieltä, että täällä palstalla tuota syyllistämistä on. Siis hoitoon viemisestä, töissä käymisestä yms. Omassa kaveripiirissäni ja sukulaisten kanssa saan puolustaa itseäni juuri päinvastaisessa asiassa.
Mies tienaa, sä oot "vaan" kotona.
Meinaatko todella olla vielä vuoden kotona?
Eikö sun lapsesi jää jostain paitsi?
Etkö todella mee töihin vielä, mitä sun pomo tollasesta tuumaa?
Etkö meinaa mennä lasten välissä töihin?
jne....

Jos en olisi täysin vakuuttunut siitä että meidän perheessä on paras ratkaisu se että mä oon lapsen kanssa kotona kunnes hän täyttää 2,5v, pidempäänkin jos käy niin onnellisesti että tulen uudelleen raskaaksi, niin olisin varmaan aika päivää menny töihin ja vieny lapseni poäiväkotiin.

Muut kotona olevat äidit ja mieheni kannustaa ja arvostaa, mut ihmiset jotka itse on töissä tuntuu ajattelevan et onpa sulla helppoo, et meinaa sit mennä viä töihin. Ilmeetkin kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa!

 

[minä]

\

\

Jos äiti on varma ratkaisuistaan (esim. siitä että 1-vuotiaan on hyvä olla päiväkodissa) eikä itse koe siitä huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä ei kai hän silloin myöskään syyllisty. Eli voi antaa toisten äitien juttujen ja arvostelun mennä toisesta korvasta sisään ja roisesta ulos. Mutta jos taas on itse epävarma tekikö oikein...Silloinhan ne toisten mielipiteet saa heilautettua omaa ajattelutapaa ja syyllistymään...

samaa mieltä. Jotenkin myös oudoksun kun kotiäiti esittää mielipiteitään, saa hän useimmiten ryöpyn niskaan, miten voit syyllistää jne.. Vaikka olisi kuinka kauniisti sanonut oman kantansa.

Juttu ei ole ihan noin yksinkertainen. Jos toinen antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempi äiti kuin toinen, niin kyllä se hieman loukkaavaa on, tunsipa syyllisyyttä tai ei.

Viittaatte aivan selvästi siihen, että jos tuntee syyllisyyttä, on syytäkin tuntea sitä.
Joidenkin tutkimusten mukaan suht varhain päivähoitoon laitetuista lapsista kasvaa sosiaalisempia kuin kotona kasvaneista. Toiset tutkimukset taas osoittavat päinvastaista. Että tekipä sitten mitä tahansa, saisi tuntea syyllisyyttä.

Ihan kuin tässä yhteiskunnassa ei muutenkin olisi tarpeeksi vaatimuksia, niin täällä äitien vertaistukipalstalla niitä sitten vaan lastataan lisää. Sellaisilla, jotka pätevät täällä tuomitsemalla toisia ja tuomalla omaa erinomaisuuttaan esiin, on varmaan todella paljon opittavaa tässä elämässä!

 

[äitiuraa yli 4v]

Juttu ei ole ihan noin yksinkertainen. Jos toinen antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempi äiti kuin toinen, niin kyllä se hieman loukkaavaa on, tunsipa syyllisyyttä tai ei.

Jos viisi ihmistä sanoo sinulle, että oletpa sinä kaunis ja yksi että olet ruma. Miksi, et iloitsisi siitä, että joku sanoo sinua kauniiksi. Jos nyt joku moittii sinua äitinä voit joko ajatella, että mikähän tuota raukkaa vaivaa ja että tiedän että teen myös virheitä äitinä tai sitten voit loukkaantua ja suuttua.

Äitiys on sellaista. Aina joku on eri mieltä. Oneksi on eri puolueita, että jokainen löytäisi sen joka tuntuu oikealta eikä tuota itselle syyllisyyttä. Aina ei voi kuitenkaan tehdä muuta kuin voitavansa. :saint:

 

[äitiuraa yli 4v]

Juttu ei ole ihan noin yksinkertainen. Jos toinen antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempi äiti kuin toinen, niin kyllä se hieman loukkaavaa on, tunsipa syyllisyyttä tai ei.

Jos viisi ihmistä sanoo sinulle, että oletpa sinä kaunis ja yksi että olet ruma. Miksi, et iloitsisi siitä, että joku sanoo sinua kauniiksi. Jos nyt joku moittii sinua äitinä voit joko ajatella, että mikähän tuota raukkaa vaivaa ja että tiedän että teen myös virheitä äitinä tai sitten voit loukkaantua ja suuttua.

Äitiys on sellaista. Aina joku on eri mieltä. Oneksi on eri puolueita, että jokainen löytäisi sen joka tuntuu oikealta eikä tuota itselle syyllisyyttä. Aina ei voi kuitenkaan tehdä muuta kuin voitavansa. :saint:

 

[Herkkäkö]

Myös minä olen vähän eri mieltä tuosta, että "jos syyllistyy, on syytäkin". Monet ratkaisut, joita (viime kädessä) äiti joutuu tekemään, eivät aina ole niin yksinkertaisia. Pitäisikö esim. imetyksessä "epäonnistuneen" tuntea aitoa syyllisyyttä siitä, että epäonnistui - "on syytäkin"?

Päivähoito/lapsen kanssa kotona on myös kysymys, joka ei ole mustavalkoinen. Kaikkihan me olemme olleet kotiäitejä ainakin ensimmäiset 9 kk - itse ainakin mietin usein, annanko lapselle sopivasti virikkeitä kotona, onko hän kaikin puolin tyytyväinen, tuenko hänen kehitystään jne. Luulen, että aika monet äidit miettivät näitä asioita - ja ehkä syyllistyvät, jos jostain suunnalta annetaan ymmärtää, että pieleen menee.
Kyllä syyllistämisestä voi tulla paha mieli, vaikka omat ratkaisut ovatkin itselle oikeita.

Yksi asia, joka aina pistää silmään näissä eipäs-juupas-aiheissa on myös se, että harvoin muistetaan lasten olevan yksilöitä. Yksivuotias on jo persoona, jolla on erilaisia tarpeita kuin ehkä naapurin yksivuotiaalla. Sosiaaliset tapaukset voivat nauttia olosta pienessä lapsiryhmässä, toiset viihtyvät kotona ilman jatkuvaa sirkustemppuilua.
Itse olen päässyt monesta syyllisyyden tunteesta ainakin jotenkin eroon niin, että olen ajatellut asian oman lapseni kautta: mikä juuri hänelle on parasta.

 

[kateriina]

\

Olen samaa mieltä, että täällä palstalla tuota syyllistämistä on. Siis hoitoon viemisestä, töissä käymisestä yms. Omassa kaveripiirissäni ja sukulaisten kanssa saan puolustaa itseäni juuri päinvastaisessa asiassa.


Sama juttu! Mulla 1v 9 kk nuorin ja kun teen lyhennettyä työviikkoa niin just tänään appiukko paheksui sitä miks en tee 5 pv viikossa töitä, vain 3-4.
Nyt on taas tosi laiska olo sitten...
Selitä siinä sitten että lapseni parasta tässä ajattelen...

 

[minä]

Minua syyllistettiin kun olin vanhempien lasten kanssa kotona, kunnes nuorempi täytti 2,5 vuotta. Appiukko jne. jaksoi muakin todella syyllistää eikä pitänyt missään arvossa, rahan ansaitseminen vain oli tärkeintä.

Nyt kolmannen kohdalla, kun joudun hänet hoitoon laittamaan 1v8kk ikäisenä, syyllistetään sitten siitä... Olipa miten päin tahansa niin aina on väärinpäin \|O \|O \|O

 

[Tane]

\

Juttu ei ole ihan noin yksinkertainen. Jos toinen antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempi äiti kuin toinen, niin kyllä se hieman loukkaavaa on, tunsipa syyllisyyttä tai ei.

Ehdottomasti samaa mieltä! Syyllissyden tunto ja loukkaantuminen ovat vain kovin eri asioita..

 

[luomulehmä]

\

Jos äiti on varma ratkaisuistaan (esim. siitä että 1-vuotiaan on hyvä olla päiväkodissa) eikä itse koe siitä huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä ei kai hän silloin myöskään syyllisty. Eli voi antaa toisten äitien juttujen ja arvostelun mennä toisesta korvasta sisään ja roisesta ulos. Mutta jos taas on itse epävarma tekikö oikein...Silloinhan ne toisten mielipiteet saa heilautettua omaa ajattelutapaa ja syyllistymään...

Monet joutuvat rahan vuoksi menemään töihin ja viemään lapsensa hoitoon, vaikka eivät haluaisi. Eli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, vaan pakotettu siihen. Mutta minkäs teet? Ja syyllisyys painaa varmasti ja kun vielä aina löytyy näitä syyllistäjiä....