Mutta jos ihan vakavasti puhutaan, niin musta on kovin merkillistä, ettei nelikymppisellä naisella ole ketään muuta elämässä kuin mies, lapset ja appivanhemmat. Eikö oikeasti yhtään kaveria? Naapureita? Työkavereita? Lapsen kavereiden vanhempia? Ketään, kehen voisi tutustua?
Jotain kivaa myös perheen kanssa.
Mutta jos elämässäni olisi vain mies, lapsi ja appivanhemmat, antaisin itselleni syntymäpäiväksi lupauksen, että ystävystyn tänä vuonna yhden ihmisen kanssa.
Lähtisin pikku hiljaa laajentamaan ympyröitäni. Eikö sinua kiinnosta olla muiden kanssa, vai miten tilanne on tuollaiseksi mennyt? Asutteko jossain todella eristyksissä?
No minulla on ystäviä ja sukua, mutta en varmaan jaksa järjestää mitään juhlia. 3-kymppisiä juhlittiin isossa porukassa ja pariin otteeseen (suvulle juhlat vielä erikseen). Miehen kanssa lähdetään matkalle todennäköisesti.
Jätä juhliminen sitten väliin jos ei ole kerran juhlaporukkaa. Kakkukahvit oman perheen ja appivanhempien kanssa ja sitten ostat itsellesi jonkun ihanan ylellisen lahjan.