J
jouhi
Vieras
ja ennen kaikkea- miten sellaiseen tulisi suhtautua? kuluneen vuoden aikana on käyty hoplopit,korkeasaaret, uimahallit, piha/puistoleikit, pyörälenkit, mummolat, neuvolat....you name it. eli mihin tahansa on aamulla lähtö, joka asiasta pitää vääntää kunnes mulla menee hermo. eikä se helpolla kuitenkaan mene, mutta kun menee, ei jää naapureillekaan epäselväksi. ihan alkaen siitä kun sängystä noustaan, "mene pissalle" "en mene!" "tule syömään" "en tule!" jne kunnes huudetaan eteisessä pukemisesta ja siitä kuinka kiire jo on. joka kerta. en koe antaneeni periksi, vaan lähdetty on, olen sit evännyt vaikka jälkkärin tms jos ei ole syöty tai on riehuttu aamulla. ja siis kertonut heti että et saa jälkiruokaa tänään.
kohteessa homma menee pääsääntöisesti ok, n lounaaseen asti, jonka jälkeen alkaa taas vääntö, kun puhutaan kotiin lähdöstä. nyt ollaan kuitenkin julkisella paikalla, uhkaan seuraavan reissun väliin jäämisellä, tehoaa isompaan (5v), pienemmän puen ja laitan vöihin kyselemättä (2v). ja sit itketään ja huudetaan autossa kaikki kolme, ja evään iltaruoankin jälkkärit ja kaiken kivan illalta, loppupäivä ollaan siis sisällä. joka kerta. välillä perun seuraavan reissun ,etenkin jos olen sen uhannut tehdä.
odotan innolla syksyllä alkavaa päiväkotia
kohteessa homma menee pääsääntöisesti ok, n lounaaseen asti, jonka jälkeen alkaa taas vääntö, kun puhutaan kotiin lähdöstä. nyt ollaan kuitenkin julkisella paikalla, uhkaan seuraavan reissun väliin jäämisellä, tehoaa isompaan (5v), pienemmän puen ja laitan vöihin kyselemättä (2v). ja sit itketään ja huudetaan autossa kaikki kolme, ja evään iltaruoankin jälkkärit ja kaiken kivan illalta, loppupäivä ollaan siis sisällä. joka kerta. välillä perun seuraavan reissun ,etenkin jos olen sen uhannut tehdä.
odotan innolla syksyllä alkavaa päiväkotia