miten kauan vielä...

Raskausviikkoja on nyt 40+5 ja pieni supisteluja on vaan sillon tällön ollut. En jaksais enää odottaa, kun on jo niin kömpelö olo. Pääsiäisenä viimestään pääsis synnyttää, toivottavasti ei kuitenkaan sinne asti tartteis odottaa.

Onko muita jolla mennyt aika ohi ja mitään ei ala kuulua? Alkaako turhauttaa?

 

Esikoiseni syntyi rv:lla 42. Supisteluja tai muita ennakko-oireita ei ollut, joten synnytys piti lopulta käynnistää. Sinulla onneksi on supisteluja jo ollut, joten eiköhän tuo siitä pian lähde tulemaan. Ota rennosti vaan: Nauti loppuajasta, vaikka raskas ja kömpelö olo onkin. Ulkoile ja lepää, lue hyviä kirjoja, tapaa ystäviä, käy elokuvissa, tee kaikkea sitä, mihin ei ehkä pikkuisen synnyttyä ole aikaa. Ja kerää voimia tulevia koitoksia varten!

 

Ulkoiltu onkii ku jaloissa on nii paljon turvotusta et kengät ahistaa mut ku ei malttas odottaa et saa pienen syliinsä :heart: =)

 

mulla poika syntyi kun viikkoja oli 41+5.... illal alko supisteleen....eivät olleet viel hirveen kipeitä mut päätin lähtee sairaalaan hyvissä ajoin klo01... Siel sit paikat oli auki vaan 3 cm....laittoivat saliin koska olin jo niin pitkällä... Siel sit odoteltiin kun mikään ei tuntunut etenevän... Sit joskus seittemän aikaan aamul lääkäri puhkasi kalvot ja supistukset hieman kovenivat muttei tarpeeksi joten jouduttiin tipalla nopeuttaa jolloin sit alkoi tapahtumaan... Poika syntyi sitten päivällä 14.11
=) :heart:

 

Täällä ollaan jo viikolla 41+3. Ensi viikolla pitäis alkaa käynnistelee. Hentoisia harjoitussupistuksia ainoastaan ollut että taitaa käynnistykseen asti mennä.

Otan tämän "odottelun" juuri siltä kannalta että teen kaikkea mitä en kohta enää voi tehdä. Voin lähteä vaikka kaupunkiin kun haluan, nähdä kavereita koska tahansa, käydä leffassa ja nukkua vaikka keskellä päivää jos siltä tuntuu!

Minulla ei ole mitenkään tukala olo ja se tekeekin tämän paljon helpommaksi! Pelottaa vain hieman tietysti se kuinka isoksi lapsi ehtii kasvaa kun näin paljon menee yli... Ja ruokahan minulle maistuu ehkä liiankin hyvin...

Mutta pian pääset synnyttämään ja sitten on maailman ihanin nyytti sylissäsi! :heart: Loppuelämä sinulla sitten aikaa olla lapsesi kanssa niin nauti omasta ajasta nyt kun vielä voit!

Onnea tulevaan koitokseen joka voi olla hyvinkin pian.... :hug:

 

Mulla on nyt 39+2 ja mulla ei kyllä toimi tuo, että tekisin kaikkea mitä vauvan synnyttyä sitten ei voi puuhata. Olo on sellainen ettei kestä olla mitenkään päin eikä kävelylenkitkään onnistu. Jo useamman viikon on supistellut ja ollut selkäkipua niin että tosi tuskaista tekee. Eivät vain muutu säännöllisiksi nuo supistukset. :/

 

Täällä rv 41+1 :wave: Ja turhauttaa, ketuttaa, ja välillä pelottaa...
Supistuksia on tullut useamman viikon ajan, mutta epäsäännöllisesti. Parhaillaankin tulee lieviä suppareita, mutta niitähän ei lasketa. :kieh: Mullakaan ei toimi tuo että tekisi vielä kaikkea mitä sitten ei voi, kun on taapero jaloissa pyörimässä. Eli se niistä leffoista sun muista. Eniten ihmetyttää se ettei mitään kontrolliaikaa ole sovittu...ei siis voi tietää mikä on tilanne tuolla alakerrassa...
Voimia! :hug:

 

Hei, kyllä meitä "kohtalotovereita" riittää.

Täällä tänään 40+1 eli ei vielä ihan hirmuisesti, mutta viimeiset kaksi yötä ovat olleet aika vähäunisia supistusten takia... Ja tietysti näin päiväsaikaan ei ole juuri yhtään tuntemuksia, joku yksittäinen napakampi supistus aina silloin tällöin!

Ajattelin itse, että yritän elää nyt ihan hetkessä: nukkua jos vähänkin väsyttää, syödä sitä mitä mieli tekee (jos ja kun tekee), liikkua vain sen verran kun tuntuu mukavalta, soitella tärkeimmille ystäville henkisesti virkistäviä maratonpuheluita jne. Tämä siis vain siksi, että kun aikatauluun ei kerran voi vaikuttaa, kannattanee lähinnä huolehtia siitä että on mahdollisimman hyvävoimainen sitten kun niitä voimia joskus OIKEASTI tarvitaan...

Tsemppiä meille kaikille. :hug:

 

Täällä viikot 39+4 ja tässä odotellessani siivoan kaiken kuntoon, että vauva pääsee putipuhtaaseen kotiin! (toiveajattelua! -meillä kotona odottelee myös 3poikaa 1v, 5v ja 6v sekä 1vkoira-) Mutta saahan sitä yrittää ja aika kuluu tosi hyvin...