Miten kauan kannattaa odotella miehen kosintaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhautunut_34
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turhautunut_34

Vieras
Suhdetta takana yli kuusi vuotta ja omakotitalon hankkimisestakin ollaan jo puhuttu. Mieheni vakuuttelee ja lupailee rakastavansa minua ja tahtovansa viettää loppuelämänsä kanssani, sanoo olevansa sitoutunut minuun täysin, haluaa naimisiinkin mutta kun sitä kosintaa ei vain kuulu! Olen jo liki neljän vuoden ajan odotellut kosintaa enkä todellakaan tiedä, jaksanko odottaa kauempaa. Hän on kyllä maailman ihanin ja tahdon vanheta ja olla koko loppuelämäni vain hänen kanssaan, mutta minulle naimisiinmeno on tärkeä asia. En tahdo olla vanhoina päivinäni pelkkä tyttöystävä, vaan ihan oikea VAIMO.

Kannattaako minun enää odotella yhtään kauempaa?Jouduin edellisenkin pitkän suhteen lopettamaan miehen jahkailun ja toimettomuuden takia. Itse en kosi miestä, sillä hän tietää kyllä että tahdon naimisiin enkä myöskään suostu puhumaan naimisiinmenosta sen enempää ennen kosintaa, koska en muuten voi olla varma haluaako mies oikeasti viettää loppuelämän kanssani.
 
Ota lusikka käteen ja kosi miestä. Hei me eletään vuotta 2017. Ei 1950.

Mä kosin miestäni. Se on yks parhaita hetkiä elämässäni !! Suosittelen
En varmasti kosi, kyllä kosinta on mielestäni nimenomaan miehen tehtävä ja kaiken lisäksi mies todella tietää, että tahdon hänen kanssaan naimisiin. Jos kosisin itse, tulisi mielikuva että mies tahtoo naimisiin minun painostuksestani eikä omasta tahdostaan.
 
Haluatko naimisiin vai häät? Monelle (miehelle tai naiselle) oletetut häät ovat se kynnyskysymys. Ei haluta olla huomion keskipisteenä, tuhlata rahaa moiseen tai pelätään hössötyksen määrää. Jos sinlle riitää maistraatti, mainitse siitä ohimennen.

Koska nykyisin ei oikein ole yhteisön painostusta tai suurempaa syytä mennä välttämättä naimisiin, kun avoliitossakin saa "aviolliset kontaktit" ym. edut, niin syyksi jäävät lakisyyt (avioliittohan on sopimus) tai omat/kumppanin periaatteet. Mahtaakohan miehesi oikeasti ymmärtää, kuinka tärkeäksi avioliiton koet? Varsinkaan, jos et halua siitä hänelle puhua odottaessasi romanttista(?) kosintaa.
 
Sinulla on ongelma, mutten halua puhua siitä miehesi kanssa. Aika vaikeaa on miehen elää tuoillaisen naisen kanssa, kun ei ole ajatustenlukija. Mies ei varmaan edes tajua, miten asia sinua rassaa, eikä pysty tekemään mitään asian hyväksi., kun kerran et sitä hänelle kerro. Tee miehelle palvelus ja lähde litomaan, niin hän saa mahdollisuuden löytää itselleen keskustelutaitoisen naisen, joka ei pelaa jotain ihme pelejä ja kehittele mielessään älyttömiä teorioita.
 
Unohda koko juttu! Naimisiinmenosta ei tule tässä tapauksessa mitään ja sinullehan se on elämän kynnyskysymys. Etsi sellainen mies, joka painelee hippulat vinkuen vihille.
 
No sinuna kysyisin itseltäni, Miksi haluat naimisiin.
Haluatko taloudellista turvaa vai häiritseekö enemmän se, mitä muut ajattelevat.
Sitten mietit, että sekö oikeasti on tärkeää ja onko niin tärkeää, että etsit naimishalukkaamman miehen.
 
Niin. Haluat olla oikea VAIMO. Jos olet avoliitossa, olet vain VAMO (eli vaimo ilman i:tä, kuten avioliitto <-> avoliitto).

Oletko miettinyt ihan pohjamutia myöten, miksi haluat naimisiin. Toisekseen, haluatko isot häät (joita monet miehet karsastavat) vai riittäisikö maistraatissa käväisy.
 
Mä en jaksanu odottaa tai siis asioista keskusteltiin kyllä ihan tarpeeks 10 vuoden ajan. Mies halus ja haluaa olla yhdessä ja ei naimisiin tai häitä, minulle naimisiinmeno oli tärkeää henkisesti ja toisaalta taloudellisesti koska yhteistä oli jo niin paljon ( ja huomio, olin ja olen edelleen se selvästi parempituloinen). No, sitten mentiin naimisiin, ei edes kerrottu kenellekään. Nyt jälkikäteen jotenkin ärsyttää. Kun ilmeisemmin se oli enemmän vaan mun tahto. Olis vaan pitäny painostaa kovemmin testamenttiin, jota ensin kyllä yritin. Nykyäänhän avopuolisoidenkin oikeudet parantuneet mutta en tätä asiaaseurannut tarkemmin kun ei tarvetta.
Mutta en tiedä sun miehestäs, onko vaan saamaton, ei osaa tolleen ottaa askelta vai eikö kenties halua häitä tai ylipäätään naimisiin. Fundeeraa ite ja ehkä kuitenkin otat asia puheeks.
 
En varmasti kosi, kyllä kosinta on mielestäni nimenomaan miehen tehtävä ja kaiken lisäksi mies todella tietää, että tahdon hänen kanssaan naimisiin. Jos kosisin itse, tulisi mielikuva että mies tahtoo naimisiin minun painostuksestani eikä omasta tahdostaan.

Mies ei voi kosia, koska silloin on olemassa mahdollisuus, että sinä et mene naimisiin hänen kanssaan omasta tahdostasi, vaan hänen painostuksensa (=kosinta) takia. Pattitilanne :cool:
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Jos kerran naimisiin meneminen ja vaimo- nimikkeen hankkiminen nähdään isommaksi asiaksi kuin toimiva ja tyydyttävä parisuhde elämänkumppanin kanssa, niin sitten kannattaa erota.

Ja hetimmiten uudessa parisuhteessa kannattaa tuoda asiansa ilmi ultimatumilla eli jos ei naimisiinmeno tapahdu tietyn ajan aikana - mieluummin se olisi pitänyt tapahtua jo eilen - niin tämä on tässä.

Ehkä ap:n kannattaisi elää ihan yksinään kun hyvä parisuhde ei riitä.
 
Mä en jaksanu odottaa tai siis asioista keskusteltiin kyllä ihan tarpeeks 10 vuoden ajan. Mies halus ja haluaa olla yhdessä ja ei naimisiin tai häitä, minulle naimisiinmeno oli tärkeää henkisesti ja toisaalta taloudellisesti koska yhteistä oli jo niin paljon ( ja huomio, olin ja olen edelleen se selvästi parempituloinen). No, sitten mentiin naimisiin, ei edes kerrottu kenellekään. Nyt jälkikäteen jotenkin ärsyttää. Kun ilmeisemmin se oli enemmän vaan mun tahto. Olis vaan pitäny painostaa kovemmin testamenttiin, jota ensin kyllä yritin. Nykyäänhän avopuolisoidenkin oikeudet parantuneet mutta en tätä asiaaseurannut tarkemmin kun ei tarvetta.
Mutta en tiedä sun miehestäs, onko vaan saamaton, ei osaa tolleen ottaa askelta vai eikö kenties halua häitä tai ylipäätään naimisiin. Fundeeraa ite ja ehkä kuitenkin otat asia puheeks.

Avoliittolaisten kannattaa tehdä testamentti. Jos on yhteisiä lapsia niin erottavana tekijänä avioliittoon verrattuna on vain leskeneläke. (Sitäkään ei aviopuoliso saa, jos omat tulot ovat hyvät.)
 
Minusta suurin osa miehistä ei kosi. Heillä ei tunnu olevan kiire naimisiin. Karkausvuonna kosin miestä ja hamekangasta ei tullut. Tapahtumasta nyt 17 v. kohta 21 v. on oltu yhdessä. Ap, kaikenlainen ehdottomuus asioissa kannattaa unohtaa. Muuten joudut vaihtamaan miestä vielä monta kertaa. Joustavuus ja tilannetaju kunniaan!
 
Mä en tajua joidenkin naisten pakkomiellettä päästä naimisiin. Ollaan valmiita eroamaan jos mies ei kosi. Ja nimenomaan miehen pitää kosia.

Meillä oltiin niinkin romanttisia, että mä kysyin mieheltä miten olis? Katsoimme päivän joka sopi molempien työvuoroihin ja kävimme maistraatissa parin todistajan läsnäollessa. Parisuhde olisi kuitenkin jatkunut vaikka mies ei olisi sanonut, että ei vielä. Asuimme jo yhdessä tuolloin ja rakastamme toisiamme joten miksi olisin jättänyt miehen siksi ettei halua naimisiin? Älytöntä touhua.

Ehkä ap:n tosiaan olisi parempi olla yksin eikä piinata miestä toisensa jälkeen pakkomielteellään.
 
Haluatko naimisiin vai häät? Monelle (miehelle tai naiselle) oletetut häät ovat se kynnyskysymys. Ei haluta olla huomion keskipisteenä, tuhlata rahaa moiseen tai pelätään hössötyksen määrää. Jos sinlle riitää maistraatti, mainitse siitä ohimennen.

Koska nykyisin ei oikein ole yhteisön painostusta tai suurempaa syytä mennä välttämättä naimisiin, kun avoliitossakin saa "aviolliset kontaktit" ym. edut, niin syyksi jäävät lakisyyt (avioliittohan on sopimus) tai omat/kumppanin periaatteet. Mahtaakohan miehesi oikeasti ymmärtää, kuinka tärkeäksi avioliiton koet? Varsinkaan, jos et halua siitä hänelle puhua odottaessasi romanttista(?) kosintaa.
Olen toki yrittänyt selittää hänelle, miten tärkeää avioituminen minulle on ja että haluan sen kosinnan ennen mitään suurempia avioitumisen suunnitelmia. Mies kyllä tahtoo naimisiin, mutta pitää sitä kosintaa "ihan turhana". En tajua, en välttämättä edes kaipaa mitään romanttista spektaakkelia vaan ihan vain sen kysymyksen "tuletko vaimokseni?", mutta ei hän haluaisi edes sitä vaivautua tekemään, hän vain sanoo että miksei mentäisi sitten saman tien naimisiin. Tahtoisin kuitenkin häneltä edes sen verran romanttisuutta, että saisi kosittua minua.
 
Olen toki yrittänyt selittää hänelle, miten tärkeää avioituminen minulle on ja että haluan sen kosinnan ennen mitään suurempia avioitumisen suunnitelmia. Mies kyllä tahtoo naimisiin, mutta pitää sitä kosintaa "ihan turhana". En tajua, en välttämättä edes kaipaa mitään romanttista spektaakkelia vaan ihan vain sen kysymyksen "tuletko vaimokseni?", mutta ei hän haluaisi edes sitä vaivautua tekemään, hän vain sanoo että miksei mentäisi sitten saman tien naimisiin. Tahtoisin kuitenkin häneltä edes sen verran romanttisuutta, että saisi kosittua minua.
Onhan tää provo? Mies on siis jo ehdottanut että menisitte naimisiin (=kosinta) ja sinä et suostunut (=kosinnasta kieltäytyminen). Ja nyt odottelen _romanttista_ kosintaa. Et sinä naimisiin halua vaan sinä haluat romanttisen miehen ja vähän teatteria.

Kannattaa erota.
 
Vain täydellinen idiootti tai todella sinisilmäinen ja johdateltavissa oleva mies menee enää tänä päivänä suomalaisen naisen kanssa naimisiin. Mitä etua siitä on miehelle? Jos olet mies, niin joka tapauksessa parisuhteessa ja etenkin avioliitossa sanomisesi ja tekemisesi punnitaan ja tuomiot jaetaan milloin missäkin asiassa mammafoorumeilla täysin tuntemattomien ihmisten toimesta. Yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä päädyt eroon ja siinäkin asiassa maksumieheksi. Ja jos et päädy, niin mitä todennäköisimmin saat katsella rapistuvaa, itsestään huolehtimatonta, kärttyistä akkaa lopun ikääsi. Mistään ei katoa naisellisuus niin nopeasti, kuin voimaantuneesta suomalaisesta naisesta häiden ja lastensaannin jälkeen.

Miksi ihmeessä mies menisi tänä päivänä suomalaisen naisen kanssa naimisiin, kun tuo mainittu "voimaantuminen" ja sairas uusfeminismi on romahduttanut kotimaisten naisen arvon parisuhdemarkkinoilla muutenkin? Miksi lyödä nauloja omaan arkkuun?
 

Yhteistyössä