Toggle sidebar

Miten kannattaisi menetellä kun poika ei halua jäädä minnekään ilman mua ja se raivostuttaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma-73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

mamma-73

Aktiivinen jäsen
29.08.2005
3 230
0
36
Porvoo
Toki nyt tuttujen luo jää, mut ei minnekään muskariin, kerhoon, liikuntakouluun. Mä en saa hetken hengähdystä ja poika sen kun kasvaa kiinni muhun. Kouluunkin varmaan joudun mennä mukaan. Tänään vein muskariin ja itkuhan siellä tuli kun olis pitäny ilman mua jäädä. Kukaan muu kymmenestä lapsesta ei itkeny. Mua niin pännii ja suututtaa. Eihän poika sitä tahallaan tee, mut mikä neuvoksi? Kai nyt häneltäkin voi jo jotain vaatia tai edes tunnin puolentoista eroa äitistä. Kotona pitäis vaan olla ja leikkiä hänen kanssa(ko)? Kumminkin haluaisin hänelle kivoja kokemuksia ja muskarin tai muun vastaavan kautta kavereita. Huoh! :(
 
Meillä tyttö 3v8kk ja aika kiinni minussa. Koko kesän oon puhunut että syksyllä vois mennä kerhoon ja tyttöhän innostuikin kovasti. Maanantaina oli eka kerta ja itkien jäi (itki siellä kyllä moni viime keväänäkin kerhossa ollut). Sanoin iloisesti heippa ja että äiti tulee hakemaan kun kerho loppuu. Hyvin oli sitten mennyt koko kerho. Itku tuli vasta ennen kerhon loppua kun täti oli halannut vasten tytön tahtoa.

Tiistaina ei halunnut mennä, oli kovasti väsynyt. Ja maanantaina kerhon jälkeen oli huonolla tuulella ja illalla itkeskellyt kun olin koulussa. Mutta ensi maanantaina yritämme uudemman kerran. Jospa se siitä alkais luistamaan kun pään saa auki.
 
Mä niin innoissani odotin, että poika saa laulella ja askarrella 1,5h ja sit kun H-hetki oli niin alkoikin itkeä. Eiks me voida mitään harrastaa pojan kanssa kun aina täytyy olla mun mukana? Mä ajattelin kumminkin vielä 3v olla kotona niin siinäpä on pojalla aikaa oikein liimautua muhun. Hoitoonko se on vietävä...siis päivähoitoon(tai ihan minne hoitoon vaan). Kohta mäkin tartten hoitoa, jos asiat ei muutu...
 
Meillä kävi esikoiselle samoin. Hän tottui olemaan minun kanssani ja oletti melkein 4-vuotiaaksi asti, että kaikki maailman aikuiset, erityisesti minä ja jokainen kaunis ja nuori suomen-, kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen opiskelijanainen, oli olemassa vain hänen viihdyttämisekseen.

Tilanne oli katkera ja hankala, kun hän aloitti parituntiset kerhot. Uskon myös muutaman kerhontädin muistavan ikänsä ne pari aamua, kun rääkyvä poika takertui tätiin ja itki hänen puseronsa märäksi. Mutta ei siinä oikein auttanut muu kuin olla julma ja jättää jätkä itkemään. Parissa viikossa helpotti pahin, kuukaudessa jäätiin itkutta, kahden kuukauden päästä hän alkoi odottaa kerhoa.

Toisen ja kolmannen kanssa vastaavaa virhettä ei tehty. Yritän välttää sitä myös tämän iltatähden kanssa. Tosin esikoisen temperamentti ja draamantarve ovat vielä nykyäänkin aivan toisessa mittakaavassa kuin
muulla perheellä.

Piika-äiti
 
Mä tiedän yhden, jolle ei auttanu ku jättää vaan...

ekalla kerralla pikkasen vähemmäksi aikaa kuin normaalisti, mutta toka kerta meni jo ok, nykyisin ei mitään ongelmaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa