miten kaikki lähtemiset voi olla aina niin hankalia? onko muilla?

[jouhi]

ja ennen kaikkea- miten sellaiseen tulisi suhtautua? kuluneen vuoden aikana on käyty hoplopit,korkeasaaret, uimahallit, piha/puistoleikit, pyörälenkit, mummolat, neuvolat....you name it. eli mihin tahansa on aamulla lähtö, joka asiasta pitää vääntää kunnes mulla menee hermo. eikä se helpolla kuitenkaan mene, mutta kun menee, ei jää naapureillekaan epäselväksi. ihan alkaen siitä kun sängystä noustaan, "mene pissalle" "en mene!" "tule syömään" "en tule!" jne kunnes huudetaan eteisessä pukemisesta ja siitä kuinka kiire jo on. joka kerta. en koe antaneeni periksi, vaan lähdetty on, olen sit evännyt vaikka jälkkärin tms jos ei ole syöty tai on riehuttu aamulla. ja siis kertonut heti että et saa jälkiruokaa tänään.
kohteessa homma menee pääsääntöisesti ok, n lounaaseen asti, jonka jälkeen alkaa taas vääntö, kun puhutaan kotiin lähdöstä. nyt ollaan kuitenkin julkisella paikalla, uhkaan seuraavan reissun väliin jäämisellä, tehoaa isompaan (5v), pienemmän puen ja laitan vöihin kyselemättä (2v). ja sit itketään ja huudetaan autossa kaikki kolme, ja evään iltaruoankin jälkkärit ja kaiken kivan illalta, loppupäivä ollaan siis sisällä. joka kerta. välillä perun seuraavan reissun ,etenkin jos olen sen uhannut tehdä.
odotan innolla syksyllä alkavaa päiväkotia

 

["vieras"]

:hug: Sellasta se on. Sun lapsethan on vielä pieniä, eli kestää varmaan jatkossakin. Meillä 7v. ekaluokan käynyt ja samanlaista on. Sili: kannattaa katsoa peiliin. Meneekö se niin, että juuri silloin ja sillä hetkellä pitää olla valmis, kun äiti sanoo? Jos ensi kerralla varaisit ylimääräisen puolituntisen vain lasten lähtötohinoihin, silloin kun se on mahdollista.

 

[jouhi]

aikaa meillä on , herätään ajoissa juuri siksi ettei mun tarvitsisi luovuttaa vaan olisi aikaa vaatia tekemään mitä tehdä täytyy. pitää hoputtaa ja käskeä koko ajan, käämi palaa. mutta sit kyllä lopuksi tapahtuu, kun äiti on raivoissaan. eli vika ei ole siinä. päiväkodissa kuitenkin pitäisi vissiin olla aika paljon aikaisemmin kuin meillä nyt edes herätään, nyt lähdetään useimmiten 9 maissa.

 

["aino"]

Meillä samanikäiset lapset ja meno ihan samanlaista.

 

["Vieras"]

Sama meno. Kolmetoistavuotiasta ei tarvitsti oikeasti enää hoputtaa, kun nousee, tekee nopsaan aamupuuhat ja on ekana valmiina.

 

[Juu on]

Lapset 7v, 5v ja 3v. Kaikkia pitää hoputtaa ja jokainen askel komentaa. Toisina aamuina sitä jaksaa, toisina meinaa räjähtää kun AINA PITÄÄ SANOA JOKA ASIA. Vaikka joka aamu tehdään täsmälleen samat jutut.

Huoh.

 

[jouhi]

no kertokaa nyt vielä miten tähän tulisi suhtautua? onko uhkailu turhaa (aika äkkiä tuntuu jälkkärit ym unohtuvan,rangaistus ei siis "pure", toki hyvä tapa vähentää herkkuja), olenko vaan hiljaa ja puen (tämän kokisin periksi antamisena) vai miten te muut toimitte? ei kai joka huushollissa huudeta joka aamu? ja iltapäivällä uudestaan? miten saan itseni pidettyä kasassa? hiukan itselläkin raivo herkässä kun ei itse saa syötyä/kahvia/ puettua/pakattua kun kaikki aika menee pentujen komentamiseen? mulla menee koko päivä tällaisesta pilalle, lapsilla vaan se hetki.
ja tämäkotiinlähtötaistelu- tulee väkisinkin tunne ettei paljon arvosteta sitä mitä äiti on juuri järjestänyt ja maksanut... en odota kiitollisuutta kuin sen verran että käyttäydyttäis ihmiskunnan normien mukaisesti, kuten muut lapset nähdäkseni tekevät. en ole ainakaan nähnyt tuollaista muilla.
olen iloinen että ovat noin pieniä, ehkä voin vielä korjata tilanteen jottei se enää kouluiässä olisi samanlaista. vai meinaatteko että vaivaan asialla päätäni turhaan, mitään ei ole tehtävissä?

 

[iygc]

pihvbp

 

[Istafra]

Toisinaan on. Uhkailuni tehoaa siksi, koska olen tosiaan pari kertaa oikeasti uhkailuni toteuttanutkin ja lyönyt sen päivän menojen osalta hanskat tiskiin :kieh:
2-vuotiaalle ei tietenkään tämä ehkä tehoa, mutta odota pari vuotta, niin ymmärrystä alkaa olla enemmän.

 

[jouhi]

mä olen toteuttanut uhkailunii joka kerta. ei silti pure. edes isompaan. ei tiedä mitä menettää? siksi ei pitkään sure, saati että muistaisi koko asiaa tunnin päästä. ja taas äiti on päässyt näkemästä muita ihmisiä,lapset jatkaa leikkejään kotona niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.