Miten kertoa lapsille koiran kuolemasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Koiravanhuksemme viedään ensi viikolla lopetettavaksi. Nyt mietityttää miten kerron asiasta lapsille, jotka ovat kovin kiintyneitä koiraan. Lapset ovat vasta 1v4kk ja 2,5v. Pitäisikö vain suoran sanoa, että koira on kuollut. Vaikka eivät sanan merkitystä ymmärräkään.
 
Kerrot, että koira on kuollut ja mennyt koirientaivaaseen (siis jos sellainen taivas-juttu kuuluu teidän perheeseen). Tuon ikäiset eivät asiaa sure. Meillä on 1,5v eikä hän ainakaan ymmärtäisi yhtään, vaikka kertoisin että koira on kuollut. Ei varmaan pohtisi asiaa sekunttia pidempään. Voisi välillä etsiä koiraa, mutta ei kyllä surisi. 2,5veekin on siinä rajoilla. Varmaan itkun tirauttaa, mutta ei ole viel äkuolema kovin iso juttu tuon ikäisille.

Meillä koira reilu 10v ja 6v poika suree jo valmiiksi sitä, että koska koira kuolee ja voidaanko ostaa sitten uusi pentu jne. 4v taas ei pohdi asiaa pätkääkään.
 
Kannatan asian kertomista rehellisesti niinkuin se on. Ei kannata puhua mitään poisnukkumisesta, ettei lapset yhdistä nukkumista lopulliseen poistumiseen. Itse kerroin lapselleni, että koira oli niin sairas, että se kuoli sen takia. Mikäli koira olisi ollut jo vanha, olisin sanonut, että se eli elämänsä onnellisena loppuun saakka. Näin sanoin, kun lapsen isomummi kuoli ja lapsi kysyi miksi näin piti tapahtua. Olen myös kertonut, että kuolema on normaali osa elämää, kaikki syntyvät, elävät elämänsä ja kuolevat sitten. Kun lapsi kysyi, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kerroin, ettei sitä kukaan tiedä varmasti, koska kuolleet eivät pääse meille eläville sitä kertomaan, ja sitten kerroin muutamista erilaisista uskomuksista. Näistä tytär koki itselleen läheisimmäksi sen, että kuolleet muuttavat tähtien luokse ja hän valitsi yhden tähden taivaalta, joka on hänen rakkaiden kuolleiden "oma tähti". Tälle tähdelle hän juttelee ja lähettää terveisiä. Samoin tähti pitää etsiä aina muiden tähtien joukosta kun ollaan pimeällä ulkona. Lapselle on erityisen tärkeää se, että koska hän näkee tähden taivaalla, niin kuolleetkin varmasti näkevät hänet ja "valvovat ettei hänelle tapahdu pahaa".
 
ei tuo ikäset vielä sure sitä samoin kuin isommat lapset, isompi lapsesi saattaa ihmetellä miks kuoppaatte sen maahan ja ei pääse leikkiin koiran kaa.
mä sanoin että koira oli kipeä ja sen takia kuoli ja joskus voi nähdä sen pomppivan pilven reunalla.tähän on tyydytty.
poika oli silloin 2v 4kk kun lopetettiin mun bernhardilainen ja vieläkin joskus kyselee koirasta.
 
Meiläl kuoli koira onnettomuudessa pari vuotta sitten. Totta kai asiasta kerrottiin lapselle silloin suoraan ja hautasimmekin koira yhdessä takapihalle. Kävin sitten vielä kirjastosta lainaamasta aiheepiiriin sopivan satukirjan, niin uskon että lapsi ymmärsi asian paremmin. Poika oli vajaa 3 kun koira kuoli.
 
Kaksi kertaa tilanne ollut meillä, molemmilla kerroilla olen etukäteen puhunut vanhuudesta ja sairaudesta, jaksamisesta. Sitten kertonut kuolemasta, ollaan sitten porukalla viety koiran lempipaikalle muisto, nyt viimeksi poika halusi haudata lempilelun. Koirat olen jättänyt tuhkattavaksi enkä ole tuhkaa kotiin halunnut.
Muutama tunti on ollut vähän hiljaista ja aika ajoin muistavat kuollutta koiraa, meillä jopa sitä ensimmäistä jonka kuolemasta on nyt jo yli 4 vuotta.
 
Meidän koiralla oli syöpä ja koira lopetettiin. Jotenkin minusta oli helpompi sanoa että koira kuoli itsestään kuin että se lopetettiin. Lapset olivat silloin 10 v ja 13 v. Lapset kovasti kyselivät että oliko se kuollessaan käpertynyt samallalailla kerälle kuin nukkuessaan ja eihän sillä ollut kipuja jne. Olin valmistanut heitä jo usean viikon ajan siihen että koira on huonossa kunnossa ja voi kuolla koska vaan. En ole vieläkään kertonut heille totuutta kuolemasta ja tästä on jo 6 v aikaa. En tiedä teinkö väärin mutta mulla ei ollut sydäntä sanoa että me päätimme lopettaa koiran.
 

Yhteistyössä