miten kertoa lapsille että isä on kuollut

kiitos noista
soitan huomenna sairaalalle ja kysyn neuvoa sieltä jos huomenna kerron noille
poika ja tyttö nyt ymmärtänyt ettei kaikki ole ok ja kyselivät vie nukkumaan mennessää mutta sanoin että äiti kertoo huomenna nyt nukutaan ja nukahtivat onneksi aiempaa aikaisemin

huominen on sitten aikamoinen päivä sairaslomaa töihin hakea joka tapauksessa vituttaa vain on tytön eskari juhlat ja kaikki ens viikolla mä en vaan jaksa laitan maanantaina viestin ettei tyttö enää tule että jos voi kerätä hänen tavaransa kasaan ei kai mun syytä tarvi sanoa

pitäisi jaksaa lähteä ensviikolla siivoamaan se asunto ja miettiä tavaroita kuka ne hakee ja mihin ei siellä kyllä ole kuin sohva sänky keittiön pöytä ja jotain tälläisiä

pitää selvittää olenko minä oikeutettu pitämään hautajaiset jos eroa ei ole ehditty laittaa vireille kun mies ei sitä suostunut allekirjoitamaan ja jäi roikkumaan
paljon asiaa pysyy tolkussa kun jotain on syyllistävä olo siitä puhelin riidasta mikä oli torstaina :'(

 

Kovasti voimia ap:lle !!

 

:hug: Kovasti toivottelen voimia sulle!

 

Voimia ja jaksamista sinulle.
Jos asuinpaikassasi toimii SPR, heillä on myös tukihenkilö-apua saatavilla.

 

Osanottoni lapsille ja sinulle!

Pyydä myös sosiaalitoimesta neuvoa, miten toimit hautajaisjärjestelyissä ja etuisuusasioissa ym. Jos olette edelleen naimisissa saatat olla oikeutettu leskeneläkkeeseen ja lapset perhe-eläkkeeseen. Lisäksi jos miehesi oli töissä, työpaikoilla on pakollinen henkivakuutuus, josta saa korvauksen, mutta sitä pitää itse kysyä.
Sori nyt, että otin raha-asiat esille, mutta ne tulevat kuitenkin jossakin vaiheessa mieleen.

 

:hug: jäit eilen niin mielenpäälle.. miten selvisit yön yli? Toivottavasti saat tänään sinne apua. Rohkeasti vain pyydät. Sinä olet kuitenkin se lähin omainen joten sinulla pitäisi sen puolesta olla oikeus järjestää hautajaiset. Tietty se että anoppi ja miehen sisko varmasti tekevät kaikkensa hankaloittaakseen niitäki.... toivottavasti niille nyt sen verran tulis järkeä päähän et jos eivät sinua ajattele, ni ajattelisivat edes lapsia!! :'( :'(
Ei sinun tarvitse päiväkotiin alkaa selvittelemään sen enempi syitä. Mutta voit varautua, että sitä jossain vaiheessa kysyvät. Vastaukseksi riitää perheen sisäiset syyt! Tietty tytöstä voisi olla mukava jos vaik mummi menis sen kans käymään siellä kevätjuhlissa. Mutta kerkeätte miettiä sitä tuonempana.
ISO HALAUS TÄHÄN RASKAASEEN PÄIVÄÄN!!! :hug: :hug: oot mielessä!!!

Elä kanna siitä riidasta syyllisyyttä.. tietty se painaa mieltä, mutta sinä et ole mitenkään osallinen miehen ratkaisuun. Jos vain mahdollista, ni elä mene sinne huoneistoon yksin, tai pyydä jotain ainakin tulemaan seuraksi (odottamaan käytävässä, jos tarvit tukea).

 

:hug: :hug: Osanottoni ja voimia tulevaan! :hug: :hug:

 

älä nyt itseäs syyllistä siitä puhelusta... niitä sattuu ja todella paska mäihä että jäi viimeiseksi puheluksi, mutta mistäs sitä ois voinu tietää?

mä oli riidelly mun parhaan ystävän kans puhelimessa illalla ja yöllä hän kuoli. mut en ole tuntenu huonoa oloa siitä, kyllä kaveri ties miten siitä välitän, ei siinä paljoo yks riita paina. ja miehes varmasti tiesi mistä suutuit hänelle puhelimessa...

 

on syyllistävä olo siitä puhelin riidasta mikä oli torstaina :'(

Osanottoni :hug:
Paljon voimia teidän perheelle!
Älä syyllistä liikaa itseäsi riidan takia, on harmillista että se puhelu jäi viimeiseksi puheluksi ja päällimmäisenä mieleesi mutta vaikka riita olisi ollut kuinka raivoisa niin miehesi ei taatusti sen puhelun takia päättänyt päiviään.
Hän oli varmasti päätöksensä tehnyt ihan muista syistä, en usko että kukaan tappaisi itseään minkään riidan tuloksena vaikka kuinka riita ahdistaisi.
Äläkä anna miehen suvun syyllistää itseäsi siitä ettet ottanut miestä takaisin elämäänne, sinä et ole velvollinen pitämään huolta aikuisesta ihmisestä, -jos et halua elää hänen kanssaan parisuhteessa, sun ei tarvitse väkisin olla toiselle tukihenkilönä että toinen pysyisi jotenkin kasassa.
Hänen ratkaisunsa olisi voinut olla pahempikin jos olisitte väkisillä jatkaneet yhdessä, entä jos hän olisi tehnytkin tämän teidän yhteisessä kodissanne?
En usko että se olisi muuttanut lopputulosta vaikka olisit väkisillä yritänyt seistä miehesi vierellä kun asiat oli jo niin pahasti pielessä..

Voimia teille kaikille ja ottakaa ihmeessä kaikki tarjottu apu vastaan :hug:

 

Osanotto :hug:
Tuohon tytön eskarijuhliin yms. tekisin niin, että jos äitisi tulee maanantaina niin voisiko hän mennä tyttösi kanssa sinne juhliin. Arkea olisi hyvä pyörittää mahdollisimman normaalisti lasten vuoksi, vaikka oma jaksaminen on rajallista.
Toivottavasti saatte myös sitä kriisiapua ja tämä ei todellakaan ole sinun syysi, vaikka mitä muut sanoisivat :hug:

Näissä tilanteissa tuntuu niin kurjalta kun haluaisi itsekin auttaa, mutta tuskin asut täällä lähellä.

 

Älä ap misään nimessä syytä itseäsi. Ihan sama miten hirmuinen riita teillä on ollut, et sinä häntä ole silti tappanu. Mikäli kuolema on tullut oman käden kautta, tai muutoin itse aiheutettuna niin kyllä se on ollut sen miehen ihan oma päätös ja ratkaisu, eikä sinun pidä aikuisen ihmisen ratkaisusta syyllistää itseäsi.

Et olisi millään voinut ottaa häntä takaisin vain siitä syystä, ettei hän tappaisi itseään, koska ei siltä pohjalta lähdetä parisuhdetta rakentamaan. Kyllä se juominenkin on ihan sen miehen itsensä syy, sillä hän on se, joka siihen pulloon tarttui ja sitä alkoa kurkusta alas kaatoi, et sinä.

Voimia kovasti sinulle ja lapsillesi. En osaa antaa mitään neuvoja lapsille kertomisen suhteen, mutta jos millään pystyt ja lapsi jaksaa, niin menkää eskarijuhliin. Uskon että lapselle jää mukavampi muisto siitä että on saanut juhlia, jos vastapainoisesti jää muisto siitä, ettei päässyt juhliin, koska isä kuoli.

:hug:

 

Ei ainakaan niin miten mun äiti kertoi. Eka kerto, et on kuollu, sai sydänkohtauksen työmatkalla. Meni viikko kaks, niin uskalsi sitten vasta kertoa, et isä teki itsemurhan.

Olisi pistäny jonkun muun kertomaan rehellisesti, kun ei itse siihen pystyny. Itsarin kuuleminen oli vaan uusi järkytys ja isompi suru.

 

Ei ainakaan niin miten mun äiti kertoi. Eka kerto, et on kuollu, sai sydänkohtauksen työmatkalla. Meni viikko kaks, niin uskalsi sitten vasta kertoa, et isä teki itsemurhan.

Olisi pistäny jonkun muun kertomaan rehellisesti, kun ei itse siihen pystyny. Itsarin kuuleminen oli vaan uusi järkytys ja isompi suru.

joo, mun isäpuoli, joka siis biologisen isän puuttuessa oli mulle isä, tappoi itsensä kun olin 12vuotias. ihan vasta pari vuotta sitten kuulin, että kuolinsyy oli itsemurha. sitä joutui käsittelemään ihan uudelleen koko jutun. minä kannatan myös rehellisyyttä, lapsen kehityksen tason mukaisesti tietenkin.

voimia kovasti sinne ap! jos et kestä huomiseen odottaa, niin pyydä tosiaan joku kriisityöntekijä. olet varmasti sellaiseen oikeutettu. äläkä syyllistä itseäsi. hän on tehnyt oman ratkaisunsa, josta kukaan muu ei ole vastuussa. :hug:

 

kiitos noista
äiti tuli yöjunalla käytiin sairaalalla ja kotiin tuli kriisi avustaja päiväksi toi poika oli aivan shokissa huusi riehui joudutaan miettimään tarvitaanko jotain isompaa hoitoa

aamu yöstä tajusin soittavani eksälle kysyäkseni mitä järkeä tässä oli ja kirosin miksi sillä taas puhelin pois päältä ja sit tajusin et niin se on pois lopullisesti päältä
juttelin sen kaverin kanssa joka kiipes sinne asuntoon
ex ilmeisesti ottanut sen a klinikan määräämät lääkkeet kerralla
työvoimatoimisto pisti sen sinne käymään oli saanut antabukset jotkut masis lääkkeet ja jotain uni ja rauhoittavia niitä oli sie asunnossakin ollut tyhjinä ja tyhjiä pulloja

joo mut mä meen jatkaan juonut itekin turrutan oloani tai itken ja juon tällä hetkellä äiti nukkuu lasten kanssa tuo
http://www.youtube.com/watch?v=qxmvhso0Y9o

 

:'( :hug:

 

Osanottoni ja voimia!!

 

Omat lapseni olivat n. 2 v 9 kk ja 6 kk, kun heidän isänsä kuoli. Isommalle lapselle kerroin asiasta suoraan ja selitin, ettei isä tule kotiin. Hän oli isovanhemmillani hoidossa, kun mieheni kuoli ja aavisteli aikuisten oudosta käytöksestä jotain. Oli sitten jo kotona, kun poliiisi toi suruviestin. Vaikka sanotaan, että vasta n. 5 vuotiaana lapsi voi ymmärtää mitä kuolema tarkoittaa, jollain tapaa poikani ymmärsi, mitä kuolema tarkoittaa. Ehkä siksi, että meiltä kuoli aiemmin kesällä lemmikkimarsu ja käsittelimme silloin kuolemaa ja sen lopullisuutta.

Tyttäreni alkoi parivuotiaana miettimään isäänsä, mutta hänkin tietää, että isä on poissa eikä koskaan palaa. Poikani ei ole kysellyt kertaakaan milloin hänen isänsä tulee takaisin. Hän kyllä alkuun halusi lähettää isälleen kuorma-auton taivaaseen, jotta iskä voisi tulla takaisin kotiin, mutta kun kerroin, ettei se ole mahdollista, hän ei enää ehdotellut sitä.

Olen kertonut lapsilleni, että kun ihminen kuolee, uusi tähti syttyy taivaalle. Hyvin usein olemme vilkutelleet iskälle, kun olemme nähneet tähden taivaalla. Lapset puhuvat usein iskän tähdestä.

Kannattaa kertoa asia suoraan ja kertoa, ettei isä enää voi koskaan tulla takaisin ja olla lähellä. Olen joskus sanonut lapsilleni, että isä on meidän oma suojelusenkelimme. Vaikka me emme näe häntä, hän näkee meidät.

Niin surullista, mutta samalla niin kaunista.

 

Oletteko vasta eronneet? Minkäikäisiä lapsia sulla on ja montako?
Sä tarvit itsekkin apua. Arkeen mutta myös muuten. Soita päivystykseen,kerro asiasi ja olotilasi ja kysy mitä kannattaisi tehdä.

 

Mä soitin aikanaan SOS-palveluautoon, sitä ei kai enää ole olemassakaan, ja kysyin miten kerron lapsille tai mitä kerron.
Sanoivat, että valehdella ei saa. Lapsi kysyy sen, mitä haluaa tietää, ja siihen pitää vastata rehellisesti, että lapsi kysyy vain sellaisia kysymyksiä, joihin on valmis vastaanottamaan vastauksia.

Oli meillä joku aika perheneuvolaan tms, mutta se oli hiukan ruuhkainen paikka, joten aika oli vasta joskus yli kuukausi tapahtuneen jälkeen, joten ei siitä mitään hyötyä ollut. Asia oli jo käsitelty lasten kanssa silloin ja tädit tuolla totesivat vain, että lapset ovat OK ja olen osannut olla tukena.

Mä en jäänyt saikulle, eivtkä lapset kotiin, jatkettiin elämää eteenpäin ihan normaalisti, eihän lasten isä kuulunut meidän perheen arkeen, niin ei siinä juuri mikään muuttunut.

Ai niin. Jos lapsi kysyy, että kuoleeko äiti ? niin siihen saa valehdella, että ei. Ei pidä sanoa, ettei sitä voi koskaan tietää, vaan pitää luvata, ettei äiti ole kuolemassa.
Ja joskus lapset kuulemma alkavat haluta kuolemaa, että pääsisivät isän luo, ja sitten pitää selittää, että isän aika oli nyt, lapsen aika ei ole vielä. Että pitää elää täällä ja kasvaa aikuiseksi, isä kyllä odottaa, vai mitenhän se meni.

Lapset ei ole paljon isästään kyselleet, mitä nyt vanhempi tytär kyseli aikuistuttuaan ja sitten puhuttiin. Ja kerroin kyllä heti silloin kun kerroin kuolemasta, että kyse oli itsemurhasta, että isä ei vaan halunnut enää elää.

 

Meillä pojan isi kuoli jo sillon kun odotin poikaa.

Meillä on isin kuva hyllyssä ja sitä välillä katsellaan. Pojalle olen aina puhunut, että isi on taivaassa ja katselee sieltä meidän touhuja.
Micsu välillä vilkuttelee isille taivaaseen
Poika on nyt 2v 7kk.

 

Meillä pojan isi kuoli jo sillon kun odotin poikaa.

Meillä on isin kuva hyllyssä ja sitä välillä katsellaan. Pojalle olen aina puhunut, että isi on taivaassa ja katselee sieltä meidän touhuja.
Micsu välillä vilkuttelee isille taivaaseen
Poika on nyt 2v 7kk.

Miten kuoli jos saa kysyä?

 

kiitos noista
äiti tuli yöjunalla käytiin sairaalalla ja kotiin tuli kriisi avustaja päiväksi toi poika oli aivan shokissa huusi riehui joudutaan miettimään tarvitaanko jotain isompaa hoitoa

aamu yöstä tajusin soittavani eksälle kysyäkseni mitä järkeä tässä oli ja kirosin miksi sillä taas puhelin pois päältä ja sit tajusin et niin se on pois lopullisesti päältä
juttelin sen kaverin kanssa joka kiipes sinne asuntoon
ex ilmeisesti ottanut sen a klinikan määräämät lääkkeet kerralla
työvoimatoimisto pisti sen sinne käymään oli saanut antabukset jotkut masis lääkkeet ja jotain uni ja rauhoittavia niitä oli sie asunnossakin ollut tyhjinä ja tyhjiä pulloja

joo mut mä meen jatkaan juonut itekin turrutan oloani tai itken ja juon tällä hetkellä äiti nukkuu lasten kanssa tuo
http://www.youtube.com/watch?v=qxmvhso0Y9o

Jaksamista :hug:

 

Battimanni, :hug:
Osanottoni.

 

Osanottoni ja paljon voimia teille!

Mä kans kyllä ajattelen niin, että ehkä sinne päiväkotiin meneminen vois olla lapselle kuitenkin hyvä - jos siis haluaa itse mennä. Normaalin arjen jatkaminen on kuitenkin tärkeää, se voi olla aika ahdistavaa jäädä vaan kotiympyröihin tuossa tilanteessa. Ja siis nimenomaan lapsen kannalta. En tarkoita tällä siis sitä, että sinun ap tarvitsisi nyt jaksaa mennä töihin tms.
Uskon, että tuntuu ikävältä kertoa asiasta eteenpäin, mutta toisaalta helpommalla ja vähemmillä kyselyillä ehkä sinä ja lapsesi pääsette, jos kerrot mitän on tapahtunut. Ei tietenkään tarvitse seikkaperäisesti kertoa, vaan että lasten isä on kuollut.

Mulla on itellä sisko kuollut kun olin 13. Sikäli se oli tiedossa jo koko siskon elinajan, että tulee kuolemaan, koska oli jo syntyessään sairas. Mä halusin sillon mennä kouluun, en vaan jaksanu sitä vanhempien surua. Ja muutaman kerran kävi niin, että kysyttiin "mitä siskolle" kuuluu - menin ihan lukkoon siitä, enkä saanu siin kerrottua mitä oli tapahtunu.
Ja olis ollu todella hienoa päästä puhumaan siitä jonkun terapeutin kanssa. Se asia jäi nimittäin täysin käsittelemättä ja seuraukset on olleet aika kovat.

 

ei oo itsellä kokemusta, mutta muistan kun serkkujen isä kuoli tapaturmaisesti. Puhelu tuli meillekin, ja riennettiin mummilaan pikapikaa jossa serkut ja äitinsä olivat, äiti oli siis saanut tiedon ja järkytyksessään ajanut sinne mummilaan kun ei osannut muutakaan.

Me muut jäätiin ulkopuolelle odottelemaan, ja sillä aikaa mun äiti, serkkujen äiti ja mummi kertoi serkuille ihan rehellisesti mitä on tapahtunut, millainen tapaturma ja lapset sai heti kysyä sen mitä halusivat tietää jne. Nuorimmalla serkulla oli ikää jotain 5 paikkeilla.