Kannatan asian kertomista rehellisesti niinkuin se on. Ei kannata puhua mitään poisnukkumisesta, ettei lapset yhdistä nukkumista lopulliseen poistumiseen. Itse kerroin lapselleni, että koira oli niin sairas, että se kuoli sen takia. Mikäli koira olisi ollut jo vanha, olisin sanonut, että se eli elämänsä onnellisena loppuun saakka. Näin sanoin, kun lapsen isomummi kuoli ja lapsi kysyi miksi näin piti tapahtua. Olen myös kertonut, että kuolema on normaali osa elämää, kaikki syntyvät, elävät elämänsä ja kuolevat sitten. Kun lapsi kysyi, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kerroin, ettei sitä kukaan tiedä varmasti, koska kuolleet eivät pääse meille eläville sitä kertomaan, ja sitten kerroin muutamista erilaisista uskomuksista. Näistä tytär koki itselleen läheisimmäksi sen, että kuolleet muuttavat tähtien luokse ja hän valitsi yhden tähden taivaalta, joka on hänen rakkaiden kuolleiden "oma tähti". Tälle tähdelle hän juttelee ja lähettää terveisiä. Samoin tähti pitää etsiä aina muiden tähtien joukosta kun ollaan pimeällä ulkona. Lapselle on erityisen tärkeää se, että koska hän näkee tähden taivaalla, niin kuolleetkin varmasti näkevät hänet ja "valvovat ettei hänelle tapahdu pahaa".