miten kertoo miehelle et oonkin raskaana

[vähän pelottaa]

Siis apua, en tiedä mitä nyt tehdä. Meillä on siis miehen kans pari lasta ja mä oon haaveillu vielä yhdestä, mies ei halua vielä, ehkä parin vuoden päästä. Nyt tänään selvis et oon raskaana, en tiedä miten kertoo miehelle. Ja vielä niille epäilijöille, jotka tulee sanomaan et oon hankkiutunu raskaaks, niin en syö pillereitä vaan meillä ehkäsy on ollu miehen vastuulla, käytetään siis kortsua. Mies sillon tällön ei laita ja sitten ollaan keskeytetyllä. Mä ite oon miehen kans puhunu et se ei oo luotettava ehkäsykeino, mies kuitenkin sitä mieltä et riski tosi pieni. No nyt sit kuitenkin raskaana ja pelottaa kertoo miehelle, vaikka tää perjaatteessa on sen oma "vika".

 

[VS]

Kyllä aikuinen mies sen tiedostaa, että jos ei ehkäise AINA, niin raskauden mahdollisuus on. En usko, etteikö se olisi tänä päivänä kenellekään epäselvä asia. Ja myös se, että joskus ehkäsy voi myös pettää, ja siitä alkaa raskaus.

ONNEA! :flower: :heart:

 

[Big Bang Theory]

MIKÄS TUOSSA.kaksi aikuista ihmistä tiennyt mitä tuosta voi olla tuloksena, joten ei pitäisi edes olla yllätys kummallekaan.

 

["vieras"]

Minä olen raskaana. Menen kauppaan. Ekasta lauseesta ymmärtää asian oikein eli käytä sitä ko asian ilmaisuun..

 

["Lissu"]

Ehkäpä miehesi on sitten ajatellut että jos ehkäisy pettää niin sitten pettää ja lapsi saa tulla, vaikka ei muuten sitä ihan vielä olisi halukas suunntellusti vastaan ottamaan. Muuta syytä en keksi tuollaiselle "ehkäisylle", kyllähän nyt aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että noin voi tulla raskaaksi.

Ei kai siinä muuta voi kuin kertoa vaan...

 

[ap...]

Joo siis pakko kertoo tänään kun töistä tulee, mutta kyllä vähän pelottaa reaktio. Tästä asiasta ollaan puhuttu just sen takia et mies ei joka kerta käytä kortsua ja oon sanonu et jos raskaaks tulisin niin en aborttia tekis ja siitä huolimatta mies jättäny ehkäsyn pois välillä (ei siis todellakaan joka kerta). Ite sanoo ettei halua lisää lapsia nyt pariin vuoteen ainakaan, mut vaikka onkin ihan aikuinen ja ainakin muissa asioissa fiksu mies niin on sanonu, et pitää tällä tapaa raskauden riskiä erittäin pienenä, miltei mahdottomana (tää ihan miehen sanoin vielä). Pelkään vielä et aluks syyllistää mua (varmasti kun rauhottuu niin ajattelee jo järkevästi), vaikka tosiaan ehkäsy miehen vastuulla ollu (pillerit lopetin jo puoli vuotta sitten kun sain kauheita migreenikohtauksia niistä ja siis mies tietenkin tietää etten niitä oo syöny, eli kaiken järjen mukaan ei voi siitä syyttää kun itteensä, mut kun toinen hermostuu niin tuskinpa sillä hetkellä sitä niin ajattelee). Inhottavaa kun toisaalta on aivan ihana asia, mut pelottaa vaan toi miehen reaktio.

 

[Meillä]

Meidän kolmonen ja nelonen ovat saaneet alkunsa niin, että ehkäisy on ollut miehen vastuulla, mutta onkin sitten välillä jättänyt kumin laittamatta. Mies on raskaudesta kuultuaan, ollut tosi iloinen ja onnellinen asiasta. Meillä siis ainakin ollut niin, että mies ei vaan ole itse uskaltanut tehdä sitä päätöstä uudesta vauvasta vaikka on sitä tavallaan halunnutkin. Sitten on ollut helpottunut, kun mukamas on tullut yllärivauva, vaikka kaikkihan sen tajuaa, että suuri mahdollisuus tulla raskaaksi, jos ei joka kerta ehkäse.

 

[ap...]

Voikun meilläkin olis mies "ajatellu" vähän ton suuntasta kun nro7 vastaajan kohdalla, olis niin helpotus, mutta katotaan nyt mitä se mies sitten illalla tuumaa

 

["vieras"]

Miksi miehesi ei vielä halua? Miksi vasta parin vuoden päästä? Minkä ikäiset lapset entuudestaan?
Kaikki asunto ja autoasiat valmiita kolmannelle lapselle?
Onnea

 

[Tjaah]

Niinpä. Aikuiset tietää mitä tekee ja ottaa vastuun. Meillä tää valitettavasti johti siihen että mies "pakotti" aborttiin. Kyllä. Ihan avioliitossa ja lapsellisia ja onnellisessa, mut ei vaan ollu aika eikä oltu "sovittu" uudesta raskautumisesta. Onneksi en koskaan suostunut aborttiin, hulluhan olisin ollu! Lapsihan on viaton aikuisten sähellykseen. Tää kyllä jäi hiertämään parisuhteeseen eikä lapsen syntymä sitä ainakaan parantanu.

 

[ap...]

Voi ei jos meille käy noin, et se pilaa sit koko avioliiton. Haluan ehdottomasti lapsen mut olisin halunnu sit sen miehen mukaan ettei olis tarvinnu ressata et vaikuttaako se meijän suhteeseen negatiivisesti.

Meijän nuorempi on siis 1,5v, auto todennäkösesti jouduttais vaihtamaan, mut ei tässä rahasta oo kyse. Meillä on taloudellinen tilanne ehkä keskiverto suomalaista parempi ja vaikka tää taloustilanne on mikä on niin todennäkösesti (siis ikinähän ei tietty voi tietää mitä tapahtuu) meillä se ei tuu vaikuttamaan, miehellä firma ja töitä on useemmaks vuodeks jo varmasti. Mies ei koskaan oo oikein osannu sanoo selvää syytä miks ei halua nyt vaan mielummin sit parin vuoden päästä (tosin on sanonu et ei tiedä vaikkei sit sillon haluaiskaan enää yhtä lasta lisää). Meillä mies saa kyllä elää ihan rennosti et ei siitäkään voi olla kiinni, harrastaa voi niinkun ennenkin ja vapaa-aikaakin on, eikä lapsetkaan oo mitenkään hankalia tapauksia ja muutenkin hyvin menee, ei oo lastan vauva-aikana joutunu niitten kans valvomaan koskaan, et ei sekään voi syy olla, mun raskaudet ja synnytykset on ollu helppoja. Mä oon muutenkin hyväksyny mieheltä syyks vaan sen et siltä ei nyt tunnu siltä et haluais tällä hetkellä lisää lapsia, ku mun mielestä siihen ei tarvi olla mitään syytä jos sellaselta nyt vaan tuntuu. Tää nyt vaan vähän hankaloittaa asiaa et tätä ei suunniteltu, kai se sen kestää...

 

["joo"]

tuu sitten kertoo mitä se ukko sanoi