Miten kertoa ystävälle ''tauosta''?

[qwerty]

Kerroin jo aikaisemmin tilanteesta. Ystävä on todella ihana ja rakas. Missään nimessä en häntä haluaisi menettää. Hän vain tällä hetkellä vaatii ystävyydeltämme enemmän kuin koskaan ja en niiin paljon voin antaa. Miten sanoisin ystävälle, että en halua hänen pitävän minuun yhteyttä ennen kuin sitten kun hän on taas entisellään. Pelottaa vaan jos menetän ystävän lopullisesti vaikka on kai sekin parempi kuin pakoilla.

 

[vieras]

?
miksi et vain voi sanoa siitä tietystä asiastanne, että sitä et pysty ,käsittelemään, ja soitellaan muuten ja pidetään yhteyttä tjtn.

sähän petät sen kaverin ihan totaalisesti, jos se tarvitsee apua, ja katkaiset kokonaan välit...

 

[ei enää köytettävissä.]

Tiiätkö niin sama tunne aika yksipuolista ollut tämä ystävyys. ja mun voimat loppuu... tosin itse olen ottanut nyt kylmän asenteen on pakko.

 

[vieras]

Oletko minun ystäväni? Sano suoraan vaan... Alkaa pikkuhiljaan ärsyttämään, kun sinulle ei sovi ikinä jos pyydän sinua johonkin, mutta jos joku muu pyytää niin aina menet, kun se on "tälle ihmiselle niin tärkeää". Mietitkö ikinä, että minullekin olisi joku asia tärkeää?

 

[öööööö]

Riippuu mitä se vaaatii. Helpompi auttaa kun sen tietäisi. Tietäisi asian vakavuuen.

 

[joo]

Sellaistahan ystävyys on, tukea puolin ja toisin kun sitä tarvitaan. Millainen ystävä luulet olevasi, jos käännät selkäsi kun hän eniten sinua tarvitsee?

 

[vieras]

Parempi kun et kerro mitään mistään tauosta, sillä pilaat ystävyyden ihan kokonaan. Otat vaan hiljalleen etäisyyttä olemalla jatkuvasti kiireinen.

 

[qwerty]

Nyt en kyllä ihan ymmärtänyt asiaa. En halua katkasta välejä kokonaan missään nimessä vaan pitää ''taukoo'' hetkellisesti. Eikä oo mitään ''tiettyä'' asiaa vaan minä en jaksa olla tämän ystävän kanssa 24/7 koska minulla on omakin elämä.

 

[qwerty]

''Oletko minun ystäväni?''
Ei kyse ei oo mistään sellasesta ettenkö jonnekki menis.

Me ennen soiteltiin noin 1-2 kertaa viikossa ja siihen päälle tavattiin 1-2 kertaa viikossa. Puhelut koski sitä missä ja milloin tavataan ellei ollut sattunut jotain erityistä. Nykyään minun pitäisi olla puhelimessa päivässä 1-2 tuntia ja nähdä joka päivä tai ainakin joka toinen. Ja ei minulla vaan aika riitä mitenkään koska on minulla muutakin elämää.

''Sellaistahan ystävyys on, tukea puolin ja toisin kun sitä tarvitaan. Millainen ystävä luulet olevasi, jos käännät selkäsi kun hän eniten sinua tarvitsee?''
Tarvii minua siihen, että soittaa minulle vaikka kun on ostoksilla ja minun pitää puoltoista tuntia miettiä hänen kanssaan puhelimessaa kummat kengät kannattaa ostaa. Kiitos ei, käytän sen ajan mielummin johonkin muuhun.

 

[ei enää käytettävissä.]

Nyt en kyllä ihan ymmärtänyt asiaa. En halua katkasta välejä kokonaan missään nimessä vaan pitää ''taukoo'' hetkellisesti. Eikä oo mitään ''tiettyä'' asiaa vaan minä en jaksa olla tämän ystävän kanssa 24/7 koska minulla on omakin elämä.

MÄ TAJUAN AINAKIN SUN POINTIN

 

[qwerty]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1746756

eilinen

 

[qwerty]

''Otat vaan hiljalleen etäisyyttä olemalla jatkuvasti kiireinen.''

Koska olen kotiäiti ei minulla voi olla kiireitä vaan minun kuuluu viettää hänen kanssaan hänen vapaat ja illat sekä myös ruokkikset kun satun lähellä hänen työpaikkaansa asumaan.

 

[vieras]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1746756

eilinen

Ehkä sun pitää vaan sanoa siellä puhelimessa, että sori, nyt en ehdi. Ei mun ystävät ainakaan pahastu siitä, että sanon, että soti, mut nyt pitää mennä...

Ja jos pahastuu, niin siinähän sä sen taukosi saat.

 

[qwerty]

Jos sanon, että nyt pitää lopettaa niin kysyy aina syytä minkä takia ja koskaan se ei oo tarpeeks pätevä syy jotta puhelun voisi lopettaa. Ja nolottaa kun joutuu valehtelemaan.

 

[ei enää käytettävissä.]

''Otat vaan hiljalleen etäisyyttä olemalla jatkuvasti kiireinen.''

Koska olen kotiäiti ei minulla voi olla kiireitä vaan minun kuuluu viettää hänen kanssaan hänen vapaat ja illat sekä myös ruokkikset kun satun lähellä hänen työpaikkaansa asumaan.

sama täällä kun itsekkin olen kotona niin kaikki palvelukset napsahtaa mulle. kun muut on toissä.. tai muuten vain estynees. nykyisin tiedän kun puhelu tulee tältä ihmiseltä että ahaa.. taas palvelusta vailla.. ja jos sanon että en jouda alkaa armoton valitus.

 

[joo]

Minulla oli ja on edelleen hieman samankaltainen tilanne. Eräs henkilö "yritti" väkisin olla ystäväni. Tutustuttiin aikoinaan kun lapsemme olivat samassa päiväkodissa, vaihdoimme numeroita kun lapset halusivat kyläillä keskenään.
Tää henkilö rupeskin jatkuvasti pommittamaan mua, halus tavata lenkkeilyn, shoppailun, kahvittelun ja ties minkä merkeissä. Minulla ei ole tän tyypin kans mitään yhteistä enkä (kauhea sanoa näin) välitä hänestä tai hänen seurastaan pätkääkään..
Lapseni lakkasi "kaveeraamasta" tän tuttuni lapsen kanssa kun he joutuivat eri luokille koulussa.
Silti tää äiti pommittaa mua yhä viesteillä et voitaisko tavata, ja voisko mun lapsi mennä leikkimään tän hänen lapsensa kanssa jne.
Lapseni ei edes halua olla enää tän toisen kanssa tekemisissä kun nykyään eri porukoissa pyörivät ja ovat muutenkin hyvin erilaisia luonteiltaan.

Olen nyt tehnyt niin että en enää vastaa tän tyypin viesteihin. En vaan ole kehdannut sanoa suoraan että ei kiinnosta.
Toivon että hän tajuaisi jossain vaiheessa lopettaa..

 

[qwerty]

''Olen nyt tehnyt niin että en enää vastaa tän tyypin viesteihin. En vaan ole kehdannut sanoa suoraan että ei kiinnosta.
Toivon että hän tajuaisi jossain vaiheessa lopettaa..''

Meillä ystävyyttä takana 20 vuotta joten välien katkaseminen ei ole ihan niin yksinkertaista kun toisesta on kuitenkin niin älyttömän tärkeä ja rakas kerennyt tulla.

 

[VT]

Sanot vaan suoraan ettet ehdi tai jaksa. Kyllä ystävälle voi niin sanoa. Tai älä vastaa puhelimeen...

 

[vieras]

Tauosta ei kannata puhua. Otat vaan etäisyyttä, ei siihen puhelimeen ole aina pakko vastata!

 

[ei enää käytettävissä.]

''Olen nyt tehnyt niin että en enää vastaa tän tyypin viesteihin. En vaan ole kehdannut sanoa suoraan että ei kiinnosta.
Toivon että hän tajuaisi jossain vaiheessa lopettaa..''

Meillä ystävyyttä takana 20 vuotta joten välien katkaseminen ei ole ihan niin yksinkertaista kun toisesta on kuitenkin niin älyttömän tärkeä ja rakas kerennyt tulla.

aivan. mutta oman voimavaran mukaan on joskus pakko elää.

 

[breezer]

Tutun kuuloinen tilanne. Mullakin on kaks kaveria, jotka vaativat mua olemaan yhteydessä joka päivä heihin, ja vähintään kerran viikossa olisi pitänyt nähdä. On muuten äärettömän stressaava tilanne, kun itsellä on työt, koulut, remonttiprojekteja, mies jne. ja yhdet vaan painostaa ja painostaa. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö haluaisi olla heidän kanssaan ystäviä, mutta heidän mukaansa en arvosta heitä ja olen itsekäs, kun en aina ehdi tapaamisiin ja soitteluihin.

Mulla meni joku aika sitten niihin totaalisesti hermot ja avauduin sitten omasta näkemyksestäni. Nyt mulle sitten mökötetään ja mun pitäisi aina anella ja kinuta heidän seuraansa. :attn: Enää en jaksa sitäkään, joten ollaan sitten kai vaan hyvän päivän tuttuja...eli höpötetään niitä näitä jos törmätään vahingossa. Ja tosiaan mekin oltiin tunnettu päiväkerhosta asti, yli 15v. Ehkä nekin sitten joskus ymmärtää, kun alkaa olemaan muutakin elämää kuin ryyppääminen ja sossun rahoilla shoppailu...

 

[Wertti]

Miksi naiset vaativat ystävyydeltä niin paljon? 100 prosenttista antautumista, paneutumista, läsnäoloa, yksityiskohtaisia perusteluja sille, miksi ei tapaaminen sovi, miksi ei ole vastattu puheluihin/viesteihin... Ei ihme, että alkaa ahdistaa ja tekee mieli vältellä "ystävää".

Silitkin, mielestäni on julmaa olla vastaamatta yhteydenottoihin ja vain "kadota" taka-alalle rasittavan ystävän elämästä. Olkaa nyt sen verran aikuisia, että sanotte suoraan ettei juuri nyt ole naksuja panostaa ystävyyteen niin paljon kuin toinen vaatisi!

 

[vieras]

Miksi naiset vaativat ystävyydeltä niin paljon? 100 prosenttista antautumista, paneutumista, läsnäoloa, yksityiskohtaisia perusteluja sille, miksi ei tapaaminen sovi, miksi ei ole vastattu puheluihin/viesteihin... Ei ihme, että alkaa ahdistaa ja tekee mieli vältellä "ystävää".

Silitkin, mielestäni on julmaa olla vastaamatta yhteydenottoihin ja vain "kadota" taka-alalle rasittavan ystävän elämästä. Olkaa nyt sen verran aikuisia, että sanotte suoraan ettei juuri nyt ole naksuja panostaa ystävyyteen niin paljon kuin toinen vaatisi!

Olen samaa mieltä. Mutta mitäs naiset tästä taas päättelevätkään...?

 

[qwerty]

Jos pystyis ottamaan etäisyyttä ilman ystävän menetystä niin ehkäpä hän kerkeis hommata muutakin elämää ja oppisi itse päättämään ostaako kaupasta ruisleipää vai paahtoleipää. Sen jälkeen ystävyys olisi ennallaan.