Miten kertoa lapselle että isä joka asuu meidän kanssamme, on mahd sisaruksen isä, ei ole "oikea isä"?

[aroma77]

Lapseni on vasta reilun vuoden ikäinen. Jäin heti raskauden alussa yksin koska lapsen biologinen isä ei halunnut lasta. Hän kävi laitoksella katsomassa tytärtään, ja kolmeviikkoisena viimeksi nähnyt hänet kun kirjoitimme yksinhuoltajasopparin ja sovimme elatusmaksuista. Tyttö ei kiinnosta isää sen enempää, muutaman kuvan pyysi syntymäpäivän aikaan sähköpostitse. Ehkä joskus haluaa tavata.

Olen nyt onnellisessa suhteessa, mies on kosinut, suunnittelemme perheenlisäystä ja häitä. Miesystäväni kohtelee lastani kuin omaansa, tyttäreni jopa puhuttelee häntä isänä. Mietin vaan sitä, kuinka ihmeessä kertoa lapselle ja missä vaiheessa, että "isä" joka on päivittäisessä elämässä mukana ja kasvattava vanhempi ei ole se biologinen isä.

Tämä biologinen isä on sen verran ailahteleva ihmistyyppi, että uskoisin että kunhan tyttäreni kasvaa isommaksi, isä haluaa tutustua lapseensa. Eihän sitä oikein voi kieltääkään? Halusin alusta asti että lapsellani olisi jonkinlainen kontakti isäänsä, mutta en voinut arvata että tapaamiset jäisivät noin vähiin.

Näkeekö joku ulkopuolinen tähän helpon ratkaisun? Itse olen valvonut öitä ja miettinyt oikeaa tapaa selittää asiaa. Teenkö kärpäsestä härkäsen? "Sulla on kultamussukka kaksi isiä, toinen sellainen joka laittoi siemenen äitiin ja sinä sait alkusi - ja toinen jonka tunnet Isänä." Itse sain tietää vasta murrosiässä että isoveljeni olikin velipuoleni äidin ensimmäisestä avioliitosta. Tämä oli jotenkin niin shokkiuutinen, en edes tiennyt että äiti oli ollut naimisissa ennemmin, että haluan säästää oman lapseni sellaiselta järkytykseltä. (Äitini häpesi suunnattomasti aiempaa suhdettaan. Siksi salailu, ja asian kertominen oli vain "jäänyt".)

Noh, kiitos kun sain avautua, ja vielä suurempi kiitos mahdollisista kommenteista ja mielipiteistä

 

["vieras"]

kerro juuri noin. kaksi isää joista toinen laittoi vauvasiemenen ja toinen sitten on se isä jonka tunnet. ja kerro se heti alusta asti niin siitä tulee lapselle luonnollinen asia.

 

["vieras"]

No ei se ole tabu ellei siitä tehdä tabua.

 

["siis"]

pidät alusta asti luonnollisena asiana sitä, ettei ole biologinen isä. Siis just niin, että se on normaali osa teidän arkea. Kuvistahan sen voi kertoa pienellekin. Eli "silloin, kun synnyit, niin me ei vielä tunnettu isiä. "

 

[Gwenhwyfar]

Suosittelen avoimuutta alusta pitäen siten, ettei asiasta tule hävettävää salaisuutta tai isoa mörköä.

Lapselle on tärkeää kertoa siitä, että on erilaisia perheitä, toisissa on yksi vanhempi, toisissa kaksi, jollakulla voi olla kaksi äitiä tai isää jne. Toisissa perheissä lapset ovat syntyneet äidille ja isälle, toisissa lapset ovat voineet syntyä eri äidille ja/tai isille - jopa ihan toisella puolella maapalloa-, mutta silti ne äiti ja/tai isä, joiden luona lapsi asuu ovat ihan oikeat äiti ja isä. Ja kaikki nämä erilaiset perheet ovat hyviä ja normaaleja. Olisi hyvä, että lapsi oppisi näkemään rikkautena sen, että hänellä on kaksi isää.

Lisäksi korostaisin eroa _oikean_ isän ja biologisen isän välillä - _oikea_ isähän on se, joka on läsnä arjessa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja kaikki tämä tietenkin lapsen ikään sovitetulla tavalla kerrottuna.

 

[yh-äiti]

Ihan oikeasti, ei nyt 1-vuotiaalle rueta biologian oppitunteja pitämään.. Joskus varmasti kouluikäisenä asia on sitten ajankohtaisempi? Miksi annat lapsesi kutsua miestäsi isäksi, kun hän ei sitä kerran ole? Minun 2-vuotiaani kutsuu avopuolisoani ihan etunimellä.

 

["minä"]

Mielestäni voisit kertoa juuri noin kuten aioit. Mikäli teet sen jo pienenä, kasvaa lapsi luonnollisesti ajatukseen, eikä se ole hänelle ongelma. Ja totta kai pitää korostaa sitä, kuinka se kotona oleva isä on se rakastava "oikea" isä.

En usko, että asia tulee olemaan lapsellesi ongelma, sillä on tutkittu esim. luovutetuilla sukusoluilla alkunsasaaneiden lasten kokemuksia miten ovat tietoon suhtautuneet. Teet siitä itsellesi nyt vain ongelman, eli oleppa nyt hieman armollisempi itsellesi...

 

["huh"]

Ihan oikeasti, ei nyt 1-vuotiaalle rueta biologian oppitunteja pitämään.. Joskus varmasti kouluikäisenä asia on sitten ajankohtaisempi? Miksi annat lapsesi kutsua miestäsi isäksi, kun hän ei sitä kerran ole? Minun 2-vuotiaani kutsuu avopuolisoani ihan etunimellä.

No kai lapsi kutsuu isäänsä isäksi??? Vai pitäisikö esim. adoptoitujen lasten kutsua vanhempiaan etunimillä? Kouluikäisenä kertominen on myöhäistä. Itse suosittelisin ketomista sitten joskus pari-kolme vuotiaana, kun lapsi kiinnostuu siitä mistä vauvat tulevat.

 

[ailli]

Ihan oikeasti, ei nyt 1-vuotiaalle rueta biologian oppitunteja pitämään.. Joskus varmasti kouluikäisenä asia on sitten ajankohtaisempi? Miksi annat lapsesi kutsua miestäsi isäksi, kun hän ei sitä kerran ole? Minun 2-vuotiaani kutsuu avopuolisoani ihan etunimellä.

Jos teillä toimitaan noin,se ei tarkoita että muiden tarvii niin toimia.
Musta on ihan normaalia,jos miestä joka on ollut lapsen elämässä lähes aina,sanotaan isäksi,vasrinkin jos asia on miehellekin ok ja pitää lasta omanaan. Ei siinä tarvitse erittelemään ruveta.

 

[chef]

Ihan oikeasti, ei nyt 1-vuotiaalle rueta biologian oppitunteja pitämään.. Joskus varmasti kouluikäisenä asia on sitten ajankohtaisempi? Miksi annat lapsesi kutsua miestäsi isäksi, kun hän ei sitä kerran ole? Minun 2-vuotiaani kutsuu avopuolisoani ihan etunimellä.

Jos mies toimii lapselle isänä, niin kyllä hän silloin on lapsen isä. Ei isyyteen vaadita biologiaa.

 

[Yh täälläkin]

Asiasta ei kannata tehdä vaikeaa, vaan avoimesti vain. Minusta isiksi voi silti nykyistä puolisoasi kutsua, koska hän on läsnä lapsen arjessa ja on todellakin se ISI. Lapsen biologinen isä on jäänyt kaukaiseksi, ainakin toistaiseksi, joten häntä voisitte kutsua vaikka setä-x:ksi tai nimellä. Ehkä ei nyt 1-vuotiaalle tarvitse vielä alkaa biologiasta luennoimaan, mutta tarinaa voit kertoa hänen syntymästään ja elämän ensi kuukausista, tähän saa mukavasti nämä isä-kuviot liitettyä. Minun lapsellani ei ole isää mitenkään kuvioissa ja lapsi oli jotain reilu 2-vuotias, kun hän tästä ekan kerran kysyi. Vastasin niin kuin asia on eli perheitä on erilaisia ja meidän perheessä ei ole isää. Se riitti siltä kerralta, mutta asiaan palataan varmasti vielä monta kertaa.

 

[Coffee Break]

Miksi annat lapsesi kutsua miestäsi isäksi, kun hän ei sitä kerran ole?

Ehdit kysyä ensin =)

 

[Aamuäree]

Jos mies toimii lapselle isänä, niin kyllä hän silloin on lapsen isä. Ei isyyteen vaadita biologiaa.

Aivan.

Sitten myöhemmin kun lapsi jo ymmärtää näitä asioita ja osaa käsitellä niitä, kertoisin että 'oikea' isä on muualla ja isä onkin.... niin, tässä kohtaa loppui sanat
Mutta siis kertoisin että isä(ei biologinen) on käytännössä ihan oikea isä, vaikka 'oikea' isä onkin jossain muualla.

Ellei lapsi ole koskaan tuntenutkaan omaa isäänsä ja oppinut häntä siis isäksi kutsumaan, niin tottahan toki kutsuu isäkseen miestä joka häntä lapsenaan kasvattaa. En todellakaan näe siinä mitään väärää.

 

[chef]

Ei kannata ap vaivata turhaan päätään vielä tässä vaiheessa asialla. Kun josakin vaiheessa tulee juttua isästä ja äidistä, niin siinä samassa voi sitten ottaa puheeksi sen, että joillakin lapsilla on ikäänkuin kaksi isää ja joillakin yksi.

Siinä sitten voit kertoa miten äiti ei vielä tuntenut tätä nykyistä isää silloin kun hän syntyi, mutta tutustui tähän pian ja totesi hyväksi isäksi ja äiti sitten otti tämän miehen itselleen kumppaniksi ja lapselleen isäksi.
Kannattaa kertoa että lapsella oli kyllä jo yksi isä, mutta äiti halusi myös toisen isän, koska tämä ensimmäinen isä ei ollut jokapäiväisessä elämässä mukana.

En enää muista miten meillä asia selitettiin, mutta jotenkin tähän tyyliin se meni. Meillä poikkeuksena se, että meillä puhutaan ensimmäisestä isästä ja sitten toisesta, oikeasta ja pysyvästä isästä sillä biologinen isä ei tule lapsen elämään kuulumaan mutta tämä jälkimmäinen tulee.

 

[Miili]

Ilmanmuuta pidätte asian ihan normaalina ja jokapäiväisenä. Jossain puheessa tulee ilmi -niin kuin kirjoiti- että sulla on kaks isiä. Ei tollasta tietoa saa pimittää. Mitä pikemmin otat asian puheeks sitä helpommin siitä selviätte molemmat! Ja tietenkin isiksi kutsutaan sitä joka teidän kanssa asuu. Jos se toinen isi sit joskus ilmestyy kuvioihin niin sit voit sanoa että "rakas, tää on nyt se sun toinen isi!".

 

[aroma77]

Kiitos vastauksista, helpotti kovasti kuulla muiden mielipiteitä. En olekaan ihan heti suunnitellutkaan aloittaa luennointia aiheesta, mutta kun se minulla mielen päällä jatkuvasti on niin ajattelin kysellä mielipiteitä ulkopuolisten silmin.
Onneksi on kuvia laitokselta, olen ajatellut yhden laittaa vaikka kehyksiin jotta "Heikki-isä" on jollain lailla "tuttu" kun sitten asiasta kerron. Ja meillä kotona asuu sitten "isi" / "Markku-isi"... kyllä tää tästä

Kiitos vielä!

 

[yh-äiti]

Jos mies toimii lapselle isänä, niin kyllä hän silloin on lapsen isä. Ei isyyteen vaadita biologiaa.

Jos on odotettavissa, että lapsen oikea isä osallistuu lapsen elämään jossakin vaiheessa, en itse missään nimessä kannustaisi kasta kutsumaan jotain muuta ihmistä isäkseen. Sen sijaan pitäisin edelleen lapsen isään aktiivisesti yhteýttä ja kannustaisin tapaamisiin. Ihminen voi olla äärimmäisen rakas ja tärkeä vaikkei häntä "isäksi" tai "äidiksi" kutsuttaisikaan.

 

[aroma77]

Ehdit kysyä ensin =)

Annan lapseni kutsua miestäni isäksi, koska siittämistä lukuunottamatta hän sitä lapselleni on. Rakastaa kuin omaa lastaan. En voisi kuvitellakaan että koko ajan puhuteltaisiin etunimellä, vaikka sitäkin käytetään.

 

["Riittu"]

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, ehkä joku onkin jo vastannut samalla tavalla kuin aion, mutta laitan nyt silti oman vastaukseni... Eli itse kertoisin noin kolmen vuoden iässä. Omat lapseni ovat nyt 4 ja 3 ja uskon, että sen ikäisenä osaa jo ymmärtää asiasta jotain, mutta toisaalta se ei ole mikään shokki, vaan aika luonnollinen asia, kun sen vain kertoo sillä tavalla. Tuon ikäiset eivät osaa kauheasti ihmetellä mitään, jos asian pystyy heille kertomaan, niin, että he pitävät sitä ihan tavallisena.

 

[yh-äiti]

Aivan.

Sitten myöhemmin kun lapsi jo ymmärtää näitä asioita ja osaa käsitellä niitä, kertoisin että 'oikea' isä on muualla ja isä onkin.... niin, tässä kohtaa loppui sanat
Mutta siis kertoisin että isä(ei biologinen) on käytännössä ihan oikea isä, vaikka 'oikea' isä onkin jossain muualla.

Ellei lapsi ole koskaan tuntenutkaan omaa isäänsä ja oppinut häntä siis isäksi kutsumaan, niin tottahan toki kutsuu isäkseen miestä joka häntä lapsenaan kasvattaa. En todellakaan näe siinä mitään väärää.

Ei lapsi kärsi siitä, ettei hänellä ole jokaiselle sukulaisnimikkeelle (isä, äiti, täti, setä, eno, mummi, pappa jne) vastaavaa henkilöä. Lapsi kärsii siitä, ettei häntä rakasteta ja siitä ettei hänestä huolehdita. Ei lapselle ole mitään outoa siinä, ettei hänellä ole isää, eihän kaikilla ole kahta mummiakaan ja vastaavasti joillakin saattaa olla jopa NELJÄ mummia. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin.

 

[aroma77]

Jos on odotettavissa, että lapsen oikea isä osallistuu lapsen elämään jossakin vaiheessa, en itse missään nimessä kannustaisi kasta kutsumaan jotain muuta ihmistä isäkseen. Sen sijaan pitäisin edelleen lapsen isään aktiivisesti yhteýttä ja kannustaisin tapaamisiin. Ihminen voi olla äärimmäisen rakas ja tärkeä vaikkei häntä "isäksi" tai "äidiksi" kutsuttaisikaan.

Hmm... en ehkä selittänyt tätä tarpeeksi hyvin. Lapsen biologista isää ei siis kiinnosta. Arvelen itse että häntä ehkä joskus saattaa kiinnostaa nähdä lastaan. Ehkä, ehkä ei. Kahta sähköpostiviestiä enempää en ole saanut puolentoista vuoden aikana. Toisessa pyysi kuvaa, toisessa taas ilmoitti kuinka tyhmästi tein pitäessäni lapsen mutta että lapsi on ihan nätti. En mitenkään erityisemmin "pidä" ko. ihmisen tyylistä hoitaa asiaa... ja voi olla etteivät he koskaan tule tapaamaankaan. Välimatkaakin on 600km, sekin tietenkin hankaloittaa asiaa. Olisin toivonut että heillä olisi ollut toimiva isä-tytär suhde, että tapaisivat säännöllisesti ja rakastaisivat toisiaan. Tämä näyttää jäävän vain haaveeksi.

 

[chef]

Jos on odotettavissa, että lapsen oikea isä osallistuu lapsen elämään jossakin vaiheessa, en itse missään nimessä kannustaisi kasta kutsumaan jotain muuta ihmistä isäkseen. Sen sijaan pitäisin edelleen lapsen isään aktiivisesti yhteýttä ja kannustaisin tapaamisiin. Ihminen voi olla äärimmäisen rakas ja tärkeä vaikkei häntä "isäksi" tai "äidiksi" kutsuttaisikaan.

Mikä siinä sitten on mielestäsi niin paha, jos lapsi kutsuu isäksi miestä joka sitä ei biologisesti ole? Siis kenelle siitä koituu haittaa?

Mielestäni on väärin riistää lapselta isä vain siitä syystä että oletettavasti ehkä josakin vaiheessa biologinen isä tulee lapsen elämään...tai sitten ei.

Isä on kuitenkin asia joka on lapselle hyvin tärkeä, on kyseessä sitten biologinen isä tai isänä toimiva- ei biologinen isä. Isä-sana on paljon voimakkaampi, kuin "JUSSI". En keksi yhtäkään hyvää syytä estää lasta kutsumasta perheessä olevaa ja elävää isää isäksi, mutta keksin kyllä useammankin syyn sille miksi se on hyvä asia.
Miltä lapsesta tuntuu, kun se biologinen isä ei vuosikausiin, kenties lopulta koskaan ota yhteyttä ja perheen muilla lapsilla on kuitenkin isä....se sama mies mikä hällekin toimii isänä, mutta jota hän ei isäksi saa kutsua.

 

[chef]

Ei lapsi kärsi siitä, ettei hänellä ole jokaiselle sukulaisnimikkeelle (isä, äiti, täti, setä, eno, mummi, pappa jne) vastaavaa henkilöä. Lapsi kärsii siitä, ettei häntä rakasteta ja siitä ettei hänestä huolehdita. Ei lapselle ole mitään outoa siinä, ettei hänellä ole isää, eihän kaikilla ole kahta mummiakaan ja vastaavasti joillakin saattaa olla jopa NELJÄ mummia. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin.

Tummennettu ei pidä paikkaansa. Kyllä se on lapselle outoa, kun hällä ei isää ole. Ainakin meidän perheessä isänpäivän tienoo oli lapselle raskasta aikaa aikoinaan. Lapsi teki isänpäivänä kortin pappalle, eikä se ollut sama asia.
Nyt kun lapsella on isä, isänpäivää vietetään aina innoissaan. Nyt korttiin saa kirjoittaa ISI!

 

[yh-äiti]

Mikä siinä sitten on mielestäsi niin paha, jos lapsi kutsuu isäksi miestä joka sitä ei biologisesti ole? Siis kenelle siitä koituu haittaa?

Mielestäni on väärin riistää lapselta isä vain siitä syystä että oletettavasti ehkä josakin vaiheessa biologinen isä tulee lapsen elämään...tai sitten ei.

Isä on kuitenkin asia joka on lapselle hyvin tärkeä, on kyseessä sitten biologinen isä tai isänä toimiva- ei biologinen isä. Isä-sana on paljon voimakkaampi, kuin "JUSSI". En keksi yhtäkään hyvää syytä estää lasta kutsumasta perheessä olevaa ja elävää isää isäksi, mutta keksin kyllä useammankin syyn sille miksi se on hyvä asia.
Miltä lapsesta tuntuu, kun se biologinen isä ei vuosikausiin, kenties lopulta koskaan ota yhteyttä ja perheen muilla lapsilla on kuitenkin isä....se sama mies mikä hällekin toimii isänä, mutta jota hän ei isäksi saa kutsua.

Tietenkin tilanteen käsittely on mielestäni ehdottoman tapauskohtaista. Käsitin ap:n tilanteesta, että lapsen isä astuisi ehkä tulevaisuudessa mukaan kuvioihin. Joskus noin käy ja tietenkin olisi kiva, jos lapsen biologinen isä osallistuisi lapsen elämää. Ja kuten sanottu, tuossa tapauksessa yrittäisi ehkä saada isää kuitenkin jollain tavalla osallistumaan jo aiemmin (JOS ap kuitenkin näkee hänessä isäpotentiaalia tulevaisuutta ajatellen).

Tiedän omasta lapsuudestani, miltä "isättömyys" ja isän hylkäämäksi tuleminen tuntuvat. Tuntuvat erittäin pahalta, tiedän sen.

 

[Coffee Break]

Mikä siinä sitten on mielestäsi niin paha, jos lapsi kutsuu isäksi miestä joka sitä ei biologisesti ole? Siis kenelle siitä koituu haittaa?

Ei siinä mitään pahaa ole kunhan lapsen vanhemmalla ei kumppanit vaihdu kerran vuoteen.