miten kerron äidille!?

eli mun äiti ei vielä tiedä että olen raskaan (nyt kummin vasta n.rv4) eli miten kerron? sanoin hänelle että kaverini sai 18v lapsen ja se kauhisteli sitä tosi paljon.... nyt itse olen samassa tilanteessa (varmistus kumminkin vielä ens viikolla) miten kerron? ajattlein nöyttää ultra kuvat mut onko hyvä ajatus!?

mielipiteitä/kommentteja?

 

Ultrakuvien näyttö kuulostaa hyvältä jos on odotettavissa kauhistelua niin odottasin jonnekin rv 12-14.

 

\

eli mun äiti ei vielä tiedä että olen raskaan (nyt kummin vasta n.rv4) eli miten kerron? sanoin hänelle että kaverini sai 18v lapsen ja se kauhisteli sitä tosi paljon.... nyt itse olen samassa tilanteessa (varmistus kumminkin vielä ens viikolla) miten kerron? ajattlein nöyttää ultra kuvat mut onko hyvä ajatus!?

mielipiteitä/kommentteja?

Parempi kertoa suoraan ja mahdollismman reilusti! Itse olin 16v ku esikkoa aloin odottaa ja ajattelin etten kerro kun sitten jos aivan pakko eli mahdollisimman lopussa! Koska vanhempani oli sen oloisia etten ois uskaltanut...mut kävipä niin et kun puhelimessa sain tietää niin heti kerroin ja parempi niin.Saivat totutella ajatukseen rauhassa=) Sinä kuitenkin olet 18v joten sulla on se "etuna" ettet ole alaikäinen=) Kyllä se siitä...Ja ultra kuvan näyttäminen ja puhuminen varmasti on hyvä juttu!

 

itse mietin ihan samaa tässä viimevuodenlopulla. tosin itsellä oli raskausviikkoja enemmän kun sain tietää odottavani (mutta sillä ei nyt oikestaan ole mitään merkitystä) niin elikkä jos teidän äidillä on ne tunnetut "äidin vaistot" niin se kyllä ennenpitkään huomaa että jotain salattavaa sinulla on..näin kävi ainakin omalla kohdalla =) ei se sitten sen kumempaa ole kun sanot vaan rohkeasti miten asia on ja jos porukkas yhtään susta välittää ne kunnioittaa sinun päätöstä ja antaa tukea tämän asian kanssa... mutta mitä ikinä päätätkin niin onnea vaan ihan hirveesti ja hyviä vointeja! :hug:

 

kerro rohkeasti vaan! itse rupesin ensimmäistä odottamaan 16v ja alku järkytyksen jälkeen äitini oli ihan innoissaan asiasta ja poikani on hänelle todella rakas. vanhempia vaan aina huolettaa että nuori ei jaksa tai pärjää vauvan kanssa. itselläni on nyt jo kaksi ihanaa lasta ja olen kanssa 18. onnea ja menestystä vauvan kanssa!!

 

Eihän sun tarvitse (ellet välttämättä itse tahdo) kertoa ollenkaan. Mäkin kerroin vasta kun kysyttiin!! Äiti ikionnellinen kun niin kauan odottanut ensimmäistä lastenlastaan.
Ja hyvä niin, toisessa raskaudessa kun kävi vähän huonosti. Maha oikeastaan jo näkyi selvästi mutta kukaan ei onneksi vielä uskaltanut kysyä suoraan (jos maha vaikka olisikin vain ollut esikoisen jäänne?) ja hyvä niin ettei kukaan tiennyt että raskaana olin, koska säästyi keskenmenon jälkeen niiltä jokaikisen kysymyksiltä ja voivotteluilta, vaikka itse yrittäisi unohtaa.
Jos (en missään nimessä yritä masentaa!! Anteeksi, varoitan vain omaksi parhaaksesi) raskaudessasi käykin vähän kurjasti, erityisesti ennen viikkoa n. 12, ja senkin jälkeen niin olisiko sinunkin mielestäsi paras (kaikki tavallaan!) ettei kukaan olisikaan vielä tiennyt raskaudestasi, JOS satutkin joutumaan niiden epäonnekkaiden joukkoon jotka saavat keskenmenon? (TOIVOTTAVASTI ET!)
Nimittäin omasta mielestäni olisi tilanteessa aivan hirveää jos kaikki (jopa pitkän ajan jälkeen) kyselisivät vointia ym. vaikka itse haluaisi ajatella sitä ihan omissa oloissaan/miehen kanssa ja SILLOIN kun siltä tuntuu eikä niin että jossain sukujuhlissa joku puolituttu tulee voivottelemaan ja taas muistaa kaiken kamalan tapahtuneen...
Riippuu aivan tytär-äiti -suhteestakin tosin! Omaan elämääni ei äitini niin kovasti kuulu että hänelle heti innosta puhkuen kertoisin, olen aika varovainen luonne. Mies on kaikki kaikessa ja oikeastaan ainut kelle kerron asioistani.

Ensimmäisen raskaudenkin saa mielestäni itse huomata (sitä edeltää kuitenkin epäilyjä jolloin ehtii valmistautua) ja kun siitä ääneen kysytään, on hauska nauraa että pitää paikkansa ja muutenkin kokeilla missä vaiheessa huomataan
... Sekin riippuu asutko äitisi kanssa samassa taloudessa ja ylipäätään itsestäsi/perheestäsi?

Tuo ultrakuva on aika hyvä, jos se omasta mielestäsi sopii "tavaksesi kertoa"!! Sitä on moni muukin kuulemma käyttänyt ilmaisukeinona ja todennut hyväksi. Erittäin söpö tapa kertoa asia!
Toinen on vitsailut (riippuen millaisesta huumorista äitisi pitää) esim. "nyt olet sitten virallisesti tulossa vanhaksi..." jne.

Onnea Sinulle iloisen asian johdosta!!

 

\

Eihän sun tarvitse (ellet välttämättä itse tahdo) kertoa ollenkaan. Mäkin kerroin vasta kun kysyttiin!! Äiti ikionnellinen kun niin kauan odottanut ensimmäistä lastenlastaan.
Ja hyvä niin, toisessa raskaudessa kun kävi vähän huonosti. Maha oikeastaan jo näkyi selvästi mutta kukaan ei onneksi vielä uskaltanut kysyä suoraan (jos maha vaikka olisikin vain ollut esikoisen jäänne?) ja hyvä niin ettei kukaan tiennyt että raskaana olin, koska säästyi keskenmenon jälkeen niiltä jokaikisen kysymyksiltä ja voivotteluilta, vaikka itse yrittäisi unohtaa.
Jos (en missään nimessä yritä masentaa!! Anteeksi, varoitan vain omaksi parhaaksesi) raskaudessasi käykin vähän kurjasti, erityisesti ennen viikkoa n. 12, ja senkin jälkeen niin olisiko sinunkin mielestäsi paras (kaikki tavallaan!) ettei kukaan olisikaan vielä tiennyt raskaudestasi, JOS satutkin joutumaan niiden epäonnekkaiden joukkoon jotka saavat keskenmenon? (TOIVOTTAVASTI ET!)
Nimittäin omasta mielestäni olisi tilanteessa aivan hirveää jos kaikki (jopa pitkän ajan jälkeen) kyselisivät vointia ym. vaikka itse haluaisi ajatella sitä ihan omissa oloissaan/miehen kanssa ja SILLOIN kun siltä tuntuu eikä niin että jossain sukujuhlissa joku puolituttu tulee voivottelemaan ja taas muistaa kaiken kamalan tapahtuneen...
Riippuu aivan tytär-äiti -suhteestakin tosin! Omaan elämääni ei äitini niin kovasti kuulu että hänelle heti innosta puhkuen kertoisin, olen aika varovainen luonne. Mies on kaikki kaikessa ja oikeastaan ainut kelle kerron asioistani.

Ensimmäisen raskaudenkin saa mielestäni itse huomata (sitä edeltää kuitenkin epäilyjä jolloin ehtii valmistautua) ja kun siitä ääneen kysytään, on hauska nauraa että pitää paikkansa ja muutenkin kokeilla missä vaiheessa huomataan
... Sekin riippuu asutko äitisi kanssa samassa taloudessa ja ylipäätään itsestäsi/perheestäsi?

Tuo ultrakuva on aika hyvä, jos se omasta mielestäsi sopii "tavaksesi kertoa"!! Sitä on moni muukin kuulemma käyttänyt ilmaisukeinona ja todennut hyväksi. Erittäin söpö tapa kertoa asia!
Toinen on vitsailut (riippuen millaisesta huumorista äitisi pitää) esim. "nyt olet sitten virallisesti tulossa vanhaksi..." jne.

Onnea Sinulle iloisen asian johdosta!!

tähän sen verran kommentoin,että kyllä raskaudesta on hyvä jollekkin kertoa! Aika iso asia surra yksin jos niin sattuisi käymään!

 

Mäkin olen kyllä vähän sitä mieltä,että kyllä siitä nyt jollekin kannattaa kertoa,ymmärtää sitten,että miksi olet allapäiän. Mutta mä odottaisin kyllä ensimmäiseen ultraan,jos on yhtäänkin tiukka tapaus.
Mun äiti suhtautu aivan toisin kun olisin uskonut. Olisin luullut,että hän jos kuka ymmärtää (luulin myös monesta muusta), mutta ei. Kertomisesta on jo kuukausi,mutta äiti on vieläkin ihan rikki. (olen muuten -88) Olen ollut aika pettynyt kun ei ole tukenut oikeastaan yhtään, voivoitellut vain. Isä otti ihan ok,alun jälkeen. "Miehen"(-89) äiti otti taas tosi hyvin! Ja on ollut tosi ihana.
Mutta onnea kertomiseen Pakko se on joskus kuitenkin.

 

kirjoitampa minäkin tänne. Kyllä raskaudesta kannattaa kertoa vaikka sille kouluterkkarille! Se osaa auttaa saa hanat auki mistä apu tulee, raha ja sun muut tukitoimet kun kuitenkin sinne kouluun on palattava jossain välissäkin.

 

kerrot vaan ihan rohkeesti ihan omalla tavalla mikä parhaaksi tuntuu. itse pyysin että veli kertoo isälle että soittaa sitten kun on rauhalline. mikään tapa ei ole väärin. kyllä ne asiat aina hoituu. aluksi mustakin tuntui että kaikki kaatuu päälle ja kukaan ei auta yms. mutta nyt kaikki onneksi kääntynyt parhain päin. tsemppiä!!

 

Mä itse kerroin näyttämällä ultrakuvan. Lähetin sähköpostilla vanhemmilleni kuvan, en muuta. Pelkäsin kuollakseni, mitä vanhemmat sanovat ja olivat sitten loppujen lopuksi järkyttyneempiä kuin olisin ikinä uskaltanut ajatella! Onneksi en kertonut suoraan! Lähetin sen kuvankin vasta rakenneultran jälkeen viikolla 21, en uskaltanut aikaisemmin.

 

Mun sisko,joka sai esikoisen 17v lähetti ultrakuvan kirjekuoressa,jossa oli kirje mukana..
Vähän vanhemamt herppas,mut sit ku sisko kävi vanhempien luona niin juttu kyllä selvis,eikä ollu vihasii..

Ja se ultrakuvien lähettäminen on hyvä idea!

 

Kerro vaan ihan suoraa, hyvin se menee!! Ja onnea odotukseen!!! :hug:

 

Kerrottiin heti kun olin testistä tullut (terveyskeskuksessa käytiin ukon kanssa). Ensin meni mamma hiljaiseksi, seuraavana päivänä heti aamusta alkoi kyselyt että mitä haluun syödä, tekeekö jtn mieli
Nyt neiti aurinkoinen (pikkaisen reilun vuoden) on mumman silmäterä :heart:
Olin just 2pv ennen plussaa, täyttänyt 18

 

heti ku olin tehnyt testin lähetin tekstarin äidille ja kerroin et olen raskaana. se on ehkä vähän huono tapa kertoa mutta meille se oli täydellinen tapa koska sit äitini sai rauhassa miettiä hetken ja sit se soitti takas mulle.

mut rohkeasti vaan, kyl se sit innostuu, on kuitenki kyse sen lapsenlapsesta :hug:

 

me lähetettiin anopille postissa ultrakuva rakenneultran jälkeen, että saivat käsitellä ensijärkytyksen keskenään....se oli hyvä ratkaisu.

 

toivottavasti näet tän viestin! kuule et oo yhtään liian nuori tulemaan äidiksi! iitse sain lapsen 19 vuotiaana viimevuonna!! lapsi on uskomattoman ihana, äitin ja isin oma lellilapsi!! mulla on sisaruksia 11 !!!!! ja saanu paljo hoito kokemusta sieltä, ku on hoitanu pikkusisaruksia! älä pelkää kertoa äitilles!! sano että sulle on tarkotettu antaa oma taivaan lahja.. ottakaa se ilolla vastaan!!!!!!! hyvää jatkoa ja nauti vauvasta ku se syntyy!!!!!!! (':heart:')

 

Meillä asia hoidettiin niin että mies kertoi yksin vanhemmilleen ja minä yksin äidilleni..niin oli kaikkein luontevinta ja sai reagoida vapaasti välittämättä miniä-tai vävykokelaasta. Meillä se toimi hyvin. Voin vain sanoa että mielestäni kyllä kannattaa sanoa ihan kasvotusten vaikka vaikeaa voikin olla. Äitini ainakin olisi varmasti loukkaantunut jos olisi saanut kirjeitse asiasta tietää.Varsinkin kun asutaan samassa kaupungiissa. =)

onnea ja tsemppiä :flower: :hug:

 

kannattaa ehdottomasti kertoa mahdollisimman pian.oma äitini ihmetteli miksi en heti kertonut vaan salailin parin kuukauden ajan, tais vähän loukkaantua..

 

Jos olet päättänyt lapsen pitää,odota ihmeessä sinne asti ettei abortti ole enää mahdollista.äidit ovat erinomaisen hyviä painostamaan näissä asioissa ja muuttamaan mielen päätymään siihen...

 

Ei kannata kertoa kenellekkään ennekuin olet varma että raskaus etenee hyvin eli mitä lie rv. 12 kun keskenmenon yleisin uhka loppuu.

Ja en olisi itse pystynyt näyttämään mitään kuvia omalle äidilleni se oli saanut sätkyn mitä nää on eikä olis edes saanut selvää mitä kuvassa on.

Varo vaan ettei äitisi ehdota aborttia mitä lie riippuen kuinka hän on lasta vastaan mutta tässä tapauksessa sinua varmaan jännittää pelkästään kertoa eli äitisikin haluaa lapsenlapsen joten tsemppiä!!!Sano suoraan puhelimessa jos ei kasvotusten onnistu tyyliin "Mulla olis iso juttu, älä järkyty, tajusitkos jo, mä oon raskaana... Eikös ole ihanaa mä olen ihan innoissani... yms yms..

 

miten olet kypsä saamaan lapsen jos et edes äidillesi uskalla kertoa? :headwall:

 

\

miten olet kypsä saamaan lapsen jos et edes äidillesi uskalla kertoa? :headwall:

Siitäkö se kypsyys mitataankin,että uskaltaako raskaudesta kertoa äidille+muille läheisille? :headwall:

 

\

\

miten olet kypsä saamaan lapsen jos et edes äidillesi uskalla kertoa? :headwall:

Siitäkö se kypsyys mitataankin,että uskaltaako raskaudesta kertoa äidille+muille läheisille? :headwall:

Sillä mitataan, onko ihminen kypsä kantamaan vastuuta omista päätöksistään ja teoistaan. Ja kertomaan niistä läheisilleen.

Samaa voi verrata, jos ei kehtaa ostaa kondoomeja, silloin ei ole vielä tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiäkään.

 

\

\

\

miten olet kypsä saamaan lapsen jos et edes äidillesi uskalla kertoa? :headwall:

Siitäkö se kypsyys mitataankin,että uskaltaako raskaudesta kertoa äidille+muille läheisille? :headwall:

Sillä mitataan, onko ihminen kypsä kantamaan vastuuta omista päätöksistään ja teoistaan. Ja kertomaan niistä läheisilleen.

Samaa voi verrata, jos ei kehtaa ostaa kondoomeja, silloin ei ole vielä tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiäkään.

noo...... mä en jostain syystä vielkään osta kondomeja. se on jotenki nolo tilanne. olen siis varmaan epäkypsä harrastamaan seksiä, huolimatta siitä että meillä kuitenkin on jo kaksi lasta.
mun mielestä seksiin voi olla kypsä, vaikka ei haluaisikaan koko ärkioskin asiakaskunnan tietävän että aiompa kohta hypätä sänkyyn.